Ekaa kertaa Keihärillä

Karkkilan karsinnan jälkeen en muutamaa lyhyttä pistoa lukuunottamatta ole perhoa heittänyt, ja vielä alkuviikosta olin sitä mieltä, etten ennen juhannusta kävisi perhoa heittämässä. Lämmin ja korkealla oleva vesi, ei vedä puoleensa mielellään aktiivisesti koskessa liikkuvaa nymfikalastajaa. Mieli kuitenkin muuttui ja päätin suunnata perjantai aamuksi, jonnekkin kalalle. Innostuin jopa sitomaan streamereitä reissua ajatellen.

Kohteeksi valikoitui Keihärinkoski, missä en aiemmin ollut käynyt. Edellisenä iltana varasin itselleni kuuden tunnin luvan alkaen 06.00.

Herätyskello soi aamu neljän maissa. Leipä ja Battery Jungled kainaloon ja menoksi. Puolitoista tuntia myöhemmin saavun Keihärinkosken parkkipaikalle. Luvan alkuun oli vajaa puoli tuntia, joten ennen kamojen laittoa, kävin tarkastelemassa koskea sillalta. Hetken pällistelyn päätteeksi totesin sillan alapuolisen alueen olevan potentiaalisempaa kuin yläpuolinen alue, minkä päätin jättää kokonaan kalastamatta.

Jo edellisenä iltana olin päättänyt aloittaa streamerilla, minkä jälkeen kokoan nymfivavan. Aloitusperhoksi sidoin pienen pikkukalajäljitelmän, jonka olin illalla sitonut.

Tämän perhon reseptin olen alunperin bongannut vanhasta ppk -lehdestä.

Aloitin kalastuksen kioskin puoleisen rannan alaosasta, mistä oli tarkoitus edetä ylävirtaan. Heti ensimmäisten heittojen jälkeen tajusin kuinka voimakas vastatuuli puhalsi ylävirrasta. Tuulen puuskat teki ajoittain heittämisestä ylävirtaan mahdotonta. Jo muutaman minuutin jälkeen saan ensimmäisen pyörähdyksen streameriin, mikä oli positiivinen enne tulevasta. Seuraavaan vajaaseen tuntiin ei kuitenkaan muita kalahavaintoja näkynyt, joten kipitin autolle ja kasasin nymfisetin. Suuntasin takaisin ronkkimaan samoja paikkoja joita aiemmin kalastin streamerilla. Kauaa ei tarvinnut nymfillä onkia, kun ensimmäinen non 35 senttinen, evällinen taimen köllötti haavissa. Ja hetken päästä toinen, hieman edellistä pienempi, evällinen tämäkin. Molemmille kelpasi koon 16 kuulapää pupa. Jatkoin kalastusta välillä nymfaten ja välillä heittäen streameriä. Pyrin kalastamaan niin laajan alueen kuin pystyin, mutta hieman korkealla oleva vesi rajoitti kahlaamista.

Vaihdoin kalastamaan vastarantaa, mitä yksi kanssakalastaja oli aamun tahkonnut. Lähdin nymfaamaan alhaalta ylöspäin. Heti ensimmäisestä kivenkolosta pudotin yhden vähän paremman (45-50cm?) kalan. Hetkeä myöhemmin sain noin 45 senttisen taimenen ylös asti. 

Tämä kala kelpuutti liimalarvan

Kalastin rannan loppuun ja palasin takaisin kosken alas, uutta yritystä varten. Kalastaessani kiventakusta, josta aiemmin pudotin kalan, näin noin 70 senttisen hopeaharkon tekevän kynttilähypyn miltei metrin korkeuteen. Ikinä en moista kalaa ole nähnyt. Ihan hieno kokemus tämäkin. Todiste siitä, että Keihäriltä on mahdollisuus siihen isoon. Hetken yritin tuota kalaa, mutta kuten arvata saataa, eivät meikäläisen perhot sille kelvanneet. Tämä oli sopiva hetki lopettaa.

