Lyhyt visiitti Liekkilään

Itselläni alkoi koulun puolesta kesäloma, joten oli suunnattava jälleen kalalle. Tälläkertaa ihan tuohon kotilammelle, Liekkilään. Tarkoituksena olisi kalastaa meidän seuralta lainassa olevalla kelluntarenkaalla, muutama tunti.

Saavuin lammelle hieman yhdentoista jälkeen, ilmat renkaaseen ja kellumaan. Tänään kasasin poikkeuksellisesti vain  2 settiä. Toiseen bungi ja toiseen 3 uppoava siima, johon pinkki, musta ja keltainen liitsi.

Kalastin aluksi Liekkilän puoleista lampea liitseillä, ripeästi uittaen. Kun tapahtumia ei kuulunut päätin vaihtaa Haapaniemen puoleiselle lammelle, joka on lammista oma suosikkini. Haapaniemen puoleisen lammen toiseen päätyyn puhalsi tuuli, joten päättelin kalojen olevan todennäköisimmin siellä. Kauaa ei tarvinnut tuulista päätyä kalastaa, kun jo ensimmäisen heiton jälkeiseen hängiin otti. Musta liitsi kelpasi tälle kalalle.

Päivän eka

Jatkoin kalastusta tovin, kunnes nopeaan rolybolyyn iski, mutta tämä lopulta irtosi, koska en malttanut jatkaa uittoa tärpin jälkeen tarpeeksi pitkään. Tämän jälkeen kokeilin vielä hetken bungia, ilman tapahtumia.

Seuraavaksi suuntasin lammen toiseen päätyyn, minkä pommitin ensin liitseillä ja sitten vielä bungilla. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt. Suuntasin takaisen toiseen päätyyn. Se oli nyt hetken sasanut rauhoittua. Muutama heitto ja päivän toinen kala haavissa. Kala otti rolybolyllä uitettuun keltaiseen liitsiin.

Päivän toinen

Kalastin vielä hetken liitseillä, kunnes päätin vaihtaa päädyssä olleen keltaisen liitsin härpäkkeeseen. Lammen päädyssä on matalaa, joten liitsejä ei kovin hitaasti pysty 3 upolla uittamaan, joten ajattelin päätyperhoksi sidotun härpäkkeen, vähentävän perhojen pohjaan jäämisen riskiä. Muutama heitto hitaalla uitolla ja siima kiristyi jälleen. Tällä kertaa kala ei muutamaa potkua pitempään pysynyt kiinni. Lopuksi kokeilin vielä uudestaan bungia, mutta se ei edelleenkään kaloille kelvannut.

Nopea vajaa kolmetuntinen tuotti yhteensä siis 2 kalaa haaviin asti ja 2 karkuutettua, eli ihan hyvin. Tosin olin kuullut, että viikolla oli vedetty vielä kovempia kalamääriä, aktiivisten kalojen osuttua kohdalle.

Lohta poolissa!

Keski-Suomessa lammet ovat vielä hieman jäässä eikä uutta kalaakaan ole vielä tarjolla, joten päätin suunnata hieman kauemmas tuoreen kalan perässä. Reissun tarkoituksena oli siis hakea tuntumaa lampikalastukseen karsintoja ajetellen. Osa karsinnoista on valitettavasti koronan takia peruttu, mutta toivoa täytyy pitää yllä, sekä pitää olla valmiina, jos joitain kisoja pystyttäisiin järjestämään. Aikomuksena oli myös testailla kevään aikana tehtyjä hankintoja. Jätän tällä kertaa kohteen nimettömäksi.😶

Saavun lammen rantaan hieman ennen yhtä. Kamat kasaan ja vene vesille. Yleensä kalastan rannalta, mutta halusin kokeilla liimalevystä tekemääni venepenkkiä sekä Briteistä tilaamaani liitoankkuria, joten päädyin käyttämään venettä. Myös viimeisin hankintani Greyssin Boat Bag pääsi ensimmäistä kertaa testiin. Tuo Greyssin Boat Bag osoittautui, ainakin toistaiseksi erittäin fiksuksi hankinnaksi. Laukkuun saa kaikki kelat, rasiat ja kaiken muun tilpehöörin. Laukussa on myös iso Fly-patch, mikä toimii kätevästi "työtasona" ja on kätevä ainakin näin veneestä kalastaessa. 

Siinä Greyssin Boat Bagin Fly-patch in action

Ensimmäiseksi kasasin setin 3 uppoavalla siimalla, johon laitoin 3 blobia. Ajattelin aluksi etsiväni kaloja nopealla rolyboly uitolla. Aloittelin heti venerannan tuntumasta ja valuin tuulen mukana muutaman sata metriä ilman tapahtumia. Päätin soutaa läheiseen lahteen, johon tuuli puhalsi, sillä kirjolohet tuppaa kerääntyä aina tuuliselle rannalle. Montaa heittoa ei tarvinnut, että ensimmäinen lohi olikin jo haavissa. Nopea rolyboly oli kalan mieleen. Noin 10 seuraavan heiton aikana pudotin 3 kalaa, minkä jälkeen lahti hiljeni. Kokeilin myös bungia, mutta tuloksetta. Täytyykin tähän väliin kehua Airflon 40+ siimaa. Ostin keväällä kyseisen siiman, juurikin bungikalastusta ajatellen. Nyt muutaman reissun perusteella voin sanoa siiman olevan aivan ylivoimainen, kun puhutaan heittopituuksista. Toki itsellä ei ihan hirveästi ole kokemusta eri siimoista, mutta kyllä tuo ainakin Airflon sixth sensen voittaa. Vaikka ei sekään huono siima ole.

