Hyvä päivä Liekkilässä

Edellisestä lampipäivästä alkoi uhkaavasti olla jo miltei kaksi viikkoa, joten kelin ollessa siedettävä oli suunnattava lammelle. Saavuin Liekkilään yhdentoista aikoihin. Keli oli harmaa ja kostea, juuri niin kuin marraskuussa pitääkin olla.

Aloitin kalastuksen bungilla. Heitin sen veteen ja aloin kasaamaan buzzer -settiä, sillä lähistöllä näkyi pari pintovaa kalaa. Kun nostin katseeni näin kuinka oranssi koho kiiti miljoonaa pinnan alla vasemmalle. Nopea vastaisku, mutta siima poikki. Kun kala ottaa vauhdilla bungiin pitää vastaiskun kanssa olla erittäin varovainen, sillä ohut peruke katkeaa näissä tilanteissa erittäin herkästi. Kalastin seuraavaksi hetken buzzereilla, ja sainkin hyvin nopeaan tahtiin kolme kalaa. Tein bungiin uuden perukkeen ja sain silläkin vielä kaksi kalaa.

Vaihdoin tässä välissä lampea. Kalastelin ympäri lampea buzzereilla. Pintovia kaloja näkyi, ja parille pääsin perhoa myös tarjoamaan. Kaloja ei kuitenkaan kiinnostanut. Vaihdoin bungiin ja hetken kuluttua löysin muutaman aktiivisen kalan joista toinen tuli haaviin asti.

Lähdin vielä toiselle lammelle, kun siellä tuntui olevan aktiivisempaa kalaa. Koho ei taaskaan kauaa saanut rauhassa kellua, kun lohi puri kiivaasti moppia. Jälleen pari kalaa haaviin. Sitten tulikin paljon hiljaisempaa, vaikka kaloja edelleen kävi pinnassa, ei niitä perhot tuntunut kiinnostavan. Ajattelin lopuksi kokeilla boobyjä. Laitoin kolmosupon johon solmin pinkin ja valkoisen boobyn ja uittelin niitä hitaasti ja välillä pysäytellen. Yksi erittäin energinen lampiohjus erehtyi vielä pinkki

Noin viiden tunnin aikana saldoksi kertyi 8 lohta, mikä on erinomainen lukema, etenkin kun syksyn ainoasta istutuksesta on vierähtänyt jo pari kuukautta. Epäilen lammen olleen jonkin aikaa rauhassa kalastajilta, minkä vuoksi kalat olivat otillaan. Kahden seuravan reissun saldo Liekkilään olikin sitten yksi kala ja pari pudotusta, eli paluu siihen karuun normaaliin. (EDIT: olikin istutettu kalaa, mikä selittää aika paljon..😅).

Perhoissa ei mitään erikoista. Buzzer koossa #10

Kirreä pikkuperhoilla

Kaveri kyseli viikolla kalaseuraa Liekkilään, ja vaikka en ajatukselle välittömästi syttynyt, päätin lopulta kuitenkin lähteä mukaan. Olin aiemmin viikolla käynyt lammella saaden pari ja pudottaen kolme buzzereista, joten minulla oli vahva aavistus mistä ja miten kaloja olisi mahdollista saada. 

Saavuin Liekkilään hieman kymmenen jälkeen. Kaveri oli ollut jo hetken kalalla, ja onnistunut saamaan yhden kalan. Suuntasimme heti parhaille pelipaikoille, missä myös Jyrki ja Heikki oli. Mestarit olivat kerenneet saada jo pari kalaakin. 

Aluksi oli kuitenkin hiljaista. Vettä satoi, eikä pintakäyntejä näkynyt. Kalastin washing line -tekniikalla kelluvaa sekä slow inter siimaa käyttäen. Päätyperhoina ensin musta booby ja myöhemmin oranssi fab. Jos washing line tekniikka ei ole tuttu, kannattaa käydä lukaisemassa tämä blogiteksti.

