Ajattelin yhdistää viimeisen viikonloput reissut yhdeksi julkaisuksi, joten muista lukea loppuun asti!
Koulu loppui jo torstaina joten ajelin viikonlopuksi takaisin Keski-Suomeen. Nyt, kun rauhoituskin oli jo aivan nurkan takana, kalalle oli pakko päästä.
Perjantai aamuna vein äidin Suolahteen töihin ja lähdin siitä sitten Naarakoskelle. Edellisestä visiitistä olikin kerennyt kulua jo kolme viikkoa.
Joessa ei vettä liikaa virrannut |
Kalastuksen aloitin Kissakoskelta. Koluttuani paikan molemmilta rannoilta läpi, minkä tuloksena vaivaiset yksi taimen ja yksi hento tärppi. Aloin hieman huolestua, kun ei enempää kaloja näkynyt. Vai olinko onnistunut kadottamaan viikossa kaikki taitoni?
Kissakoskelainen |
Kahlasin vastarannalle ja kalastin nopeasti Naarakosken alaosan muutamat montut saamatta mitään. Jatkoin vielä takaisin Kissakoskelle mistä sain ronkittua muutaman pienen taimenen. Tässävaiheessa kello oli sen verran, että oli aika lähteä hakemaan äitiä töistä.
Paluumatkalla päätimme kokeilla Hirvaskankaan ABC:ltä katsottuna Nelostien toisella puolella olevaa Cafe Grillusta, jolle annan ison peukun, sekä lämpimät suosittelut!
Tilasin Pöjö hampurilaisen ranskalaisilla |
Kamat oli kasassa puoli 10. Joella näkyi kaksi kalastajaa. Päätin aloittaa maantiesillan alta, sillä siihen mahtui ja kehtasi tunkea. Hetken pinturoinnin tuloksena kaksi ylös ja yksi karkuutus. Toinen kalastajista lähti joten tilaa oli nyt enemmän. Vaihdoin pinturin nymfeihin ja siirryin kosken alaosaan, mistä lähdin etenemään ylöspäin. Koskesta löytyi kourallinen kaloja, joista kaksi oli evällisiä. Alkoi hieman tihkuttaa vettä, joten siirryin kalastamaan sillan yläpuolista aluetta. Nopean nymfailun tuloksena yksi pudotettu taimen. Vettä alkoi tulla jo aika reilusti, joten päätinkin pistää pelin poikki ennen kuin kastun pahemmin.
Jokikauden päätösviikonloppu oli kalastuksellisesti vähän nihkeä, mutta pääasia että pääsin kalalle. Perhokalastus jatkuukin heti seuraavalla viikolla lampikalastuksen muodossa.
Hyvin kirjotettua blogia, kehitys ideana olisi varmaan suotavaa nuo pienet evälliset taimenet vapauttaa sen ihmeempiä kuvailematta, mieluiten kalaan koskematta takasin jokeen. Kireitä siimoja!
VastaaPoistaKiitos! Ja olet aivan oikeassa. Olen itsekin miettinyt pikkutaimenien kuvaamisen järkevyyttä. Voisinkin ottaa seuraavan kauden tavoitteeksi etten ottaisi enää Pienimmistä kaloista kuvia vaikka miten kauniita yksilöitä tulisi vastaan.
Poista(AINA VOI PARANTAA!)