Aamu Vilppulankoskella

Kello soi 03.30. Montaa tuntia ei tällä kertaa tullut nukuttua, kun oli jo aika lähteä kalalle. Kohteeksi valikoitui Vilppulankoski. Vilppulankoskella on myös perhokalastusurani alkanut ja etenkin nuorempana noin 5-8 vuotta sitten tuli siellä kalastettua useasti. Viimevuosina Vilppulassa on tullut käytyä entistä vähemmän. Suurin syy siihen on sen tolkuttomat kalastajamäärät.

Saavun kosken rantaan viiden maissa. Nopea kurkistus sillalta ennen kamojen laittoa, vahvistaa oletukseni vesitilanteesta. Vettä on paljon ja sitä virtaa sekunnissa enemmän kuin koko heinä- elokuussa yhteensä. Itse en muista veden olleen ikinä näin korkealla. Massiivinen veden määrä ei kalastusta helpota, varsinkin kun olen muutenkin kohtuu avuton korkealla vedellä kalastettaessa.

Aamu oli tarkoitus avata streamereillä kalastaen. Edellisenä iltana olin poikkeuksellisen reipas ja sidoin muutaman isomman streamerin ihan tätä aamua ajatellen. Kalastuksen aloitin alemmalta heittolaiturilta. Pyrin kampaamaan koskea maantiesiltaan saakka mustalla hahmostreamerillä niin tarkasti kuin vain osasin. Ei tapahtumia. Jatkoin ylemmälle laiturille ja jatkoin yhä tarkasti kalastaen potentiaalisia virran reunoja, mutta ei mitään. Yhden taimenen näin kuitenkin hyppäävän, kalaa siis koskessa todistettavasti on, mutta sekään ei perhoani kelpuuttanut. Vaihdoin perhoksi ison tinselin ja palasin alemmalle heittolaiturille. Kalastin kosken läpi uudestaan. Tuloksena kaksi ujoa pyörähdystä perhoon kosken niskalla. Asialla oli todennäköisesti kirjolohi.

Aamu alkoi jo kirkastua ja aurinko lämmittää. Päätin vaihtaa kohdekalaa. Streamer setti jäi autoon ja tilalle uppo 3 ja liitsit. Siirryin kalastamaan sillalta ylöspäin katsottuna oikeaa reunaa. Se on itselle ollut miltei sata varma paikka kirjolohen saamiseksi. Montaa heittoa ei tarvinnut suorittaa kun ensimmäinen kirjolohi olikin jo haavissa.

Siellä se ottipeli vähän pilkistää

Ensimmäisen kalan jälkeen tulikin hiljaista, joten vaihdoin painottamattomat liitsit 3,5mm volsukuulalla painotettuihin. Näin saisin perhot vieläkin syvemmälle. Vaihdos kannatti, sillä hyvin nopeasti haaviini tuli ensin aamun toinen ja sitten heti perään kolmas ja neljäs kirjolohi.

Musta liitsi oli päivän tehokkain perho

Neljännen kalan jälkeen hiljeni, joten suuntasin loppuliu'ulle, mitä pommitin hetken kummaltakin rannalta tuloksetta. Lähdin takaisin sillan yläpuolella vielä muutaman kalan toivossa. Vaihdoin liitsit hieman pienempiin ja hetken mättämisen jälkeen onnistuin vielä saamaan kaksi kirjolohta.

Kalat olivat varsin hyväkuntoisia

Aamupisto Vilppulaan meni oikeastaa täysin käsikirjoituksen mukaan. Kalastan kosken läpi, joko saaden tai saamatta taimenia, ja lopun ajasta ongin kirjolohia saaden useita. Viimeisen kahden vuoden reissut ovat noudattaneet täysin samaa kaavaa.

Kosken kalastaminen näin korkealla vedellä oli suoraan sanottuna perseestä, mutta onneksi kirjolohet olivat edes jollain tasolla otillaan. Aamun saldoksi noin viiteen tuntiin kertyi siis kuusi kappaletta kirjolohia, jotka vaikuttivat olevan jonkin sortin premium -kirjolohia, kun olivat niin nätissä kunnossa. Heittokäsi on nyt kipeä, joten pieni tauko kalastuksesta on nyt (ehkä, jos malttaa olla kalastamatta) paikallaan ennen sunnuntain Karkkilan karsintaa.