"Washing line" Kuva: Anglingactive

Kelin parantuessa kalat alkoivat myös aktivoitua, kun pintakäyntejä alkoi pikkuhiljaa näkymään. Siirryimme pintakäyntien perässä, ja hetken päästä pääsimmekin tarjoamaan perhoa aktiivisille kaloille. Slow interillä heitetty washing line ei vielä kelvannut, mutta kun vaihdoin pintasiimaan ja kolmeen buzzeriin alkoi tapahtua. Melko nopeaan tahtiin kolme kalaa, jotka kelpuuttivat aivan pintakalvon alla 0,14mm perukkeella uitetut buzzerit. Kävimme vielä parin pintakäynnin perässä kokeilemassa, mutta enempää tapahtumia ei saatu, ja kun vettä alkoi taas satamaan, oli hyvä hetki pakata kamat ja lähteä.

Neljän tunnin saldona kolme kirjolohta. Ei mitään superia, mutta kalastus olisi voinut olla paljon huonompaakin. Pinta-aktiivisen kirjolohen lampikalastus pikkuperhoilla on itselle ehkä se kaikista mieluisin lampikalastuksen muoto, ja sitä on tullut harrastettua Liekkilässä oikeastaan ihan oman perhokalastus uran alusta alkaen. Pinta-aktiivisen kalan kalastus onkin mielestäni ehkä kaikista helpoiten lähestyttävä lampikalastuksen muoto, sillä se ei vaadi sen erikoisempaa välineistöä. Täten suosittelenkin rohkeasti kokeilemaan sitä. 😃

Loppuun yritettiin vielä jahdata lohta heinikosta, ilman tulosta

"Buzzer vapa"

Lammilla tykkän heittää pikkuperhoja hieman kevyemmällä setillä. Siimana setissä Snowbee XS buzzer line, joka on kyllä erittäin kiva siima kalastaa. Vapa nyt ei ole kummoinen, mutta ajaa asiansa. Toisena settinä mukana oli Soldarini RCX #8 10' Visionin Stillmaniac Slow inter -siimalla.

Kaveri sai kotiin viemiseksi hyvät ruokakalat

Ottiperhot #14 ja #12

SM-finaali 2022

Sijoituksen 40. parhaan joukkoon ja paikan tämän vuoden finaalista teoriassa sain jo syksyn karsinnoista, mutta kevään kolmen kisan mitaliputki (pronssi, hopea & hopea) takasi toistaiseksi parhaan karsintakauden. Kahden parhaan kisan yhteispisteet siis 3788, mikä riitti sijaan 16/113. Meidän seurasta finaaleihin itsensä kairasi myös Leevi, Lauri, Ville ja Puukko. 

Saavuimme Taivalkoskelle myöhään torstai-iltana. Perjantaina kävimme aamulla hakemassa muutaman tunnin ajan tuntumaa, minkä jälkeen palasimme kämpille virittelemään vehkeet valmiiksi kisaa varten. Illalla oli vielä kisainfo ja arvonta Teamsin välityksellä, jossa päädyin ennakolta hitusen kovempaan B ryhmään.

Puukko ja puukko

Setit kasattiin jo edeltävänä iltana valmiiksi.
Itsellä 3 vapaa: Nymfi-, Dry-dropper- ja pinturisetti.

Ryhmäjako ja kilpailijanumerot

Kaikkien kisaajien poolikierrot

1. Jakso, pooli 4.

Ensimmäisellä jaksolla kalastin nelos- poolin, joka oli itselle tuttu vuoden 2018 finaaleista. B ryhmäläisenä, ennen omaa kalastusvuoroani valvoin Jaria, joka näytti missä kalat on. Kun oma vuoro koitti, oli suunnitelma selvä, ja kaloja alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Jakson päättyessä kortissa oli 23 kalaa, johon oli ihan tyytyväinen.

Jari 21 (9)

Minä 23 (11)

2. Jakso, pooli 6.

Toisella jaksolla parikseni vaihtui Vesa, joka kalasti poolin ennen minua. Ennen jaksoa olin saanut Laurilta infoa kuinka paljon ja mistä kaloja oli tullut, joten tällekin jaksolle oli hyvät lähtökohdat. Kaloja tuli itselle alkuun erittäinkin hyvään tahtiin, ja ajattelin 30 kalan rajan paukkuvan helposti. Loppua kohden pooli alkoi kuitenkin selkeästi hiipua, ja viimeisten kalojen eteen sai tehdä kunnolla töitä. Lopputulos 27 kalaa, johon olin kuitenkin melko tyytyväinen.

