Sumarikausi jatkuu

Tähän tekstiin sisällytän yhteenvedon kahdesta tainionvirralle tehdystä sumarireissusta. Äsy reissun jälkeen, kerkesin tässä välissä, käydä heittämässä kaverin kanssa yhden 6 tunnin setin Kärnällä, mutta sumarikalastuksen osalta reissu jäi telineisiin, kun sumereita ei näkynyt ja saaliiksi kertyneet kuusi pienehköä harjusta nousi kohottelemalla skörmiä...😅

Ensimmäinen yritys Tainionvirralla oli 25. maaliskuuta, kun olin matkalla Jyväskylästä takaisin Kouvolaan. Toinen reissu tapahtui viikkoa myöhemmin 1.4. Näin yleisesti, kun suunnittelee sumarireissua Tainionvirralle, ei päivälle kannata kasata kovinkaan suuria odotuksia. Tai itse en ainakaan näin tee, sillä näin talviaikaan Tainiolla ei ihan liikaa tuota kalaa tunnu olevan. Ainakaan suhteessa kalastajamäärään.

Joelle saavuin kello 10 aikoihin, yöllä oli ollut pakkasta ja aamukin oli kohtalaisen kylmä, joten päätin jatkaa siitä mihin Kärnällä jäin eli Skörmin kohotteluun. Päätin kalastaa 3. alueen kosken hidasvirtaiset osat nopeasti skörmillä läpi. Tämä kannatti, sillä saaliiksi onnistuin saamaan nätin noin 35-40 senttisen evällisen taimenen. Kolmosalueella oli myös rakenteilla laavu, joka on varmasti valmistuessaan, tervetullut lisä.

Nätti evällinen

Eiköhän tuo kesäksi valmistu

Kolmosalueelta jatkoin matkaa alaspäin 4. alueella, missä ei silloin näkynyt merkkiäkään sumareista. Hetken pällistelyn jälkeen päätin lähteä ylös 2. alueella, sillä se on se todennäköisin paikka saada pinturikala näin sumariaikaan. Kakkosalueella näkyikin jo ensimmäiset sumarit, mutta ei vielä pintakäyntejä. Alueella olleet pari kanssakalastajaa kertoivat kuitenkin nähneensä muutaman pintakäynnin ja saaneet kalat, jopa nousemaan perhoon. Haaviin asti ei kuitenkaan mitään ollut vielä päätynyt. Siirryin vielä ylimmälle alueelle, tarkastamaan olisiko siellä elämää. 

Ekonkoski on laaja alue, jota ympäri kävellessä kului paljon aikaa. Pintakäyntejä ei sielläkään kuitenkään näkynyt. Olin jo kävelemässä siltaa pitkin takaisin autolle, kun huomasin sivusilmällä kalan käyvän pinnassa. Kipitin äkkiä heittoetäisyydelle ja muutaman heiton jälkeen kala nousi perhoon. Hetken se kerkesi olla kiinni kunnes kala irtosi. Aiemmin 2. alueella olin kaventanut perukkeen kärjen 0.10 milliin, minkä takia en tehnyt tarpeeksi kovaa vastaiskua ja/tai antanut tarpeeksi painetta. Näin alkukaudesta on vaikeampaa kalastaa ohuilla piuhoilla, kun ei ole oikeastaan minkäänlaista tuntumaa. Joten nyt tämän kerran sallittakoon tuollainen kalan karkuutus. Loppukaudesta tuollaista tiputusta ei sitten saa enää tapahtua. Nimittäin tuo 0.10 millinen peruke on yllättävänkin kestävää, joten kyllä silläkin kalat pitäisi ylös saada.

Tässävaiheessa italian tunti alkoi painaa päälle, joten oli lähdettävä ajelemaan kohti Kouvolaa. Saaliiksi täten vain tuo aamusta saatu taimen. Pääsimpähän sentään heittämään pintovalle kalalle. Päätin jo tässä vaiheessa tulla jokin päivä, vielä yrittämään uudemman kerran.

Siellä jossain oli kala

Toinen reissu tapahtui siis tasan viikkoa myöhemmin. Kelin oli ennustettu olevan erittäin lämmin, ja taivaan piti olla pilvetön, ja näin myös oli. 

Tällä kertaa aloitin suoraa 2. alueelta, missä ei kuitenkaa näkynyt aamusta vielä elämää. Pommitin alueen kuitenkin pinturilla nopeasti läpi, ilman kala havaintoja. Siirryin alaspäin 3. alueelle, minkä kalastin jälleen skörmillä, mutta tällä kertaa ilman tulosta. Kävin seuraavaksi tutustumassa "peltopooliin" eli 2. alueen alaosaan, missä en aiemmin ollutkaan käynyt. Peltopoolilla oli melko tuulista, eikä pintomisia näkynyt, joten päätin hetken kalastelun jälkeen, jatkaa matkaa nelosalueelle. Nelosaluleella kahlasin suoraa saareen ja aloin kyttäämään pintakäyntejä. Korria meni virran mukana tasaisesti, mutta siltikään ei pintovia kaloja näkynyt, eikä sokkopommituskaan tuottanut tulosta. Tuolla vietin hyvän tovin ottaen aurinkoa ja katsellen virran mukana kulkevia korreja. Lähdin vielä käymään 1. alueella kokeilemassa, josko siellä olisi aktiivisia kaloja. Sillalta pällistellessä ei näkynyt merkkiäkään kaloista, mutta päätin siitä huolimatta pommittaa virran nopeasti läpi. Pommitus kannatti, sillä keskeltä virtaa, pinturiini nousi kala, jonka sain lopulta haaviin asti. Kala oli merkkiä taimen noin 40 senttiä ja mallia eväleikattu. 

Tulihan se sieltä

Kalan saannin jälkeen kävin vielä kävelemässä ympäri aluetta pintakäyntien toivossa. Pintakäyntejä ei näkynyt, joten päätin lähteä kotimatkalle. Vaikka onnistuin tuon pinturikalan saamaan, on sumarikalastus ainakin Tainionvirralla kohtalaisen tylsää hommaa, varsinkin kun pintovia kaloja ei näkynyt. Ensi vuonna pyrinkin panostamaan sumarikalastuksessa laatuun, määrän sijaa. Tarkoitan siis käyväni mielummin kerran tai kaksi, jossain oikeasti hyvässä sumarimestassa, kuin useasti halvalla ja nihkeällä koskella. Toki sumarikalastus on aina vähän tuuripeliä, mutta kyllä esim. Äsyllä tai Läsällä näin keskimäärin on tarjolla parempaa kalastusta, kuin vaikkapa Tainiolla. Hintaakin kertyy sitten päivälle ihan eri tavalla, mutta kai sitä kuukauden voi kynsiä syömällä elää.