Tutuille oli siunaantunut hyviä onnistumisia Vilppulassa, joten olihan sitä käytävä itsekin kokeilemassa, ja samalla avaamassa oma kesäkausi taimenen kalastuksen osalta. Tämä teksti on yhteenveto kahdesta ennen juhannusta tehdystä erillisestä sessiosta, joiden välillä oli kuusi päivää.
Ensimmäinen pisto osui tiistai iltaan noin 17-24 välille. Koskella oli jo tultaessa arki-illaksi aika reilusti porukkaa, joten ounastelin illasta tulevan haastava. Aloittelin kalastamalla rantavesiä, sillä keskisaaressa oli aluksi porukkaa. Pyrin kalastamaan erittäin tarkasti, mutten siitä huolimatta löytänyt mitään siiman päähän.
Siirryin seuraavaksi kivivallille, mistä sain heti yhden pienemmän taimenen.
Niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy käytössä oli tällä reissulla isomman kalan varalta Ikonin 3/4 nymfikeppi Hero kelalla.
Useamman tunnin olin jo odotellut keskisaaren vapautuvan, ja vihdoin siellä näytti olevan tilaa. Suuntasin keskisaareen alakautta ja kalastin ylöspäin aina siltojen alle. Aika nopeasti sain kaksi vajaa 50 senttistä ja yhden pienemmän taimenen. Lisäksi pudotin yhden kirjolohen.
Näiden kalojen jälkeen oli kuitenkin hiljaista niin itsellä, kuin muillakin. Pariin kertaan kalastin keskisaaren alueen läpi, mutta ei enää mitään.
Illan saldona 4 nättiä taimenta ja yksi pudotettu kirjolohi. Ihan ok, kun koskella oli yhteensä noin 10 kalastajaa.
Toinen pisto oli noin viikkoa myöhemmin aikaisin aamulla. Kun kello soi aamulla kello 2.45 oli älykello kirjannut tunnin unta. Räjähtäen autoon ja koskella olin noin kello 4. Vesi oli edellisestä reissusta laskenut 5-7 senttiä, joten kosken kivikot erottuivat jo paljon selkeämmin.
Virittelin ensimmäiseksi vähän järeämmät setit, kun laitoin 0.20mm indikaattorin ja 0.18mm perukkeen vauraampien kalojen varalta.
Suuntasin suoraan keskisaareen ja lähdin alavirrasta nousemaan ylöspäin. Ensimmäisen nousun saldo oli yksi kirjolohi ja kaksi pudotettua taimenta. Taimenet olivat sen maks. 40cm ja kirjolohi pannukarkean ahvenen kokoinen.
Paksuilla perukkeilla kalastaminen oli aika kamalan tuntuista, joten ensimmäisen nousun jälkeen ohensin piuhoja pykälän verran.
Pitkän kaivamisen jälkeen sain vihdoin siiman päähän paremman taimenen, joka ei irronnut, vaikka pariin otteeseen huidoin haavilla siitä ohi. Evällinen 55 senttinen taimen. Useiden sössittyjen kalojen jälkeen tällainen lämmitti kyllä mieltä.
Aamun saldona vain yksi kirre ja taimen, joidenka lisäksi pudotin 3 kirreä ja kaksi taimenta. Ei ehkä sitä parasta suorittamista tähän aamuun, mutta toivottavasti kaikki loppukauden sössimiset tuli hoidettua nyt samalla kertaa.
Kahteen reissuun en ainakaan mihinkään maagiseen syöntipiikkiin onnistunut osumaan, vaan kalastus oli ainakin itselle perinteisen nihkeää Vilppulaa. Käytännössä kaikki taimenet löysin omalle kalastustyylille tyypillisistä paikoista. Eli melko matalista tai pienimuotoisista koloista, mitä monet eivät varmasti olleet edes tajunnut kalastaa.
