Italia 2025 - Paljon pientä ja pari isompaa

Vuonna 2025 Roomaan pyhiinvaeltaa miljoonia Jesse -faneja, sekä ainakin yksi perhokalastaja eli minä. Tällä kertaa reissun ajankohta oli huhtikuun viimeiset 9 päivää, koska siihen sattui juuri saamaan Luftwaffen lennot edullisesti.

Reissun alku oli kelien puolesta haastava, sillä erittäin randomisti ja varoittamatta ilmestyvät ukkoskuurot hankaloittivat kalastusta. Vinkkinä Italiaan matkaaville: 3B Meteo appi on ehkä paras sääsovellus tuolla.

Lopulta ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Castel Di Sangro. Reilu parin tunnin ajo, luvat tällä kertaa kuntoon ja joelle.

Testissä Textremen Power Sox

Testiin Power Soxien lisäksi tällä reissulla meni myös uusi Vissun XO 10´8" nymfivapa. Siinä, kun putkesta ensimmäistä kertaa vapaa kaivoin, niin otti jo kevyesti eteen. En aiemmin ollut varmaan edes koskenut tuon hintaluokan vapaan, joten kokemus jo pelkästään sekin.

Päädyin kalastamaan samaa C&R pätkää, mitä kerkesin vuosi sitten muutaman tunnin onkia. Tuolloin paikasta jäi erittäin positiivinen mielikuva, joten halusin palata nyt uudelleen ihan ajan kanssa.

Sangrolainen

Tyypillinen kalan paikka

Noin tunnin kalastelun jälkeen alkoi kuulua kova jyrinä. Voi paska. Todella synkkä ja voimakas ukkoskuuro ilmestyi tyhjästä ja lähestyi Castel Di Sangroa. Kalastin vielä sen minkä uskalsin, ennen kuin alue olisi liian lähellä.

Päälle hitaasti hiipivä ukkonen

Lopulta kerkesin kalastamaan vain reilu pari tuntia saaden vajaa 30 kalaa. Ei kovin kummoinen tulos viiden tunnin autossa istumisella, mutta sellaista elämä välillä on.

Toisen päivä heitin lammella, sillä ukkosta oli luvattu jälleen iltapäivälle. 5 tunnin aamulupa riittäisi siis vallan mainiosti.

Olin käynyt hakemassa lampihommiin Bass Store Italysta Lineaffen Seat Boxin, mitä halusin testata käytännössä. Kuvan tuosta unohdin ottaa, mutta kiinnostuneet kyllä sen Googlaamalla löytää.

Ensimmäiset kalat sain nopeasti, ja aiheutti alkuun pienen hässäkän, kun ne valahtikin haavista läpi. Jostain syystä haavin oli ilmestynyt kalan mentävä reikä... Tein pienen siimapatentin ja homma jatkui.

Rikkinäinen haavi ja pintakäynti

Kalastus oli koko aamun tasaisen nihkeää. Kokeilin montaa eri tekniikkaa, millä aina jokusen kalan sai. Mitään ylivoimaista kikkaa en keksinyt.

Isompi lötikkä

Loppuun heittelin ihan jokivehkeillä pinturia. Laitoin harjoituksen vuoksi 0.08 mm perukkeen. Ja pari kalaakin käytin haavissa.

Pinturointia Laghi Del Farfalla

Pinturikalastus ei kuitenkaan lopulta hääviä ollut. Tai ainakaan omat perhot ei suurimmaksi osaksi aiheuttanut edes reaktiota kaloissa. Vähän tuli sellainen fiilis, että kalatkaan ei välttämättä tiedä mitä syövät. Yhteensä viitisentoista kalaa 3,5 h kalastuksen aikana.

Kolmantena päivänä suuntasin Antrodocon kylään Velinolle, mikä on yksi lempi paikoistani tuolla päin.

Kalastin aivan Antrodocon keskustan läpi virtaavaa osuutta. Ensin nymfaten ja loppuun vielä pinturilla.

Velino on paikkana aika uniikki, sillä se on keskimäärin 4-5 m leveä ja 20-30 cm syvä, muutamia monttuja lukuun ottamatta. Sopii siis oikein kivasti minulle, sillä pidän pienistä joista ja kevyistä perhoista.

Velinon isomus 33 cm

Velino oli tuttuun tapaan aivan täynnä kalaa, joten 5 tunnin saldoksi kertyi 86 kalaa. Hyvä paikka hakea tatsia onkimiseen kevyillä perhoilla.

Neljännen päivän kohteeksi valikoitui Anienen yläosa. Pienessä rotkossa virtaava kirkasvetinen Aniene on paikoitellen haastava kalastettava, sillä sitä ympäröi tiivis kasvillisuus. Perhot on siis vallan helppo heittää puuhun tai puskaan. Ja näin saattoi käydäkin aina tasaisin väliajoin.

Alku oli todella hiljainen. Kalapaikan näköiset montut olivat järjestään tyhjiä ja kerkesin jo harkita paikan vaihtoa. Ylös päin edetessä kaloja kuitenkin alkoi löytyä. Koko oli keskimäärin todella pientä, mutta hauskaa kalojen kaivelua.