Vesa 18 (13)

Minä 27 (6)

3. Jakso, pooli 8.

Ensimmäisen kisapäivän viimeisen jakson kalastin Eliaksen kanssa 8 poolilla, josta Risvi ja Jari olivat ennen meitä vetäneet muihin yläosan pooleihin verrattuna hiukan vaatimattomasti kaloja. Oli siis helppo arvella jaksosta tulevan vaikea. Ja niinhän siitä tuli. Kalastin Eliaksen kanssa melkolailla samat paikat, ja päädyimme molemmat 9 kalaan, johon ei voinut kovin tyytyväinen olla. Vähintään pari kalaa olisi pitänyt jostain puristaa, mutta tällä kertaa näin.

Elias 9 (16)

Minä 9 (17)

4. Jakso, pooli 11.

Toisen päivän avasin kisan selkeästi heikoimmalta poolilta. Ensimmäisen nelivitosen oli saanut 3 kalaa, mutta niiden jälkeen pooli vaikutti aivan kuolleelta, etenkin kun en millään löytänyt ylityspaikkaa. Noh loppujakso menikin sitten tyhjää pyytäessä. Odotin mielenkiinnolla Eliaksen vuoroa, pystyykö hän joko pääsemään yli tai löytämään kaloja? Reilun tunnin jälkeen oli Eliaksen kortti vielä tyhjä, kunnes noin 20 min ennen jakson päättymistä, löysi hän vahingossa kahluureitin yli ja sai lopulta taisteltua 4 kalaa korttiin. Tästä poolista ja jaksosta jäi väkisinkin paska maku, sillä mitä jos olisinkin löytänyt kahluureitin?

Minä 3 (20)

Elias 4 (19)

5. Jakso, pooli 18.

Toisen päivän ennakkoon paras pooli, jolta pitäisi vähintään top 10 sijoitus puristaa. Edelliset kalastajat olivat saaneet 6 ja 7 kalaa, joten se hieman huolestutti. Ehkä hieman hitaan alun jälkeen aloin saada kaloja tasaiseen tahtiin. Tulos 12 kalaa. Yksi pudotus ja muutaman kohtaan kiinnyin liian pitkäksi aikaa, mutta muuten ihan solidi jakso. Toki Kaitsu tuhosi minut heti perään, mutta se oli jollain tasolla odotettavissa.

Minä 12 (8)

Kai 17 (4)

Kai Kallio poolilla 18

6. Jakso, pooli 15. 

Lähtökohdat jaksolle eivät olleet kovin kummoiset, kun edeltävä kaksikko oli saanut yhteensä vain neljä kalaa. Kalastin poolin järjestelmällisesti ylhäältä alas, saaden kalan sieltä täältä, sekä löytäen yhden kolmen kalan hotspotin. Seitsemän saatua kalaa oli jaettu päivän paras tulos kyseiseltä poolilta.

Minä 7 (10)

Petri 6 (13)

Palkintojenjako

Kärkikolmikko: Kai Kallio (vas.), Jyrki Hiltunen & Olli Toivonen

Lopputulokset

Vaikka lopullinen sijoitus 26/40 on huonompi kuin viime vuonna, väitän kalastaneeni silti edellisvuotta paremmin. Pooli 11 rokotti aika pahasti, mutta siitäkin olisi voinut ehjin nahoin selvitä. Sen lisäksi muutama pieni taktinen virhe, ja pudotettu kala. Yleisesti kuitenkin ihan hyvää kalastusta. Nyt pieni hengähdystauko, ja sitten uutta matoa koukkuun syyskarsintojen muodossa.

Kisassa eniten käyttämäni perhot

Haastava päivä Kermalla

Toistaiseksi tällä kaudella ei ole tullut käytyä yhdelläkään "paremmalla" koskella, joten tähän oli saatava vielä elokuun aikana muutos. Stefano oli saapunut viikkoa aiemmin Suomeen, joten kun molempien aikataulut kohtasi, oli lähdettävä jo miltei perinteiseksi muodostuneelle Kerman reissulle.

Kermankoskelle saavuin aamulla puoli seitsemän, ja heti ensimmäiseksi kävin mittaamassa vedenlämmön. 18 ja risat, yö oli ollut kylmä, joten vesi oli vielä pysynyt tarpeeksi viileänä kalastusta varten. Ennusteen mukaan suurin osa kalapaikoista ylittäisi 20 asteen lämpötilan muutaman päivän kuluessa, joten tämä saattoi olla kauden viimeinen taimenen kalastus reissu tälle kaudelle.

