Näin joulukuun pimeinä iltoina ajattelin muistella hieman menneitä ja kirjoittaa tekstin vuoden 2018 Italian reissusta.
Kesällä 2018 ollessani Stefanon kanssa Kuusamon harjusvesillä, pyysi Stefano minua osallistumaan hänen parinaan myöhemmin syksyllä järjestettävään Trofeo Soldarini kilpailuun. Trofeo Soldarini on vuosittain Firenzen kupeessa Sieve joen latvoilla, itse Sandro Soldarinin järjestämä, ei niin vakava parikilpailu, jonka ideana on koota kalastajat ympäri Italiaa yhteen. Kilpailuun osallistuu yleensä myös kourallinen Italian maajoukkueen kalastajia. Palkintona kisassa on Soldarinin vapa, eikä muuten mikään halvin malli. Kilpailu kestää kaksi päivää. Kahden päivän aikana kalastetaan neljä kolmen tunnin mittaista jaksoa. Eli 2 jaksoa per kalastaja.
Stefanoon tutustuin kesällä 2017 ollessani Italiassa, hänen toimiessaan oppaanani Tevere joella. Stafano vakuuttui tuolloin kalastuksestani ja suositteli kokeilemaan kilpakalastusta. Hän on siis yksi syy miksi nykyään kilpailen.
Itse reissu sijoittui syysloman jälkeiselle viikolle, joten sain hieman pitkitetyn syysloman. Lensin perheeni kanssa alkuviikosta Roomaan, mistä he veivät minut Firenzeen, tarkalleen ottaen San Piero a Sieveen. Tarkoitus oli ensin harjoitella muutama päivä ja sitten kisata. Vielä viikkoa enne reissua säätieto lupaili Firenzen kupeeseen 20 lämpöastetta ja auringonpaistetta. Reissun lähestyttyä sääennusteet muuttuivat kokoajan huonompaan suuntaan. Reissun ajaksi ennustettiin 15-17 lämpöastetta, välillä aurinkoa ja välillä sadetta.
Stefano oli lähettänyt minulle kuvia toimivista nymfeistä mitä kannattaisi sitoa reissua varten. Perhot eivät olleen sen erityisempiä, mutta hieman erilaisia mitä silloin rasiastani löytyi. Stefano mainitsi myös moppiperhon toimivan. Moppia en ollutkaan ikinä ennen heittänyt.
 |
| Nymfit olivat varsin simppeleitä |
 |
| Nymfien lisäksi käytimme liitsejä ja moppeja |
Keskiviikko
Minun oli määrä tavata Stefanon kaveri Fracesco, Solo Moscan edessä. Solo Mosca on paikallinen perhokalastustarvike liike, jota pyörittää Italian maajoukkueen kapteeni Alessandro Sgrani yhdessä vanhempaa kaartia edustavan Stefano Asirellin kanssa. Stefanon ollessa kiireinen, lähdimme Francescon kanssa lyhyehkölle iltapistolle. Noin kolmen tunnin mittaisen piston aikana sain 15 kalaa, joista yksi oli sattuma kirjolohi ja loput pieniä taimenia. Palasimme joelta takaisin Solo Moscalle, jossa Stefano oli odottamassa. Lyhyt yhteenveto ensimmäisistä tunneista Sieve joella ja sitten pizzalle. Huomenna on uusi päivä.
Torstai
Lähdimme Stefanon kanssa heti aamusta joelle. Hän halusi käydä joen yläosassa kokeilemassa olisiko isot syönnillään. Ensimmäisestä Stefanon osoittamasta "ison kalan paikasta" ei kalaa noussut. Seuraava paikka ja muutaman heiton jälkeen vapa taipui. Se on iso. Reilun minuutin taistelun jälkeen haavissa pötkötti 60 senttinen hopeakylki. Jatkoimme kalastusta ylöspäin, kunnes Stefano spottasi ison taimenen. Hän näytti mihin minun pitää heittää, ja pari heittoa myöhemmin vapa taipui taas. Parin minuutin väännön jälkeen haavissa köllötti ainakin toistaiseksi kaunein taimen, mitä olen saanut. Mittaa sillä oli mukavat 65 senttiä. Jatkoimme vieläkin ylöspäin. Hetken päästä näin syvässä uomassa möllöttävän ison tumman hahmon. Uitin perhon suoraan kalan eteen ja näin kuinka se avasi suunsa. Tein vastaiskun, mutta siima meni heti tärpistä poikki. Epäilen kahden isomuksen väsytyksen rasittaneen 0.12 millistä perukesiimaa niin paljon, ettei se enään kestänyt. Loppupäivän aikana sain vielä kontaktin kahteen mukavan kokoseen kalaan, mutta toinen veti itsensä vedenalaisen puun ympärille katkoen siiman ja toisen kanssa tein liian aikaisen vastaiskun. Torstai oli isojen kalojen päivä.