Päivän eka

Jatkoin kalastusta ympäri lammen, mutta kaloja ei näkynyt, muutamaa pintakäyntiä lukuunottamatta. Vaihtelin perhoja kokeillen liitsejä ja boobyjä, muttei mitään. Aloin jo harkita kotiin lähtöä, kun kalat eivät osoittaneet millään tavalla aktiivisuuttaan. Päätin kuitenkin käydä kopaisemassa saman lahdukan mistä olin sen päivän ainoan saanut.

Aloitin kalastuksen jo hyvän matkaa ennen lahtea, sillä halusin kalastaa hieman laajemman alueen. Lahtea lähestyessäni tunnet pienen hipaisun. Se saattoi olla uppotukki. Ei vaan kala! Päivän toinen kirjolohi oli nyt haavissa. Väsytyksen aikana olin ajautunut miltei rantaan, mutta pystyin vielä heittämään. Heitto, muutama tökkäisy ja jälleen kala kiinni. Päivän kolmas. Uusi heitto, tök tök ja taas mennään. Neljäs. Hieman jo alkoi naurattamaan tämä. Heitin vielä. Ja pam. Taas. Päivän viides, ja neljäs kirjolohi noin 10 minuuttiin. Soudin venettä hieman lahdukan yläpuolelle. Heitto ja kala haavissa. Taas. Nyt uskoin, että olin osunut syöntipiikkiin. Lohta oli siis poolissa. Pyrin kalastamaan ja väsyttämään kaloja ripeään tahtiin, jotta kerkeäisin saamaan mahdollisimman monta. Tykitystä jatkui noin tunnin, jonka jälkeen tahti hieman hidastui, mutta kaloja tuli edelleen hyvään tahtiin. Olin jo seonnut laskuissa, kuinka monta kalaa olin saanut. Suurin osa kaloista tuli oranssilla ja pinkillä liitsillä. Myös erilaisilla boobyillä tuli kaloja. Mustaan ei purrut, mikä oli hieman outoa.

Päivän isoin (Noin 55cm)

Kahden tunnin syöntipiikkiin oman arvioni mukaan sain noin 20 kirjolohta, enkä mielestäni edes liioittele. Ette ehkä usko, mutta näin tapahtui. Ikinä en vastaavaa ole kokenut, enkä välttämättä hetkeen koe. Hauskaa oli, erittäin hauskaa. Ilta oli jo viilennyt, kädet olivat aivan veden pehmittämät, veressä ja tunnottomat, oli aika lähteä kotimatkalle.

Tähän loppuun kehaisen vielä somessa paljon mainostavan Revolution Racen GPX Pro housuja, jotka ostin vene- ja kaikenlaiseen ulkoilukäyttöön. (Eli kalastus ei kahluuhousut)

Sumarikausi jatkuu

Tähän tekstiin sisällytän yhteenvedon kahdesta tainionvirralle tehdystä sumarireissusta. Äsy reissun jälkeen, kerkesin tässä välissä, käydä heittämässä kaverin kanssa yhden 6 tunnin setin Kärnällä, mutta sumarikalastuksen osalta reissu jäi telineisiin, kun sumereita ei näkynyt ja saaliiksi kertyneet kuusi pienehköä harjusta nousi kohottelemalla skörmiä...😅

Ensimmäinen yritys Tainionvirralla oli 25. maaliskuuta, kun olin matkalla Jyväskylästä takaisin Kouvolaan. Toinen reissu tapahtui viikkoa myöhemmin 1.4. Näin yleisesti, kun suunnittelee sumarireissua Tainionvirralle, ei päivälle kannata kasata kovinkaan suuria odotuksia. Tai itse en ainakaan näin tee, sillä näin talviaikaan Tainiolla ei ihan liikaa tuota kalaa tunnu olevan. Ainakaan suhteessa kalastajamäärään.

Joelle saavuin kello 10 aikoihin, yöllä oli ollut pakkasta ja aamukin oli kohtalaisen kylmä, joten päätin jatkaa siitä mihin Kärnällä jäin eli Skörmin kohotteluun. Päätin kalastaa 3. alueen kosken hidasvirtaiset osat nopeasti skörmillä läpi. Tämä kannatti, sillä saaliiksi onnistuin saamaan nätin noin 35-40 senttisen evällisen taimenen. Kolmosalueella oli myös rakenteilla laavu, joka on varmasti valmistuessaan, tervetullut lisä.

