Montenegro 2023

Edellisestä Montenegron reissusta oli kulunut jo neljä vuotta. Onneksi nyt vihdoin palaset osuivat kohdilleen ja saatiin kummisedän kanssa varattua viikon reissu lokakuun puoliväliin. Heti junamatkalla Helsinkiin satoi Oriveden paikkeilla ensilumi, joten reissun ajoitus osui oikein nappiin.

Montenegro on Balkanin maista varmasti vähemmän tunnettu perhokalastuskohde. Aivan kuin Sloveniasta, Bosniasta ja Kroatiasta, löytyy myös Montenegrosta kalaisia jokia. Parhaimpana esimerkkinä Plav, missä järjestettiin vuonna 2019 perhokalastuksen EM-kilpailut. 

Kohteena meillä EM-kisojen tapaan Plav ja sen kaksi jokea Lim sekä Ljuca. Yksi 25€/päivä lupa kattaa molemmat joet sekä niiden välisen järven, joka oli tosin rauhoitettu 1.10. alkaen. Plav on itselle tuttu jo ennestään, kun olen siellä vuosina 2016 ja 2019 aiemmin vieraillut.

Aikaisemmilla reissuilla olimme lentäneet Dubrovnikkiin tai Tivattiin. Noin Pirkanmaan kokoisen Montenegron läpi ajaminen ei ole kovin mukava rasti, kun se on käytännössä pelkkää vuoristotietä ja paikalliset ajaa kuin hullut. Tämän vuoksi varasimme lennot seikkailumielessä Pristinaan, mistä ainakin teoriassa pitäisi olla lyhyempi matka Plaviin.

Päivä 1. 

Lento oli laskeutunut edellisenä iltana ja yön vietimme lentokenttähotellissa, sillä pimeällä ei ollut enää järkeä lähteä ajelemaan. Lähdimme liikkeelle aamusta heti vuokra-auton saatuamme. Auton lisäksi vuokraamon pojat olisivat myyneet myös kaikkea ruohon ja kokaiinin väliltä. Reilun kolmen tunnin ajo Pristinasta Plaviin sujui mukavasti, tiet oli hyvässä kunnossa, eikä liikennettä juuri ollut.

Saavuimme Plaviin kahdentoista maissa. Lämmintä oli sen parikymmentä astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kamat vietiin nopeasti kämpille ja sitten heti kaupan kautta joen varteen. Kokis ja pari kourallista sipsejä nassuun, nopea morotus riverkeepperi Teron kanssa ja sitten kalalle.

Joella huomasin nopeasti veden olevan reilusti matalammalla, mitä se heinäkuun alun reissuilla aiemmin oli ollut. Näin ollen joki näytti aika erilaiselta. Ensimmäiset tunnit menivätkin ihan totutellessa ja kaloja säikytellessä. Muutaman pienen harjuksen sain nymfailtua, mutta muuten piteli kyllä tosi hiljaista.

Iltaa varten vaihdoimme paikkaa oletetusti paremmalle pinturi alueelle, illan hätsejä ajatellen. Heti paikalle saavuttua, näimme joitain pintakäyntejä ja illan edetessä ne vain lisääntyi. Vastaisku oli kyllä melko pahasti hukassa, mutta siitä huolimatta joitain kaloja sain ylös asti. Illan kaksi isointa harjusta ylitti 40 senttiä.

Ensimmäisen illan isoin 42 cm

Vaikka ensimmäinen päivä oli pitkälti totuttelua ja kalojen etsimistä, tuli silti ihan hyviä onnistumisia noin kymmenen kalan muodossa. Parhaana pinturina toimi #16 CDC tägi, mitä piti vielä illalla sitoa seuraavalle päivälle lisää.

Päivä 2.

Ensimmäiseksi kokonaiseksi päiväksi päätimme suunnata meille uudelle joelle Ljucalle, minkä pitäisi olla erittäin kirkasvetinen ja haastava. Jokirantaan pääseminen osoittautui paikoin aika hankalaksi, kun joen vartta pitkin meni piikkiaidat. Onneksi löysimme reitit rantaan, ja jokea pitkin pääsi lopulta liikkumaan hyvin.

Kirkkaan veden myötä kalat olivat erittäin säikkyjä. Aamupäivä menikin ihan opetellessa, kaloja pintoi harvakseltaan, mutta tarjoamani pinturit eivät kelvanneet. Myös heittosiima tai pelkkä peruke säikytteli usein kaloja.

Päivällä löysin pari paikkaa, mistä sain yhden mitallisen ja yhden nelikymppisen. Määrällä ei kyllä muuten mässäilty.

Jokea ylöspäin edetessä löysimme yhden ison ja hidasvirtaisen suvannon, missä möllötti useampi kymmenen yli 50 senttistä harjusta, isoimpien väitän lähennelleen 60 senttiä tai olleen jopa siitä yli. Yritimme tarjota melko epätoivoisina kaloille perhoja, mutta niitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Tuossa ui ihan karmeita mörköjä

Ei hassummat maisemat

Illan hämärtyessä kalat alkoivat aktivoitua ja saalista alkoi nousta jo vähän paremmin. Päivällä heitetyt pinturit maistui, eikä kalatkaan olleet enää niin säikkyjä.

