Taas noin yhdeksäksi Jari-Pekalle, ja siitä ykköselle. Ensin perinteiset sillalta kyyläilyt, ja sitten vaihtamaan kamat. Housut jalkaan, vavat matkaan ja takaisin sillalle. Vehkeitä viritellessä yritin spotata korreja, mutta en nähnyt ainuttakaan. Aamulla tuuli oli myös yllättävän voimakas, joten ounastelin vaikeaa päivää.
Vaikka korreja ei näkynyt, aloitin silti kalastuksen pinturilla. Haravoin kaarisillan yläpuolista virtaa. Eikä mennyt kauaa, kun noin 40 senttinen taimen kelpuutti pinturin. Haravoin alueen loppuun ja jatkoin matkaa. Tähän mennessä oli nähnyt vain muutaman korrin, enkä ainuttakaan pintakäyntiä.
Paikkaa vaihtaessani näin punaisen Kian ja tutun näköisen herrasmiehen. Vähemmän yllättäen Tainion Vanha Mestari oli myös tullut kalalle. Siirryimme Harrin kanssa keskisaareen väijymään pintakäyntejä. Niitä ei näkynyt, joten haravoimme aluetta dry-dropper tekniikalla, ilman tulosta. Harri päätti jo lähteä kiertelemään, mutta itse jäin vielä saareen heittelemään pinturia. Hetken pommittamisen jälkeen sain yhden taimenen nousemaan pinturiin, mutta se irtosi heti parin potkun jälkeen. Olin tehnyt vastaiskun ehkä hieman liian nopeasti.
Sitten siirryin takaisin alemmalle sillalle, missä huomasin harjusten pintovan. Harjuksen pintakäynneistä ei oikeastaan jäänyt jälkiä virtaan, kun harjukset imaisivat korrit veden pinnasta. Eli nuokin saattaa jäädä osalta huomaamatta. Ensimmäisten heittojen aikana harjukset kävivät vain katsomassa perhoa, joten ohensin perukkeen 0.10 milliseksi ja pienensin perhon kokoa pykälällä. Sen jälkeen perhoja aktiivisesti vaihtelemalla sain pari harjusta haaviin asti.
Vaikka nuo Tainion harjukset eivät mitään kehukaloja ole, niin oli kyllä siistiä kalastaa selkeästi valikoivaa ja ronkelia kalaa. Itse seisoin vedenalaisella kivellä, eli olin melko korkealla vedenpinnasta, minkä takia pystyin näkemään aina kun harjus nousi katsomassa perhoa.
Seuraavaksi oli aika käydä pistäytymässä nopeasti nelosella. Ensin hetken kyyläilyt ja ruokatauko. Kun pintakäyntejä ei näkynyt, päätin pommittaa loppuliukua sokkona. Sieltä ei kuitenkaan mitään löytynyt.
Olin jo menossa takaisin autolle, kun päätin käydä kopaisemassa niskan, vaikka en sieltä sumariaikaan ole ikinä mitään saanut. Noh. Muutama hyvä pitkä uitto ja aivan niskan nielun tuntumasta taimen kävi hakemassa perhon. En ollut jaksanut vaihtaa kympin piuhoja pois, mutta kala tuli siitä huolimatta helposti haaviin. Pehmeä SuperHero vapa on itsellä ollut oiva peli myös ohuempien piuhojen kanssa.
Tyytyväisen lähdin takaisin ykköselle. Peltopooli ja tällä kertaa myös Leirintäalue jäi kokonaan kalastamatta.
Ykkösen kävin vielä kertaalleen pintureilla läpi ja pääsinkin parille pintovalle kalalle perhoa tarjoamaan. Kaloja ei kuitenkaan enää perhot kiinnostanut, joten enempää saalista ei enää tullut.
Päivä oli aika vaikea, mutta sain silti kaksi taimenta ja kaksi harjusta. Eli lopulta hyvä ja onnistunut reissu tämäkin. Kelikin oli lämmin ja aurinko paistoi suurimman osan päivästä. Oli myös mukava nähdä harjusten edelleen selviävän joessa ja niiden selkeästi kasvaneen vuoden takaisesta.
Leuto talvi oli tarjonnut useamman mahdollisuuden aloittaa perhokauden, mutta kauden avaus lopulta lykkääntyi aina maaliskuun loppupuolelle. Edessä oli todennäköisesti viikon ainoa aurinkoinen päivä ja kauden avaus Tainionvirralla sumarikalastuksen merkeissä.
