Edellisestä Montenegron reissusta oli kulunut jo neljä vuotta. Onneksi nyt vihdoin palaset osuivat kohdilleen ja saatiin kummisedän kanssa varattua viikon reissu lokakuun puoliväliin. Heti junamatkalla Helsinkiin satoi Oriveden paikkeilla ensilumi, joten reissun ajoitus osui oikein nappiin.
Montenegro on Balkanin maista varmasti vähemmän tunnettu perhokalastuskohde. Aivan kuin Sloveniasta, Bosniasta ja Kroatiasta, löytyy myös Montenegrosta kalaisia jokia. Parhaimpana esimerkkinä Plav, missä järjestettiin vuonna 2019 perhokalastuksen EM-kilpailut.
Kohteena meillä EM-kisojen tapaan Plav ja sen kaksi jokea Lim sekä Ljuca. Yksi 25€/päivä lupa kattaa molemmat joet sekä niiden välisen järven, joka oli tosin rauhoitettu 1.10. alkaen. Plav on itselle tuttu jo ennestään, kun olen siellä vuosina 2016 ja 2019 aiemmin vieraillut.
Aikaisemmilla reissuilla olimme lentäneet Dubrovnikkiin tai Tivattiin. Noin Pirkanmaan kokoisen Montenegron läpi ajaminen ei ole kovin mukava rasti, kun se on käytännössä pelkkää vuoristotietä ja paikalliset ajaa kuin hullut. Tämän vuoksi varasimme lennot seikkailumielessä Pristinaan, mistä ainakin teoriassa pitäisi olla lyhyempi matka Plaviin.
Päivä 1.
Lento oli laskeutunut edellisenä iltana ja yön vietimme lentokenttähotellissa, sillä pimeällä ei ollut enää järkeä lähteä ajelemaan. Lähdimme liikkeelle aamusta heti vuokra-auton saatuamme. Auton lisäksi vuokraamon pojat olisivat myyneet myös kaikkea ruohon ja kokaiinin väliltä. Reilun kolmen tunnin ajo Pristinasta Plaviin sujui mukavasti, tiet oli hyvässä kunnossa, eikä liikennettä juuri ollut.
Saavuimme Plaviin kahdentoista maissa. Lämmintä oli sen parikymmentä astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kamat vietiin nopeasti kämpille ja sitten heti kaupan kautta joen varteen. Kokis ja pari kourallista sipsejä nassuun, nopea morotus riverkeepperi Teron kanssa ja sitten kalalle.
Ensimmäisen illan isoin 42 cm |
Vaikka ensimmäinen päivä oli pitkälti totuttelua ja kalojen etsimistä, tuli silti ihan hyviä onnistumisia noin kymmenen kalan muodossa. Parhaana pinturina toimi #16 CDC tägi, mitä piti vielä illalla sitoa seuraavalle päivälle lisää.
Päivä 2.
Ensimmäiseksi kokonaiseksi päiväksi päätimme suunnata meille uudelle joelle Ljucalle, minkä pitäisi olla erittäin kirkasvetinen ja haastava. Jokirantaan pääseminen osoittautui paikoin aika hankalaksi, kun joen vartta pitkin meni piikkiaidat. Onneksi löysimme reitit rantaan, ja jokea pitkin pääsi lopulta liikkumaan hyvin.
Tuossa ui ihan karmeita mörköjä |
Ei hassummat maisemat |
Illan hämärtyessä kalat alkoivat aktivoitua ja saalista alkoi nousta jo vähän paremmin. Päivällä heitetyt pinturit maistui, eikä kalatkaan olleet enää niin säikkyjä.
Alkuun oli aika vaikeaa, mutta päivän edetessä aloin saamaan juonesta kiinni. Illalla kalat sitten aktivoitui ja kalastus muuttui paljon helpommaksi. Yhteensä ehkä parikymmentä kalaa ylös, joista yksi oli yli 40 senttinen.
Päivä 3.
Seuraavaksi oli luvassa uusinta Ljucasta, sillä edellinen päivä meni täysin totutellessa.
Aamusta oltiin aivan pilvessä |
Suuntasimme samoille paikoille, missä edellisenä päivänä olimme. Eilisestä oppineena osasin liikkua ja sijoittua joella paremmin, minkä vuoksi en enää säikytellyt kaloja samaan tahtiin. Älysin myös kokeilla pientä #20 Griffins Gnatia, mikä osoittautui erittäin tehokkaaksi, varsinkin yläkautta valuteltuna. Pinturin valuttelu oli aamun tehokkain taktiikka ja sainkin kaloja aika tasaisesti.
