Vedet ovat viilenneet vihdoin tarpeeksi, joten oli aika lähteä kalalle. Päätimme kaverin kanssa suunnata maanantai- aamuksi Naarakoskelle, jossa kalastaisimme kuuden tunnin luvan, aamu kuudesta alkaen.
Herätys 4.40 ja rannekello näytti kirjanneen unta yön aikana 46 minuuttia. Nopeasti leipä matkaan ja kaveria hakemaan. Koskella olimme melkolailla tasan kuusi. Heti Kissakosken laavulle saavuttua huomasin veden olevan vielä vuodenaikaan nähden hitusen korkealla, mutta koski oli sentään jo kalastettavissa.
Vavaksi valikoitui jälleen #3 Nymphmaniac, sillä Naarakosken löttöset eivät ole kovin kummoisia vääntäjiä, joten kevyempi vapa toimii siellä oikein mukavasti. 0,18 millisen indikaattorisiiman jatkoksi sidottuun 0,16 milliseen perukkeeseen solmin 4mm kuulalla varustetun Orange tagin ja 3,5mm kuulaisen larvan.
Kauaa ei tarvinnut onkia, kun ensimmäiset pari kalaa oli käynyt jo haavissa, ja kaloja tuli koko aamun melko tasaisen nihkeästi ihan samoista montuista, mistä niitä on aiempinakin vuosina tullut. Vaikka Naarakosken kalat eivät ole ehkä kauneimmasta päästä, tai edes luonnonkaloja, on kalastus siellä ainakin itselle erittäin mieluisaa, kun joen profiili tarjoaa nymfikalastajalle paljon erilaisia monttuja ronkittavaksi. Toki koski on pahimmillaan erittäin ruuhkainen, jolloin kalastus on suoraan sanottuna ihan perseestä.
Kuuteen tuntiin kaloja kävi haavissa 16 plus muutamat pudotukset. Kaikki kalat olivat sitä perinteistä 30-40 senttistä istarilötköä. Kalamäärä ei viimevuosien reissuihin verrattuna ollut kummoinen, mutta korkea vesi vaikeutti vielä paikoin kalastusta.
Aamun aikana koskesta tuli myös kerättyä kymmeniä metrejä kuitusiimaa, sekä kourallinen vieheitä.
 |
| Reissun saldoa |