Maanantai 13. Joulukuuta. Kelit ovat vihdoin lauhtuneet, joten on aika avata oma talvikausi. Edessä olisi kauden 59. perhoreissu, joka suuntautuisi tuttuakin tutummalle Muuramenjoelle, joka on varsin kelvollinen kohde näin talvisin.
Sunnuntai-iltana Kanteleen aukioloaikoja selvittäessä, huomasin ilokseni luvanmyynnin siirtyneen vihdoin nettiin, joten Kanteleeseen ei enää tarvitse soitella.
Saavuin parkkipaikalle yhdentoista aikoihin. Kurahousut olin pukenut jo kotona, joten vavat kasaan ja joelle. Kalastuksen aloittelin puusillan yläpuolisesta mutkasta. Yritin lillutella mustaa ja valkoista liitsiä niin hitaasti kuin mahdollista vastarannan ottimontun yli. Heti ensimmäisellä heitolla sain pienen taimenen, mutta kirjolohia ei näkynyt. Vesi oli aika korkealla ja näin ollen virtaama oli suurempi, mikä tarkoitti kalojen todennäköisemmin olevan pelkästään suvannoissa. Siitä huolimatta kalastin vielä puusillan alapuolisen mutkan nymfeillä ja liitseillä ilman osumia.
Vaihdoin kelluvan siiman uppo kolmoseen ja siirryin kalastamaan Paloaseman suvantoa. Heitto poikkivirtaan, upotus ja erittäin hidas uitto. Näin sen Hiltusen Jyrki aikanaan minulle opetti. Ja se on sen jälkeen tuossa aina talvisin ja toki myös kesäisin toiminut. Niin myös tällä kerralla. Ensimmäinen ruokakala haavissa. Ihan mukavan kokoinen ja hyvä kuntoinen lohi. Valkoiseen liitsiin puri.
 |
| Ensimmäinen ruokakala |
Siirryin Paloaseman suvannon toiselle (aseman puoleiselle) rannalle, mistä suvantoa on helpompi kalastaa. Muutama heitto ja toinen ruokakala. Sekin valkoisella liitsillä. Vaihdoin litkasta mustan liitsin pinkkiin ja tahkosin vielä hetken ilman tapahtumia.
 |
| Toinen ruokakala |
Kävin heittämässä nymfisetin ja kalat autoon, ja otin fast intter siimalla varustetun järvisetin mukaan. Ajatuksena kokeilla hetki suvantoa. Kävelin betonin luona olevalle laiturille josta ei löytynyt kaloja. Siirryin vielä alaspäin, ja löysin meikäläistä kantavan jääkannen, mistä oli helppo vispata. Muuten en olisi jäälle uskaltanut mennä, mutta tiesin että kyseisessä kohdassa jalkani ylettäisi pohjaan vaikka jää pettäisi. Valitettavasti jääkansi ei auttanut, sillä fast intteri oli liian nopeasti uppoava siima, minkä takia hitaasti uitetut perhot juuttuivat pohjaan turhan usein. Kaloja ei täältäkään siis löytynyt.
Palasin vielä pikaisesti kopaisemaan Paloaseman suvannon josta sain vielä mustalla liitsillä yhden lohen, jonka päästin jatkamaan matkaa.
Ihan mukava oli jälleen päästä vispaamaan virtaavan veden ääreen, varsinkin kun keli oli erittäin siedettävä, eikä reilun kolmen tunnin piston aikana palellut sekunttiakaan. Saldona kolme kirreä ja pieni taimen on talvipistolle ihan ok. Pitkän suvannon kalastamalla tarkemmin olisi melko varmasti voinut löytää muutaman kalan lisää, mutta tällä kertaa ei jaksanut sen enempää sykkiä. Täytyy ehkä palata vielä uudelleen, mikäli kelit sen sallivat.