Aamun saldona vajaaseen viiteen tuntiin kolme taimenta ja yksi pudotus. Kaloja olisi ehkä pitänyt ja voinut saada hieman enemmän, mutta tällä kertaa näin. Keihärinkoski oli itselle positiivinen kokemus joten tulen varmasti vierailemaan siellä jatkossa uudestaan. Uskon nimittäin Keihärillä olevan potentiaalia erityisesti pinturipaikkana.

Nymfikalastuksen perusteet

Nymfikalastusta pidetään yleisesti vaativimpana ja tehokkaimpana perhokalastustekniikkana. Maineestaan huolimatta nymfikalastus on loppupeleissä varsin yksinkertaista, kun sen edes jollain tavalla sisäistää. Tässä tekstissä pyrin kertomaan kaiken tarvittavan tiedon nymfikalastuksen aloittamiseksi. Tekstistä löytyy myös joitakin linkkejä, joiden olen katsonut olevan hyödyllisiä. Tekstin tieto pohjautuu kilpakalastus -urani aikana Suomen maajoukkueen jäseniltä saamaan tietoon, sekä omiin kokemuksiin.

Välineet

Nymfikalastusta varten suosittelen hankkimaan ihan omat, nymfikalastusta varten suunnitellut välineet, sillä huonosti nymfikalastukseen soveltuvilla välineillä, ei kalastus ole kovin mielekästä tai tehokasta. 

Vapa

Ehdottomasti tärkein väline nymfikalastuksessa on vapa. Vavan tulee olla 2 - 4 luokkainen ja 9'6 - 11 jalkaa pitkä. 2 - 3 luokkaisia vapoja pidetään yleisesti harjuksen kalastukseen soveltuvina, kun taas 3 - 4 luokkaisia taimen vapoina. 9'6 jalkaiset vavat ovat tarkoitettu pienille joille. 10 - 10'6 jalkaiset ovat ns. yleis vapoja ja 11 jalkaiset ovat tarkoitettu suurille joille. Oma suositus ensimmäiseksi nymfivavaksi on Loomis & Franklinin IM7 Nymph vapa 10 jalkaisena, luokassa 3 tai 4. Kalliimmista 300 - 400€ nymfivavoista voin antaa suosituksen Visionin Nymphmaniacille sekä Ikonin N-serie vavoille.

Itse kalastan suurimman osan ajasta 3 tai 4 luokkaisella Nymphmaniacilla, jotka on oikeasti lähempänä 2 ja 3 luokkaista. Kevyestä luokituksesta huolimatta vavalla pärjää vallan mainiosti niin taimen kuin harjus kalassa. Itse suosin nymfikalastuksessa hieman kevyempiä vapoja, sillä nymfikalastus on herkkä laji ja vavan keveys tekee siitä paljon hauskempaa. Vavan luokituksen valinnassa kannattaa myös ottaa huomioon oma taitotaso, sillä kevyillä vavoilla on haastavampaa väsytellä kaloja.

Kela

Kelaksi soveltuu oikeastaan iha mikä tahansa kela. Itse käytän Visionin XO keloja, niiden keveyden takia, mutta kalastus onnistuu myös painavemmillakin keloilla. Jotkut kalastajat haluavat tasapainottaa oman settinsä, etsimällä sopivan painoisen kelan. Aloittelevalle nymfikalastajalle tämä ei ole kuitenkaan kovin oleellinen asia. 

Siima

Nymfikalastuksessa käytetään nymfikalastukseen suunniteltua ohutta ja tasapaksua siimaa (Ei Long nymph siima!), perinteisen heittosiiman sijaan. Nymfikalastukseen suunnattu siima ei ole aloittelevalle välttämättömyys, sillä perukkeen voi liittää suoraan pohjasiimaan. Heittosiimaa en siis suosittele pidettävän eden kelalla sillä se heikentää huomattavasti kalastus tuntumaa, sekä tuo ylimääräistä lisäpainoa.