 |
| Hopeakylki |
 |
| Tällä yksilöllä oli upeat värit |
Perjantai
Stefanon täytyi auttaa kilpailun järjestelyissä sekä istutuksessa, joten lähdin joelle jälleen Francescon kanssa. Kalastimme joen alueita joita en ollut vielä kalastanut. Taimenia tuli mukavaa tahtia ja tuntuma kalastukseen alkoi olla kohdallaan. Onnistumisia tuli nymfeillä, liitsellä sekä mopilla. Kalastin käyttäen vain yhtä perhoa, sillä Sieve joella kalat ovat usein joen rantojen yllä olevien pensaiden alla. Yhdellä perholla on helpompi ronkkia tämän tyylisiä hankalia paikkoja. Lounaan jälkeen napsahti nakki ja minäkin jouduin istutus talkoisiin. Sievessä on normaalisti pelkästään luonnon kalaa, mutta kisaa varten jokeen istutettiin lisää taimenta. Stefano kertoi istutettujen taimenten kasvaneen lämpimässä vedessä, mikä tarkoittaa sitä, että ne lähtevät ajan myötä valumaan alavirtaan lämpimän veden perässä. Tämä tehdään ihan tarkoituksella, jotta Sieven latvoilla olisi jatkossakin pelkkää luonnonkalaa. Istutustalkoiden jälkeen pääsin vielä hetkeksi joelle. Ja jollain ihmeen tuurilla onnistuin saamaan vielä kolmannen isomuksen.
 |
| Stefano ja Alessandro Sgrani |
Lauantai
Aamulla arvottiin mille poolille kukin menee 1. jaksolle. Stefanolle arvottii kisan viimeinen pooli, pooli 24. Hän kertoi, että sinne oli laitettu paljon kalaa, joten hän lähti 1. jaksolle luottavaisin mielin. Itse valvoin 1. jakson Francesco Stoppinia, joka voitti jakson hurjalla 38 kalalla. Oli lounaan aika ja tapasin Stefanon, joka kertoi saaneensa vain 5 kalaa, jolla irtosi jaettu 7. sija. Hän kertoi käyttäneensä liikaa aikaa vääriin alueisiin.
Lounaan aikana arvottiin seuraavat poolit. Minulle osui pooli 7, joka sattui tuurilla olemaan joen itselle mielekkäin pätkä, joten lähdin jaksolle luottavaisin mielin. Tosin edellisen jakson 38 kalalla tullut jaksovoitto aiheutti hieman paineita, sillä en osannut arvioida kuinka paljon kalaa pitäisi saada.
Aloitin kalastuksen aivan poolin alapäästä. Tarkoituksena edetä ja kalastaa järjestelmällisesti koko pooli läpi, vaikka minulla oli hyvä käsitys poolin parhaista ottimontuista. Poolin loppuosa oli hidasvirtainen flätti, josta ennen jakson alkua olin bongannut jo useita kaloja. Jakson ensimmäiset 20 minuuttia yritin nymfata bomgaamiania kaloja, mutta ne eivät suostuneet lopulta ottamaan tarjoamiini perhoihin. Vaihdoin siimanpäähän mopin ja lähdin etenämään ylöspäin etsien mopilla aktiivisia kaloja. Etenin 30 metrin matkan löytäen satunnaisia kaloja, jotka eivät kuitenkaan pysyneet kiinni. Aikaa oli kulunut jo yli puoli tuntia eikä minulla ollut yhtään kalaa kortissa. Vaihdoin siimanpäähän jälleen nymfin ja aloin ronkkimaan jo aiemmin hyväksi todettua virtaa. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen taimen pötkötti haavissa ja sitä myöten kortissa. Etenin rauhassa ylöspäin saaden tasaisesti kaloja niistä paikoista mistä niitä pitikin tulla. Koluttuani poolin miltei kokonaan läpi vaihdoin liitsiin. Jo hetken kalastuksen jälkeen huomasin kuinka taimenet himoitsivat liitsiä. Usealla heitolla tuli vähintääkin tärppi. Kaloja tuli myös hyvää tahtia haaviin asti. Jakson loppupuolella kaloja piti härnätä pitkään ennen kuin ne lopulta jäivät kiinni. Viimeisen 30 minuutin aikana juoksin poolin ottimontut vielä kertaalleen läpi heittäen liitsiä ja nymfiä. Kun valvoja sanoi stop, oli korttiin kertynyt 14 kalaa. Valvoja sanoi, että saatoit voittaa jakson. Kerkesin jo ujosti innostua, mutta kisakeskukseen saavuttuani selvisi, että olin lopulta jakson 3. Ei sekään huono ollut, mutta olisi minulla ollut ihan aito mahdollisuus voittaa jakso, jos vain olisin saanut koukutettua kaloja vähän paremmalla prosentilla. Tai, jos en olisi hukannut jakson ensimmäista puolituntista. Stefano oli kuitenkin tyytyväinen sillä olimme ainakin toistaiseksi pelissä mukana.