Aamu oli erittäin kaunis

Aamulla kasasin itselleni kaksi settiä: #4 Nymphmaniacin nymfikalastusta varten, ja #5 Heron Vibe 65 siimalla kevyttä streamer kalastusta varten, millä en sitten lopulta malttanut heittää ainuttakaan heittoa😅

Kalastuksen aloitimme siis Kermankoskelta, mistä kaloja alkoi tulla tasaiseen tahtiin. Kauaa ei tarvinnut kalastaa, kun Stefanolla oli ensimmäinen parempi kala kiinni. Pieni italialainen jäi kuitenkin taistelussa hyvin nopeasti kakkoseksi, kun 0.14mm peruke ei määräänsä enempää kestänyt. Ehdotinkin heti perään perukkeen paksuntamista pykälällä.

Edellisestä ei sitten kauaa ehtinytkään kulua, kun Stefano sai haaviinsa noin 50 senttisen kultapossun, ja itse muutama minuuttia sen jälkeen pari senttiä pienemmän istarin.

 48 cm istaria

Siirryimme seuraavaksi kalastamaan Vihovuonteelle, josta löytyi reilusti pienempää taimenta, säynäviä ja yksi nätti vajaa 50 senttinen luonnon taimen. Vihovuonne vaikutti Kermankoskeen verrattuna huomattavasti vähemmän kalastetulta, sillä kalat olivat siellä selkeästi paremmalla otilla.

Vihovuonteelta palasimme takaisin Kermalle pitämään ruokataukoa, minkä jälkeen päätin kalastaa kosken läpi dry-dropperilla. Tekniikka osoittautui heti erittäin tehokkaasti, kun pinturin alla uitettu kevyt 2,5mm kuulalla varustettu nymfi kelpasi useammalle kalalle. Toisella kierroksella kalat alkoivat suosia nymfin sijaan pinturia, ja erityisesti pinturin pompottelu sai kalat ottamaan. Pääsinkin hetken pitelemään muutamaa parempaa kalaa, joista toista en edes kerennyt nähdä, ja toinen oli vähintäänkin 55+ kala. Näiden lisäksi tuli vielä kourallinen huteja ja varovaisia otteja, jotka eivät toista mahdollisuutta meikäläiselle antanut. 

Noin 11 tunnin kalastuksen saldona oli lopulta tasan 50 taimenta, keskikoon ollessa siinä 30-35cm paikkeilla. Isoimmat pari kalaa jäi hieman vajaaksi 50 sentistä. Dry-dropperissa oli pari tarjousta isompaankin, mutta tällä kertaa kalat vei voiton. Vaikka kalamäärä oli ihan mukava, niin kalastus ei todellakaan ollut helppoa, vaan kalojen eteen sai etenkin Kermankoskella tehdä ihan tosissaan töitä. Perhoista toimi parhaiten perus kuulapää pupa ja musta kuulainen red ribbed killer, pintureista erilaiset caddikset.

Päivän aikana tuli myös pannutettua Kermankosken liukkaissa kivikoissa useaan kertaan, minkä seurauksena nilkat oli kotimatkalla aika hellänä...

Aikainen aamu lähikoskella

Vedet ovat viilenneet vihdoin tarpeeksi, joten oli aika lähteä kalalle. Päätimme kaverin kanssa suunnata maanantai- aamuksi Naarakoskelle, jossa kalastaisimme kuuden tunnin luvan, aamu kuudesta alkaen.

Herätys 4.40 ja rannekello näytti kirjanneen unta yön aikana 46 minuuttia. Nopeasti leipä matkaan ja kaveria hakemaan. Koskella olimme melkolailla tasan kuusi. Heti Kissakosken laavulle saavuttua huomasin veden olevan vielä vuodenaikaan nähden hitusen korkealla, mutta koski oli sentään jo kalastettavissa.

Vavaksi valikoitui jälleen #3 Nymphmaniac, sillä Naarakosken löttöset eivät ole kovin kummoisia vääntäjiä, joten kevyempi vapa toimii siellä oikein mukavasti. 0,18 millisen indikaattorisiiman jatkoksi sidottuun 0,16 milliseen perukkeeseen solmin 4mm kuulalla varustetun Orange tagin ja 3,5mm kuulaisen larvan. 