Perukesiima(t)

Nymfikalastukseen soveltuva peruke rakennetaan kolmesta osasta: indikaattorisiimasta, tippetringistä sekä tavallisesta perukesiimasta. Idikaattorisiima on moniväristä, 0,14 - 0,25mm paksua siimaa, jonka tehtävänä on, käytännössä olla kalastajalle helposti näkyvää. Indikaattorisiiman päähän sidotaan tippet ring (mahdollisimman pieni), johon kiinnitetään perukesiima. Tippet ring mahdollistaa perukkeen kärjen helpon ja nopean vaihdon indikaattorisiimaa kuluttamatta. 

Nymfikalastuksessa kannattaa käyttää fluorocarbon siimoja niiden paremman kestävyyden takia. Yleisimmiten käytetyt perukkeiden paksuudet ovat 0.12 - 0.18 mm herkät nymfivavat mahdollistavat ohuiden perukkeiden käytön. 0.12 mm perukesiima on hyvä valinta harjuksen kalastukseen, ja sitä paksummat 0.14 - 0.18 mm perukkeet soveltuvat taimenen ja kirjolohen kalastukseen. Perukkeen paksuuden valinnassa on hyvä ottaa huomioon oma taitotaso, vähemmän kokeneen kalastajan on järkevintä aloittaa hieman paksummilla perukkeilla, joita voi alkaa ohentamaan kokemuksen karttuessa. Mikäli perukkeesi katkeilee kerran tai useammin per kalareissu, on todennäköistä, että käytät, joko omaan taitotasoosi tai kalastettavan kalan kokoon nähden liian ohuita perukkeita. 

Myös solmujen tekoon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä solmu on siiman heikoin kohta. Esimerkiksi Ikonin perukesiima on kilpailijoitansa liukkaampaa, joten se on syytä ottaa huomioon solmuja tehdessä. Omasta ja monen muun kilpaperhokalastajan mielestä Soldarinin S-power (ei elite) on parasta perukesiimaa, juurikin sen solmukestävyyden ansiosta.

Nymfikalastukseen soveltuva peruke kasataan siis seuraavasti: ensin joko suoraan pohjasiimaan tai nymfisiimaan kiinnitetään 4,5 - 6m pätkä indikaattorisiimaa, jonka päähän solmitaan tippet ring. Tippetringiin solmitaan fluorocarbon perukesiimaa noin 1,5 - 2m riippuen tilanteesta. Sivuperuke solmitaan kirurgin solmulla n. 50 - 100cm päähän tippet ringistä. Kahdella perholla kalastaessa perhojen välin on hyvä olla 50 - 80cm. HUOM! sivuperuketta ei kannata kiinnittää toisen tippet ringin avulla, sillä se sotkeutuu erittäin helposti. Sivuperukkeen tekeminen kirurgin solmulla on kaikista helpoin ja toimivin tapa.

Indikaattorisiima yhdistetään nymfisiimaan yleensä "loop to loop" menetelmällä. Useimmissa nymfisiimoissa on valmis lenkki, mutta sellaisen voi tehdä myös itse. Katso: Howard Croston River fishing : Leader connections Pt 1 Whipped fly line micro loop

Nymfiperuke kaikessa yksinkertaisuudessaan

Kalastus

Nymfillä kalastamista on mielestäni vaikea selittää kirjallisesti, mutta yritetään silti.

Nymfiä ei siis heitetä perinteisen perhosiiman avulla vaan sen heittämiseen käytetään perhon omaa painoa, hieman samaan tapaan kuin virveli kalastuksessa. Nymfit lingotaan ylävirtaan, minkä jälkeen ne pyritään "taluttamaan" pitkää vapaa yläviistossa pitäen mahdollisimman luonnollisesti virran mukana. Nymfeillä kannattaa kammata kalastettava vesi tarkasti läpi, mutta yhdellä "ottimontulla" ei muutamaa minuuttia kauemmin kannata jumittaa. Perhojen uintisyvyyttä voi säädellä nostamalla tai laskemalla vapaa. Kun perhon syvyyttä säädetään kesken uiton, katoaa tuntuma yleensä vähintäänkin hetkellisesti perhoihin. Ihateellisessa tilanteessa kalastajalla on selkeä tuntuma perhoihin, jolloin pienimmätkin tärpin välittyvät kalastajalle. 