Alkuun oli aika vaikeaa, mutta päivän edetessä aloin saamaan juonesta kiinni. Illalla kalat sitten aktivoitui ja kalastus muuttui paljon helpommaksi. Yhteensä ehkä parikymmentä kalaa ylös, joista yksi oli yli 40 senttinen.

Päivä 3. 

Seuraavaksi oli luvassa uusinta Ljucasta, sillä edellinen päivä meni täysin totutellessa.

Aamusta oltiin aivan pilvessä

Suuntasimme samoille paikoille, missä edellisenä päivänä olimme. Eilisestä oppineena osasin liikkua ja sijoittua joella paremmin, minkä vuoksi en enää säikytellyt kaloja samaan tahtiin. Älysin myös kokeilla pientä #20 Griffins Gnatia, mikä osoittautui erittäin tehokkaaksi, varsinkin yläkautta valuteltuna. Pinturin valuttelu oli aamun tehokkain taktiikka ja sainkin kaloja aika tasaisesti.

Tuossa pyöri n. 15 kpl 45 - 60 cm harria

Vaikka kaloja tuli tasaisesti, isommat eivät tosin vieläkään olleet kiinnostuneita perhoistani. Ainoastaan yhden paremman sain ottamaan 0.08 perukkeella uitettuun päikkäriin, mutta kala oli turhan vikkelä liikkeissään, joten siima napsahti poikki.

Ljucan peruskoko

Parempia kaloja emme saaneet Ljucalta ottamaan, joten siirryimme illaksi takaisin Limille. Pintovaa kalaa oli jälleen reilusti, mutta ne oli pääosin aika pieniä. Aamusta toimivaksi todettu Griffins Gnat pelitti erittäin hyvin myös Limillä. Kaloja tuli lopulta aika reilusti, mutta niistä vain yksi oli "mitallinen".

Kaloja tuli nyt jo edellistä päivää enemmän, eikä Ljucakaan aiheuttanut niin suuria ongelmia, vaikka isompia kaloja sieltä ei saatukaan.

Päivä 4. 

Takaisin Limillä ja tavoitteena löytää vihdoin parempia kaloja ja saada ne vielä kaiken lisäksi ottamaan.

Päivällä kalat puri hanakasti nymfiin, millä myös aika paljon nopeampia virtapaikkoja kalastin. Yksi hauska paikka oli alla näkyvä pieni rantavirta, mistä löytyi pari miltei 40 senttistä kalaa.

Päivällä sain myös ensimmäisen isomman kalan. Banaanin muotoiseksi kasvaneella kalalla oli mittaa 47 senttiä. Suoristettuna olisi varmaan hätyytellyt viittäkymppiä.

47 cm

Illalla jälleen pinturimestoille. Pintakäyntejä näkyi reilusti ja pienempiä kaloja tuli aika paljon. Yhdestä virrasta, minkä oli aiemmin vain pikaisesti kokeillut, spottasin pari parempaa pintakäyntiä. Montaa tarjousta ei kaloille tarvinnut tehdä ja sain nopeaan tahtiin pari nättiä yli nelikymppistä harjusta. Lisäksi katkotin yhdet 0.10 piuhat paremman harjuksen hypätessä.

Tämä oli nyt toistaiseksi paras ja kalaisin päivä ja oma kalastuskin kulki nyt selkeästi paremmin. Klikkeri näytti illalla lukemaa 37. Yksi iso päivällä ja illalla sitten vielä pari 40 - 45 cm väliin asettuvaa kalaa.

Päivä 5.

Aamupala

Aamun sidonnat ja NHL highlightsit tulilla

Päätimme käydä aamupäivästä kokeilemassa syrjäisempiä paikkoja vähän kauempana. Ensimmäisestä paikasta löytyi muutamat kalat, mutta muuten oli aika hiljaista. Seuraavaksi menimme paikkaan, missä olimme edellisellä kerralla käyneet.

Nyt kaloja löytyi jo vähän enemmän, mutta ne oli pakkautuneet varsin pienelle alueelle, mikä oli nopeaan kalastettu läpi.

Käytännössä koko reissun ajan mukana kulki kaksi vapaa. Toisessa nymfisetti ja toisessa pinturi. Kolmosluokkaisia Nymphmaniacceja molemmat. Toinen vapa kulki aina kätevästi yllä olevan kuvan mukaisesti matkassa.

Viimeksi vesiraja meni vasemman rannan tuntumassa

Iltapäivällä palasimme takaisin parhaille paikoille. Kipittelin pikaisesti edellisen päivän ottimontulle. Siellä odotti kymmenkunta pintovaa kalaa, mistä suurimman osan sain ongittua ylös. Näistä kaloista kaksi suurinta oli 49 ja 48 senttisiä, eli kaksi toistaiseksi reissun isointa kalaa.