Ljucan peruskoko |
Parempia kaloja emme saaneet Ljucalta ottamaan, joten siirryimme illaksi takaisin Limille. Pintovaa kalaa oli jälleen reilusti, mutta ne oli pääosin aika pieniä. Aamusta toimivaksi todettu Griffins Gnat pelitti erittäin hyvin myös Limillä. Kaloja tuli lopulta aika reilusti, mutta niistä vain yksi oli "mitallinen".
Kaloja tuli nyt jo edellistä päivää enemmän, eikä Ljucakaan aiheuttanut niin suuria ongelmia, vaikka isompia kaloja sieltä ei saatukaan.
Päivä 4.
Takaisin Limillä ja tavoitteena löytää vihdoin parempia kaloja ja saada ne vielä kaiken lisäksi ottamaan.
47 cm |
Tämä oli nyt toistaiseksi paras ja kalaisin päivä ja oma kalastuskin kulki nyt selkeästi paremmin. Klikkeri näytti illalla lukemaa 37. Yksi iso päivällä ja illalla sitten vielä pari 40 - 45 cm väliin asettuvaa kalaa.
Päivä 5.
Aamupala |
Aamun sidonnat ja NHL highlightsit tulilla |
Viimeksi vesiraja meni vasemman rannan tuntumassa |
Iltapäivällä palasimme takaisin parhaille paikoille. Kipittelin pikaisesti edellisen päivän ottimontulle. Siellä odotti kymmenkunta pintovaa kalaa, mistä suurimman osan sain ongittua ylös. Näistä kaloista kaksi suurinta oli 49 ja 48 senttisiä, eli kaksi toistaiseksi reissun isointa kalaa.
49 cm |
Ottipaikka |
Kalojen ottipaikka oli kahden syvän virran yhtymäkohdan jälkeinen mataleneva loppuliuku, eli suomeksi täydellinen paikka isoille harjuksille.
48 cm |
Tämä päivä alkoi ja päättyi nutellaletuilla, joten jo pelkästään sen takia päivä oli oikein mukiin menevä.
Päivä 6.
Viimeinen kalastuspäivä. Keli oli aiempia päiviä reilusti kylmempi. Aamulla oli huimat 5 astetta lämmintä. Suuntasimme vielä kerran Limille.
49 cm |
Ottipaikkaa |
Yksi kaloja täynnä ollut paikka oli pieni sivuvirta, mistä löysin yli kymmenen kalaa. Isoimman kalan otin tietysti sössin.
Kokonaisuudessaan reissu oli erittäin onnistunut ja varmasti tuolla vielä uudestaan käyn. Isoimmat harjukset oli 49, 49, 48, 47 ja sitten ainakin toinen kourallinen 40-45 sentin väliin. Kalastuksessa on omaan makuun sopivasti haastetta, kun pinturoidessa vastaisku pitää ajoittaa todella hyvin. Sen lisäksi kalat, varsinkin isommat tuppaa otin jälkeen muljuamaan jännästi, minkä vuoksi ne on vaikea pitää kiinni.
Kalastuskohteena Plav sopii henkilöille, jotka pitää erityisesti pinturikalastuksesta. Omilla reissuilla kalat on aina viimeistään illalla aktivoituneet kunnolla, jolloin perhoa viimeistään pääsee tarjoamaan systemaattisesti pintoville kaloille. Kalastettavaa vettä on kilometritolkulla, mutta parhaat paikat on lopulta aika pienellä alueella.
Ison 45 - 50 cm harjuksen todennäköisyys osaavalle kalastajalle on tuolla mielestäni aika suuri, mutta ei niitä sieltä lopulta montaa tule. 50cm rajan ylittäminen vaatii jo sitten vähän enempi tuuria, mutta ei sekään mahdotonta ole. Kalat on myös esimerkiksi kuusamolaisiin harjuksiin verrattuna huomattavasti haastavampia, kun niille pitää osata tarjota jotain muuta kuin nyrkin kokoista Nalle Puhia tai Pinkkiä Murkkua. Lisäksi perukkeen pitää olla melko ohut.
Montenegron ainoa tai ainakin yksi merkittävimmistä ongelmista on olematon jätehuoltojärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että paikalliset heittävät roskansa lähimpään ojaan tai vaikkapa kalaisaan jokeen. Roskaa löytyy siis aivan kaikkialta. Itseä tuo ei oikeastaan haittaa, mutta joillekkin tuo on varmasti isompi juttu.
Parhaat perhot oli erittäin simppeleitä. Ajoittain CDC päikkäri toimitti kaloja, mutta ylivoimainen ykköstykki oli #18 tai #20 Griffins Gnat. #20 koon koukulla isompia kaloja oli äärimmäisen vaikea saada ylös, mutta #18 koukulla väsyttäminen helpottui reilusti.
Esimerkki paikallisesta hintatasosta: limu ja pizza kahdelle yhteensä 13,40€ |