Aktiivinen liikkuinen ja kahlaaminen on myös osa nymfikalastusta, sillä mitä suuremman alan kalastaa, sitä todennäköisemmin saa kalaa. En kuitenkaan ohjeista kahlaamaan niin paljon kuin pystyy, vaan kahlaamisessa kannattaa noudattaa "mahdollisimman paljon, mahdollisimman vähällä" ajatusta. Nymfatessa tulee kalastajan edetä aina ylävirtaan, eikä kalastamattomaan veteen ikinä tule kahlata. 

Linkkaan tähän vielä pari videota, jotka suosittelen katsomaan.

FLY TV - Nymphmaniac (Nymph Fly Fishing for Grayling)

Trying NYMPH FLY FISHING for the first time 🎣 (Euro Nymphing)

Kalan väsytys

Kalan väsytys on iso osa-alue nymfikalastuksessa, etenkin ohuilla perukkeilla kalastaessa. Oheisen linkin takaa löytyy erinomainen video, minkä oppeja itsekin hyödynnän: Five Steps to Landing More Fish

Nymfatessa vastaisku tehdään alavirtaan, jonka jälkeen vapa viedään nopeasti ylävirran puolelle, ja vavan kärki lähelle vedenpintaa, jotta kala ei nousisi vedenpinnalle räpiköimään. Kalaa pyritään vetämään ylävirtaan, kun samaan aikaan kalastaja kahlaa itse alavirtaan. Näin pyritään saamaan kala kalastajan yläpuolelle mistä se on helpointa haavita. Kun kala on hieman kalastajan yläpuolella, kahlataan suoraan kalan alle ja nostetaan se pintaan, jolloin kala suorastaan valuu haaviin. Näin ei tietenkään voi jokaisen koukutetun kalan kanssa toimia, vaan joskus täytyy hieman soveltaa. Itse pyrin kuitenkin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan edellämainittua systeemiä, sillä olen sen todennut erittäin toimivaksi.

Perhot

Nymfikalastuksessa käytettävät perhot ovat erittäin simppeleitä, jotka jokainen kalastaja osaa varmasti sitoa. Yleisimpiä nymfejä ovat esimerkiksi: Hare's Ear, Pheasant Tail, Red Ribbed Killer, Red ja Orange tag, Liimalarva, Pietun Pupa ja skörmi. Perhot kannattaa sitoa #12 - #18 jigikoukkuihin ja painottaa tungsten kuulilla. 3,5 ja 3 mm kuulat ovat parhaat yleiskoot Suomen vesille. Perhoja kannattaa sitoa myös eri värisillä kuulilla, sillä kuulan värillä on ajoittain erittäin suuri merkitys kalansaannin kannalta. Kuulattomat tai messinki kuulalla varustetut nymfit ovat nymfikalastuksessa täysin turhia. Myös lyijyhaulien käyttö perhojen upotuksessa kannattaa viimeistään nyt unohtaa.

Alla linkki hyvään perhonsidonta -videoon.

Top 3 Nymphs for Grayling and Trout (Hare's Ear, Red Tag and Pheasant Tail Nymphs) - Tie TV

Harjoitus tekee mestarin

Nyt kun olet saanut luettua tämän tekstin, on aika lähteä kalalle. Teoriaa voi opiskella loputtomiin, mutta ilman käytännön harjoittelua ei nymfikalastusta voi oppia. Aluksi saattaa tulla vaikeuksia ja epäonnistumisia, mutta niistä on vain päästävä yli ja jatkettava sitkeästi eteenpäin. Kukaan ei opi nymfikalastusta päivässä, eikä välttämättä edes vuodessa, joten maltti on valttia ja harjoitus tekee mestarin.

Aamu Vilppulankoskella

Kello soi 03.30. Montaa tuntia ei tällä kertaa tullut nukuttua, kun oli jo aika lähteä kalalle. Kohteeksi valikoitui Vilppulankoski. Vilppulankoskella on myös perhokalastusurani alkanut ja etenkin nuorempana noin 5-8 vuotta sitten tuli siellä kalastettua useasti. Viimevuosina Vilppulassa on tullut käytyä entistä vähemmän. Suurin syy siihen on sen tolkuttomat kalastajamäärät.