Nätti evällinen

Eiköhän tuo kesäksi valmistu

Kolmosalueelta jatkoin matkaa alaspäin 4. alueella, missä ei silloin näkynyt merkkiäkään sumareista. Hetken pällistelyn jälkeen päätin lähteä ylös 2. alueella, sillä se on se todennäköisin paikka saada pinturikala näin sumariaikaan. Kakkosalueella näkyikin jo ensimmäiset sumarit, mutta ei vielä pintakäyntejä. Alueella olleet pari kanssakalastajaa kertoivat kuitenkin nähneensä muutaman pintakäynnin ja saaneet kalat, jopa nousemaan perhoon. Haaviin asti ei kuitenkaan mitään ollut vielä päätynyt. Siirryin vielä ylimmälle alueelle, tarkastamaan olisiko siellä elämää. 

Ekonkoski on laaja alue, jota ympäri kävellessä kului paljon aikaa. Pintakäyntejä ei sielläkään kuitenkään näkynyt. Olin jo kävelemässä siltaa pitkin takaisin autolle, kun huomasin sivusilmällä kalan käyvän pinnassa. Kipitin äkkiä heittoetäisyydelle ja muutaman heiton jälkeen kala nousi perhoon. Hetken se kerkesi olla kiinni kunnes kala irtosi. Aiemmin 2. alueella olin kaventanut perukkeen kärjen 0.10 milliin, minkä takia en tehnyt tarpeeksi kovaa vastaiskua ja/tai antanut tarpeeksi painetta. Näin alkukaudesta on vaikeampaa kalastaa ohuilla piuhoilla, kun ei ole oikeastaan minkäänlaista tuntumaa. Joten nyt tämän kerran sallittakoon tuollainen kalan karkuutus. Loppukaudesta tuollaista tiputusta ei sitten saa enää tapahtua. Nimittäin tuo 0.10 millinen peruke on yllättävänkin kestävää, joten kyllä silläkin kalat pitäisi ylös saada.

Tässävaiheessa italian tunti alkoi painaa päälle, joten oli lähdettävä ajelemaan kohti Kouvolaa. Saaliiksi täten vain tuo aamusta saatu taimen. Pääsimpähän sentään heittämään pintovalle kalalle. Päätin jo tässä vaiheessa tulla jokin päivä, vielä yrittämään uudemman kerran.

Siellä jossain oli kala

Toinen reissu tapahtui siis tasan viikkoa myöhemmin. Kelin oli ennustettu olevan erittäin lämmin, ja taivaan piti olla pilvetön, ja näin myös oli. 

Tällä kertaa aloitin suoraa 2. alueelta, missä ei kuitenkaa näkynyt aamusta vielä elämää. Pommitin alueen kuitenkin pinturilla nopeasti läpi, ilman kala havaintoja. Siirryin alaspäin 3. alueelle, minkä kalastin jälleen skörmillä, mutta tällä kertaa ilman tulosta. Kävin seuraavaksi tutustumassa "peltopooliin" eli 2. alueen alaosaan, missä en aiemmin ollutkaan käynyt. Peltopoolilla oli melko tuulista, eikä pintomisia näkynyt, joten päätin hetken kalastelun jälkeen, jatkaa matkaa nelosalueelle. Nelosaluleella kahlasin suoraa saareen ja aloin kyttäämään pintakäyntejä. Korria meni virran mukana tasaisesti, mutta siltikään ei pintovia kaloja näkynyt, eikä sokkopommituskaan tuottanut tulosta. Tuolla vietin hyvän tovin ottaen aurinkoa ja katsellen virran mukana kulkevia korreja. Lähdin vielä käymään 1. alueella kokeilemassa, josko siellä olisi aktiivisia kaloja. Sillalta pällistellessä ei näkynyt merkkiäkään kaloista, mutta päätin siitä huolimatta pommittaa virran nopeasti läpi. Pommitus kannatti, sillä keskeltä virtaa, pinturiini nousi kala, jonka sain lopulta haaviin asti. Kala oli merkkiä taimen noin 40 senttiä ja mallia eväleikattu. 

Tulihan se sieltä

Kalan saannin jälkeen kävin vielä kävelemässä ympäri aluetta pintakäyntien toivossa. Pintakäyntejä ei näkynyt, joten päätin lähteä kotimatkalle. Vaikka onnistuin tuon pinturikalan saamaan, on sumarikalastus ainakin Tainionvirralla kohtalaisen tylsää hommaa, varsinkin kun pintovia kaloja ei näkynyt. Ensi vuonna pyrinkin panostamaan sumarikalastuksessa laatuun, määrän sijaa. Tarkoitan siis käyväni mielummin kerran tai kaksi, jossain oikeasti hyvässä sumarimestassa, kuin useasti halvalla ja nihkeällä koskella. Toki sumarikalastus on aina vähän tuuripeliä, mutta kyllä esim. Äsyllä tai Läsällä näin keskimäärin on tarjolla parempaa kalastusta, kuin vaikkapa Tainiolla. Hintaakin kertyy sitten päivälle ihan eri tavalla, mutta kai sitä kuukauden voi kynsiä syömällä elää.