49 cm

Ottipaikka

Kalojen ottipaikka oli kahden syvän virran yhtymäkohdan jälkeinen mataleneva loppuliuku, eli suomeksi täydellinen paikka isoille harjuksille.

48 cm

Iltaa kohden tuuli voimistui, ja oli lopulta jopa turhan voimakas mukavaan kalastukseen. Täten päätimme päivän hieman aikaisemmin.

Tämä päivä alkoi ja päättyi nutellaletuilla, joten jo pelkästään sen takia päivä oli oikein mukiin menevä.

Päivä 6.

Viimeinen kalastuspäivä. Keli oli aiempia päiviä reilusti kylmempi. Aamulla oli huimat 5 astetta lämmintä. Suuntasimme vielä kerran Limille.

Nopeasti kävi selväksi, ettei kylmä keli vaikuttanut kalojen syöntihalukkuuteen. Pieni Griffins Gnat toimitti edellispäivien tapaan tasaisesti kaloja. Myös nymfit pelitti hyvin, ja niistä pudotinkin aamulla yhden hyvän kalan.

Ottimontulta löytyi jälleen aktiivisia kaloja. Nyt tosin tartuttaminen ei meinannut onnistua, kun varmaan lähemmäs kymmenen kalaa tuli tiputettua, ennen yhden 49 senttisen purjekalan ylös saantia.

49 cm

Kunnollista päiväruokaa ei koko viikon aikana oltu syöty, mutta viimeisen päivän kylmän kelin johdosta lyhyt lämmittely ei ollut pahitteeksi. Kuuden euron Pizza oli kyllä myös hintansa väärti.

Kylläisenä oli hyvä kömpiä vielä viimeiselle iltahätsille. Vesi oli laskenut viikon aikana vielä viitisen senttiä, minkä vuoksi kalat vaihtoi viimeiseen iltaan vähän paikkoja. Kalojen pintakäynnit sekä tärpit olivat nyt entistä varovaisempia, minkä vuoksi kalojen spottaaminen ja myöhemmin tartuttaminen kävi erittäin vaikeaksi. Tämän vuoksi tiputuksia tuli jonkin verran enemmän, mitä edellisinä iltoina.

Ottipaikkaa

Yksi kaloja täynnä ollut paikka oli pieni sivuvirta, mistä löysin yli kymmenen kalaa. Isoimman kalan otin tietysti sössin.

Vielä yksi isompi kala sekä koukuttavan haastavat tartutukset tekivät vielä viimeisestäkin päivästä hyvän. Kesäkelit olisi tosin voinut mun puolesta jatkua vielä tämän päivän ajan.

Kokonaisuudessaan reissu oli erittäin onnistunut ja varmasti tuolla vielä uudestaan käyn. Isoimmat harjukset oli 49, 49, 48, 47 ja sitten ainakin toinen kourallinen 40-45 sentin väliin. Kalastuksessa on omaan makuun sopivasti haastetta, kun pinturoidessa vastaisku pitää ajoittaa todella hyvin. Sen lisäksi kalat, varsinkin isommat tuppaa otin jälkeen muljuamaan jännästi, minkä vuoksi ne on vaikea pitää kiinni.

Kalastuskohteena Plav sopii henkilöille, jotka pitää erityisesti pinturikalastuksesta. Omilla reissuilla kalat on aina viimeistään illalla aktivoituneet kunnolla, jolloin perhoa viimeistään pääsee tarjoamaan systemaattisesti pintoville kaloille. Kalastettavaa vettä on kilometritolkulla, mutta parhaat paikat on lopulta aika pienellä alueella. 

Ison 45 - 50 cm harjuksen todennäköisyys osaavalle kalastajalle on tuolla mielestäni aika suuri, mutta ei niitä sieltä lopulta montaa tule. 50cm rajan ylittäminen vaatii jo sitten vähän enempi tuuria, mutta ei sekään mahdotonta ole. Kalat on myös esimerkiksi kuusamolaisiin harjuksiin verrattuna huomattavasti haastavampia, kun niille pitää osata tarjota jotain muuta kuin nyrkin kokoista Nalle Puhia tai Pinkkiä Murkkua. Lisäksi perukkeen pitää olla melko ohut.

Montenegron ainoa tai ainakin yksi merkittävimmistä ongelmista on olematon jätehuoltojärjestelmä, mikä tarkoittaa sitä, että paikalliset heittävät roskansa lähimpään ojaan tai vaikkapa kalaisaan jokeen. Roskaa löytyy siis aivan kaikkialta. Itseä tuo ei oikeastaan haittaa, mutta joillekkin tuo on varmasti isompi juttu.

Parhaat perhot oli erittäin simppeleitä. Ajoittain CDC päikkäri toimitti kaloja, mutta ylivoimainen ykköstykki oli #18 tai #20 Griffins Gnat. #20 koon koukulla isompia kaloja oli äärimmäisen vaikea saada ylös, mutta #18 koukulla väsyttäminen helpottui reilusti.

Esimerkki paikallisesta hintatasosta: limu ja pizza kahdelle
yhteensä 13,40€