Kauaa ei tarvinnut onkia, kun ensimmäiset pari kalaa oli käynyt jo haavissa, ja kaloja tuli koko aamun melko tasaisen nihkeästi ihan samoista montuista, mistä niitä on aiempinakin vuosina tullut. Vaikka Naarakosken kalat eivät ole ehkä kauneimmasta päästä, tai edes luonnonkaloja, on kalastus siellä ainakin itselle erittäin mieluisaa, kun joen profiili tarjoaa nymfikalastajalle paljon erilaisia monttuja ronkittavaksi. Toki koski on pahimmillaan erittäin ruuhkainen, jolloin kalastus on suoraan sanottuna ihan perseestä.

Kuuteen tuntiin kaloja kävi haavissa 16 plus muutamat pudotukset. Kaikki kalat olivat sitä perinteistä 30-40 senttistä istarilötköä. Kalamäärä ei viimevuosien reissuihin verrattuna ollut kummoinen, mutta korkea vesi vaikeutti vielä paikoin kalastusta. 

Aamun aikana koskesta tuli myös kerättyä kymmeniä metrejä kuitusiimaa, sekä kourallinen vieheitä.

Reissun saldoa

Kesäkuinen Kuusamo

Keski-Suomen koskikohteet ovat olleet alkukauden ajan omaan makuun liian tulvaisia, joten kun eteeni tuli mahdollisuus lähteä kummisetäni siivellä Kuusamoon oli siihen tartuttava. Reissun tarkoituksena olisi harjoitella harjuksen kalastusta ja testailla vähän perhoja elokuussa kisattavia finaaleja ajatellen. Teksti sijoittuu aikavälille 6.-9. kesäkuuta.

Saavuimme Rukalle maanantaina iltapäivästä, ja halusin välittömästi kalalle. Ensimmäisenä iltana suuntasimme Ylä-kitkan Käylänkoskelle missä oli tarkoitus kalastaa muutama tunti. Settinä harjuksen kalastuksessa on itsellä edelleen #3 10´ Nymphmaniac, jossa XO kela. Chest packissa kulkee vielä toinen heittosiimalla varustettu kela pinturointia varten.

Kalastuksen aloitettuani, huomasin hyvin nopeasti olevani pahasti ruosteessa. 0.12 millinen peruke tuntui uskomattoman ohuelta, nymfien heittäminen ja tuntuman pitäminen miltei mahdottomalta, ja myttyjä syntyi tasaiseen tahtiin. Vaikka ensimmäinen ilta oli hyvin pitkälti karstojen karistelua, saldoksi kertyi lopulta 36 harjusta joista isoimpana 38 senttinen. Suurin osa kaloista puri pinkkiin matoon.

Ensimmäisen illan isoin

Toisena päivänä päätimme lähteä kokeilemaan Poussunkoskea ja Sovionnivaa, mitkä ovat hieman pienimuotoisempia paikkoja, vähän Kuusamon eteläpuolella.

Alanivan sillalta ylöspäin

Alanivan sillalta alaspäin

Kalastuksen aloitimme Alanivalta, mistä löytyi jonkin verran harjusta. Tosin kalojen keskikoko oli erittäin pieni ja yhtään edes melkein mitallista ei löytynyt. Seuraavaksi menimme Ylänivalle, jossa virta oli huomattavasti Alanivaa voimakkaampi, ja täten harjusten olinpaikat olivat vähissä. Harjuksia kuitenkin löytyi mukavasti niistä vähistä paikoista ja kalojen keskikoko oli hieman Alanivaa parempi.

Viimeiseksi suuntasimme Poussunkoskelle, mikä sopii heittolaiturinsa takia erinomaisesti liikuntarajoitteisille tai sitten muutenvaan laiskoille kalastajille. Poussunkoskelta löytyy myös iso grillikatos ja puusee. Harjuksia löytyi muutama kourallinen, mutta profiilinsa puolesta Poussunkoski on ehkä enemmän taimen paikka, ja yksi noin 30 senttinen luonnon taimen sieltä löytyikin.

Poussunkoski

Kaikilta kolmelta koskelta saldoksi kertyi yhteensä 55 harjusta ja 1 taimen. Ja harjusten keskikoko oli melko vaatimaton. Muuten ihan kiva paikka kalastaa, ja tottakai ainahan on se kuuluisa mahdollisuus siihen parempaan kalaan.