Ennen illalliselle siirtymistä arvoimme vielä seuraavan aamun poolit. Minulle osui pooli 24. Eli se sama pooli minkä Stefano aamulla kalasti. Illan aikana Stefano kertoi kaiken mahdollisen mitä poolista tulisi tietää. Hän varoitti myös montusta mihin hän oli käyttänyt liikaa aikaa. Lopuksi hän kuitenkin sanoi että tee mitä haluat, luotan sinuun.
 |
| C ryhmän 2. jakson tulokset |
Aamulle oli luvattu vesisateen mahdollisuus. Aamupalalla ollessamme pystyimme kuulemaan myös hieman kauempana jyrisevän ukkosen sekä näimme jo varsin lähellä olevat tummat sadepilvet. Minä unohdin pakata sadetakin reissuun, joten jos vettä sataisi kastuisin todennäköisesti läpimäräksi. Toivottavasti sade menee ohi...
Aloitin kalastuksen hieman alle poolin puolivälistä. Stefano oli illalla sanonut ettei poolin loppua kannata kalastaa ollenkaan. Uskoin häntä. Tälläkertaa aloitin kalojen etsinnän liitseillä aivan rantapenkasta. Muutama kala kävi kopaisemassa, mutta eivät jääneet kiinni. Laitoin siimanpäähän minitinselin ja kalastin vielä kerran pankan reunaa, josta muutama kala oli liitsiini käynyt lyömässä. Pitkän ronkinnan tuloksena oli yksi saatu kala. Aikaa oli kulunut jo hyvä tovi joten oli liikuttava ylöspäin. Samalla alkoi satamaan vettä. Ensin vettä vain tihkutti, mutta hetken päästä sitä tuli ihan kaatamalla. Kalastusta oli pakko kuitenkin jatkaa. Sitäpaitsi noin 15 asteen lämpö ja kaatosade tuntui paljon lämpimämmältä, miltä Suomen sää lähtiessämme, joten ei nyt ruveta pienestä valittamaan. Pooli oli profiililtaa melko vaatimaton ja jopa tylsä kalastettava, sillä potentiaaliset kalapaikat olivat vähissä. Kaloja kuitenkin löysin poolin keskivaihella olevasta kapeasta rännistä. Kalastin poolin ylös asti heittäen liitsiä ja etsien kaloja. Aina välissä palasin kokeilemaan edellämainittua ränni ja usein sain kaivettua sieltä yhden tai kaksi kalaa. Vettä tuli edelleen, mutta se ei häirinnyt, sillä kalastus kulki. Jakson loputtua kortissa oli 10 kalaa. Tähän olin erittäin tyytyväinen. Vettä satoi kolmetuntisen jakson aikana vähintäänkin puolitoista tuntia. Päälläni ollut huppari oli aivan läpimärkä. Kisakeskukselle tultuani Stefano oli erittäin tyytyväinen tulokseen, sillä sain tuplattua hänen 1. jakson kalamäärän. lopullinen sijoitus jaksolla oli 2. Jaksovoittoon ei minun kalatapahtumilla ollut mahdollisuuksia, joten 2. sija oli paras mitä siltä poolilta oli mahdollista saada. Stefano kertoi myös minua valvoneen miehen sanoneen hänelle minun olevan kova jätkä, kun kalastin koko jakson ilman sadetakkia. Tähän naurahdin ja totesin, että suomalaisena olen tottunut vesisateisiin.
Lounaan aikana arvottiin viimeiset poolit. Stefanolle osui pooli 9. Poolista ei suuria kalamääriä oltu kilpailun aikana saatu, mutta Stefano lupasi tehdä kaikkensa. Minä päädyin valvomaan vanhaa paikallista herrasmieskalastajaa, joka ei osannut sanaakaan englantia. Hän sai jakson aikana vain muutaman kalan. Stefano sai viimeiseltä jaksolta 7 kalaa, mikä oli kilpailun paras suoritus kyseiseltä poolilta. Jaksosijoitus oli lopulta kuitenkin vasta 7. joten tänävuonna emmä pääsisi voittoa juhlimaan.
Loppujen lopuksi sijoituimme parina 5/22. Henkilökohtaisissa tilastoissa olin sijalla 4/44. Kilpailu oli kuitenkin parikilpailu, joten henkilökohtaisilla sijoituksilla ei ollut mitään merkitystä.
 |
| Kisan lopputulokset |
 |
| Kirjoittaja vas. ja Stefano |
Sieve on jokena erittäin mielenkiintoinen kalastettava, sillä siinä on paljon erilaista vettä ja kalastus on sopivan haastavaa. Vaikka joessa onkin isoja taimenia ei pelkästään niiden perässä joelle kuitenkaan kannata suunnata. Joki sopii erinomaisesti niille jotka haluavat kehittää omaa kalastustaan. Kahden reissun aikana olen ottanut itse joesta luvattoman vähän kuvia, mutta laitan alle muutaman mitä arkistoistani löysin. Mikäli kalastus joella kiinnostaa, niin Sieven ja koko Italian opaspalveluista löytyy tietoa https://flyfishingguideitaly.com/
 |
| 2019 |
 |
| Sieven yleisin saalis on tämän kokoluokan taimen |
 |
| Kalat ovat pääasiassa pensaiden alla |