Päivä sisälti myös tunnin mittaisen kaatosateen, minkä kökötin ison puun alla. Sadetakki oli tietysti autossa...

Anienella viihdyin 5 tuntia kalastaen pari kilometriä jokea ylöspäin. Saldoksi kertyi 75 kalaa, mikä oli reilusti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.

Viides päivä meni Trontolla. Anieneen verrattuna avarampi, keskimäärin reilusti matalampi ja hieman sameampi vesi. Lähtökohtaisesti siis helpompaa kalastusta.

Kalastin hieman eri paikkoja, mitä edellisillä kerroilla. Alkuun piteli täälläkin hiljaista, mutta kun tatsi kalapaikoista parani, niin haavi alkoi viuhua tasaiseen tahtiin. Kalat oleilivat käytännössä aina siinä syvimmässä montussa, mikä teki kalastuksesta tavallaan vähän tylsää.

Edellisistä kerroista poiketen saaliiksi tuli huomattavasti enemmän kirjolohta kuin aiemmin.

Saldo Trontolla 4,5 tuntiin 45 kalaa. Aika 50/50 taimenien ja kirjolohien osalta.

Kuudennen ja toiseksi viimeisen päivän ajattelin viettää isojen kalojen parissa L´Aquilassa. Tavoitteena oli saada edes muutama yli 35 senttinen kala, sillä niitä ei tähän mennessä ollut vielä tullut.

Alku oli hiljainen. Sain vain yhden turvan ja näin ehkä yhden pintakäynnin. Noin tunnin jälkeen tärpäytti ja haavissa makasi 42 senttinen taimen. Päivän tavoite siis melkein jo täytetty.

Liikuin hieman ylöspäin ja spottasin varmasti yhden, ehkä kaksi taimenta pienestä virtapaikasta. Ensimmäinen heitto ja pam. Irti. Odottelin hetken ja heitin uudestaan. Edelleen kelpasi ja nyt pysyi haaviin asti. 52 cm taimen.

Jatkoin matkaa ylemmäs, missä kohtasin todella hitaasti virtaavan suvannon, minkä ajattelin jättää tylysti suoraan kalastamatta. Puolimatkassa suvantoa huomasin kuitenkin ison tumman hahmon puiden alla. Pysähdyin heti ja tapitin ihan paikallaan. Kyllä se on kala. Tumma varjo oli tasan vavan mitan päässä ja perhojen tarjoaminen oli puskien takia hankalaa. En kuitenkaan halunnut liikkua parempaan positioon, etten säikyttäisi kalaa.

Muutama uitto ja kala oli kiinni. Rauhallinen, mutta määrätietoinen kala veteli suvannon kertaalleen päästä päähän ennen kuin antautui haaviin. Puiden alla olleella tummalla hahmolla oli lopulta mittaa 58 senttiä. Kala tarjosi kyllä jännän taistelun 0.10 mm perukkeella. Nyt viimeistään päivän tavoite oli täynnä.

58 cm

Ison kalan ottipaikka

Jatkoin kalastelua vielä kolmisen tuntia ja sain useamman hienon kalan lisää.

Elämäni ensimmäinen barbeli

L´Aquilan visiitti oli paljon parempi, mitä olisin ikinä edes uskaltanut ajatella. 10 kalaa, joista isoimmat 58, 52, 45, 45, 42... Lisäksi yksi +50 ja kaksi +40 kalaa tuli sössittyä. Hyvää vaihtelua pikkutaimenen piikkaamiseen.

Viimeisen päivän vietin Neran B-sektorilla. Tätä ennen kävin Bass Store Italysta hakemassa kumihavaksellisen JMC:n haavin, jotta menisin sääntöjen mukaan. Alueen FB-ryhmän mukaan joelle oli edellisenä päivänä istutettu kalaa, joten senkin osalta olisi ihan mielenkiintoinen kokeilu.

Aloittelin B-sektorin alaosalta, mikä oli aika ränniä, eikä kaloille oikein ollut hyviä piilopaikkoja, vaikka muutamat sainkin. Siirryin sitten aika nopeasti alueen yläosalle, missä joki oli profiililtaan vähän enemmän joki.

Monen päivän kalastusputki alkoi painaa, eikä kovin suurta kiimaa ollut enää piikata. Pientä taimenta tuli solkenaan, mutta eilisen jälkeen se ei oikein tuntunut enää miltään. Päätin siinä sitten ottaa tavoitteeksi 50 kalaa ja lähteä sitten kämpille. Tuossa tempussa menikin vain 3 tuntia ja näin reissun kalastelut oli kalasteltu.

Yleisesti koko reissu oli kelien puolesta huonoin, mitä itsellä on tuolla ikinä ollut. Onneksi kalalle kuitenkin pääsin ihan hyvin, vaikka välillä oli kylmä ja märkää. Ruoka on tuolla onneksi aina kohdallaan.

Koko reissun heitin käytännössä kahta eri perhoa. Red Ribbed Killeriä ja Pettirossoa. Eipä tuolla oikein muuta tarvitse ainakaan nymfihommissa.

Loppuun muutamat ruokakuvat nälkäisille.