Illaksi päätimme vielä käydä pikaisesti Kiveskoskella, missä kalantulo oli hieman nihkeää, kun parin tunnin saldoksi kertyi vain 25 harjusta.

Kummisetä väsyttelee Kiveskoskella harjusta (turhan varovasti)

Keskiviikkona suuntasimme jälleen Ylä-kitkalle, minne eilinen lupa oli vielä voimassa. Kävimme tutustumassa muutamaan itselle uuteen koskeen, mistä saimmekin ihan mukavasti kaloja. Joen varteen alkoi ilmestyä muitakin, joten suuntasimme takaisin Kiveskoskelle, missä eilen jo kävimme. Tuolloin kalastin melko läheltä rantaa, joten päätin nyt onkia sillan alapuolista "päävirtaa" painavilla perhoilla. No sieltähän niitä kaloja alkoi tasaiseen tahtiin nousta, keskikoon ollessa lähempänä 30 senttiä. Myös vajaa kourallinen mittakaloja kävi haavissa. Kummisetäkin pääsi jo hetkeksi väsyttelemään mittakalaa, mikä lopulta pääsi irti.

Kiveskoskelainen

Siirryimme vielä kertaalleen Käylälle kalastamaan luvan viimeinen tunti. Luvan päätyttyä klo 17, oli aika pitää hetken tuumaustauko. Lähtisimmekö muualle vai jatkaisimmeko edelleen Ylä-kitkalla? Päätimme jatkaa edelleen Ylä-kitkalla, sillä emme jaksaneet enää lähteä ajelemaan muualle. Kalastimme siis vielä pari tuntia, kunnes oli aika lähteä syömään. Päivän saldoksi kertyi 108 harjusta noin kuuteen kalastus tuntiin.

Torstaina kävimme vielä kerran Kiveskoskella heittämässä noin kolmen tunnin session, jonka tuloksena oli 35 harjusta. Kaloista huomasi selkeästi niiden nähneen paljon perhoa, joten ihan tosissaan piti kaloja saadakseen onkia.

Kiveskoskea sillasta ylävirtaan

Sieltä ne Kiveskosken isoimmat löytyi

Loppujen lopuksi reissu oli varsin onnistunut, kun kalastus oli korkean ja kylmän veden takia sopivan haastavaa. Reissun aikana sain noin 250 harjusta, joista ehkä 10-15 oli mitallisia. 40 sentin raja jäi tällä reissulla ylittämättä. 95% kaloista tuli nymfeillä ja vain muutamat pintureilla. Hyönteisiä oli paljon ilmassa, mutta pinturi ei vain vielä toiminut normaaliin tapaan. Koska kalat olivat vielä erittäin passiivisia, piti perhoja uittaa mahdollisimman vapaasti, ja mahdollisimman läheltä kaloja (eli syvälle), jotta ne ottivat. Esimerkiksi elokuussa perhoja voi taas uittaa ihan miten sattuu ja saada silti kaloja.

Loppuun täytyy antaa vielä ilmainen mainos Pizzeria Rukalle, mistä sai melko ylivoimaista pizzaa. (Voi olla, että söin pepperoni pizzan kolmena iltana peräkkäin)

Line Pad - Siimakorin korvaaja?

Heti alkuun on mainittava tekstin olevan kaupallinen yhteistyö David Chlumskyn ja Line Padin kanssa, sillä olen saanut tuotteen häneltä maksutta testiin. Monet mieltävät kaupallisen yhteistyön maksetuksi mielipiteeksi, mutta tosiasiassa palkkio tulee näkyvyydestä. Eli lyhyesti sanottuna, voin sanoa tästä ihan mitä haluan.

Siimakoreista käydään netissä tasaisin väliajoin keskustelua. Joten tilaisuuden tullen halusin ehdottomasti esitellä yhden uuden vaihtoehdon. Etenkin kun siimakoreissa ei ole tapahtunut ainakaan oman perhokalastus urani aikana minkäänlaista kehitystä.

Line Padiin törmäsin ensimmäisen kerran tänä talvena Facebookissa, kun Tsekkiläinen kilpaperhokalastaja David Chlumsky jakoi tekemänsä esittelyvideon. Video herätti välittömästi mielenkiintoni, joten vain pari minuuttia videon katsomisen jälkeen olin laittanut hänelle viestiä, ja onnekseni David suostui lähettämään minulle yhden testiin.