Saavun kosken rantaan viiden maissa. Nopea kurkistus sillalta ennen kamojen laittoa, vahvistaa oletukseni vesitilanteesta. Vettä on paljon ja sitä virtaa sekunnissa enemmän kuin koko heinä- elokuussa yhteensä. Itse en muista veden olleen ikinä näin korkealla. Massiivinen veden määrä ei kalastusta helpota, varsinkin kun olen muutenkin kohtuu avuton korkealla vedellä kalastettaessa.

Aamu oli tarkoitus avata streamereillä kalastaen. Edellisenä iltana olin poikkeuksellisen reipas ja sidoin muutaman isomman streamerin ihan tätä aamua ajatellen. Kalastuksen aloitin alemmalta heittolaiturilta. Pyrin kampaamaan koskea maantiesiltaan saakka mustalla hahmostreamerillä niin tarkasti kuin vain osasin. Ei tapahtumia. Jatkoin ylemmälle laiturille ja jatkoin yhä tarkasti kalastaen potentiaalisia virran reunoja, mutta ei mitään. Yhden taimenen näin kuitenkin hyppäävän, kalaa siis koskessa todistettavasti on, mutta sekään ei perhoani kelpuuttanut. Vaihdoin perhoksi ison tinselin ja palasin alemmalle heittolaiturille. Kalastin kosken läpi uudestaan. Tuloksena kaksi ujoa pyörähdystä perhoon kosken niskalla. Asialla oli todennäköisesti kirjolohi.

Aamu alkoi jo kirkastua ja aurinko lämmittää. Päätin vaihtaa kohdekalaa. Streamer setti jäi autoon ja tilalle uppo 3 ja liitsit. Siirryin kalastamaan sillalta ylöspäin katsottuna oikeaa reunaa. Se on itselle ollut miltei sata varma paikka kirjolohen saamiseksi. Montaa heittoa ei tarvinnut suorittaa kun ensimmäinen kirjolohi olikin jo haavissa.

Siellä se ottipeli vähän pilkistää

Ensimmäisen kalan jälkeen tulikin hiljaista, joten vaihdoin painottamattomat liitsit 3,5mm volsukuulalla painotettuihin. Näin saisin perhot vieläkin syvemmälle. Vaihdos kannatti, sillä hyvin nopeasti haaviini tuli ensin aamun toinen ja sitten heti perään kolmas ja neljäs kirjolohi.

Musta liitsi oli päivän tehokkain perho

Neljännen kalan jälkeen hiljeni, joten suuntasin loppuliu'ulle, mitä pommitin hetken kummaltakin rannalta tuloksetta. Lähdin takaisin sillan yläpuolella vielä muutaman kalan toivossa. Vaihdoin liitsit hieman pienempiin ja hetken mättämisen jälkeen onnistuin vielä saamaan kaksi kirjolohta.

Kalat olivat varsin hyväkuntoisia

Aamupisto Vilppulaan meni oikeastaa täysin käsikirjoituksen mukaan. Kalastan kosken läpi, joko saaden tai saamatta taimenia, ja lopun ajasta ongin kirjolohia saaden useita. Viimeisen kahden vuoden reissut ovat noudattaneet täysin samaa kaavaa.

Kosken kalastaminen näin korkealla vedellä oli suoraan sanottuna perseestä, mutta onneksi kirjolohet olivat edes jollain tasolla otillaan. Aamun saldoksi noin viiteen tuntiin kertyi siis kuusi kappaletta kirjolohia, jotka vaikuttivat olevan jonkin sortin premium -kirjolohia, kun olivat niin nätissä kunnossa. Heittokäsi on nyt kipeä, joten pieni tauko kalastuksesta on nyt (ehkä, jos malttaa olla kalastamatta) paikallaan ennen sunnuntain Karkkilan karsintaa.