Line Pad ja pumppu mahtuu kätevästi mukana tulevaan säilytyspussiin

Line Pad on loppupeleissä erittäin simppeli keksintö

Line pad on vedessä kelluva siimakoria vastaava, ilmalla täytettävä rengas, mikä pysyy kalastajan mukana venyvän vyön avulla. Line Pad on siis suunniteltu käytettäväksi kahlatessa, mutta ihan hyvin sitä voisi käyttää myös strippaus alustana maalla. Line Padin voi ostaa ilman pumppua tai pumpun kanssa hintaan 85/95€ lähettämällä sähköpostia osoitteeseen linepadorders@gmail.com.

Line Padiä testasin useaan otteeseen Vaajakosken Liekkilammilla, missä useissa paikoissa kahlaaminen helpottaa heittämistä. Testireissuilla huomasin hyvin nopeasti Line Padin olevan fiksu tuote. Se pysyi jaloissa miltei huomaamattomana ja stripattu siima osui aina renkaaseen, samaa ei nimittäin aina voi sanoa siimakorista. Nilkkavedessä Line Padin kanssa liikkuminen oli tosin melko pelottavaa, kun sai koko ajan pelätä kompastuvansa, mutta heti hieman syvemmässä vedessä liikkuminen helpottui huomattavasti. Line Padin isoin vika tai heikkous on se, ettei siihen voi jättää siimoja, kun vaihtaa paikkaa rantaa pitkin ja muutenkin sen kantaminen on ehkä hiukan turhan haastavaa. Toki jos ei ole kiire, niin silloin ongelma on paljon pienempi. Kisoissa en kuitenkaan ehkä käyttäisi, sillä itsellä on tapana liikkua aika rivakasti ja silloin perinteinen siimakori on parempi ratkaisu.

Line Pad on yleisesti myös laadukkaan tuntuinen ja David myös kertoi panostaneensa materiaaleihin, joten en usko sen kovin nopeasti käytössä ilman syytä hajoavan. 

Kalan mittaaminen ja kuvaus onnistuu myös kätevästi

Näin yhteenvetona voin sanoa Line Padin toimivan vedessä, muttei maalla. Line Pad pelittää siimakorina erittäin hyvin, mutta sen kantaminen muuten on vähän hankalaa. Tästä huolimatta Line Pad on oikeasti hyvä ja virkistävä uutuus siimakorien kategoriassa, ja on esimerkiksi meritaimenen kalastajalle kokeilemisen arvoinen tuote. Toki hinta on ehkä hieman korkea, kun vastaavan voi väsätä itse polkupyörän renkaan sisäkumista, hyttysverkosta ja narun pätkästä.

No kumpi sitten on parempi, perinteinen siimakori vai Line Pad? Omasta mielestä ei kumpikaan. Molemmissa on puolensa, ja kalastaja joutuu valitettavasti tekemään aina kompromissin. Line Padiin ei tarvitse stripatessa tähdätä ja se on muutenkin korina mukavampi, mutta liikkuminen on sitten hankalampaa. Perinteisen siimakorin kanssa homma menee sitten toisinpäin. Kalastajan on valittava millä ominaisuudella on juuri itselle isoin arvo, ja tehdä valinta sen perusteella.

Fasna Cup 2022

Fasna Cup on Hollannissa kisattava, Fasna Flyfishingin omistaja Semih Egemenin järjestämä yksipäiväinen parikilpailu, johon osallistuu kilpaperhokalastajia useista eri maista. Suomesta lähti kisoihin kaksi paria: Aiempina vuosina useammin mukana olleet Santtu ja Janne, sekä keltanokat Minä ja Leevi. Kisa pidettiin Visdorado de kool -kalastusalueella, missä on useampi lampi, joista voi onkia karppeja, sampia sekä perhokalastaa kirjolohia.

Reissuun valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin perhonsidonnan merkeissä. Alkuvuoden aikana kisarasia täyttyi buzzereista sekä pienistä blobeista ja liitseistä.

Kisarasia

Vielä muutamaa viikkoa ennen reissua sääennuste näytti vajaata 20 astetta ja pelkkää auringonpaistetta. Reissun lähestyessä ennuste heikkeni tasaiseen tahtiin ja loppujen lopuksi Hollantiin oli luvassa takatalvi. Menopäivänä keli oli Amsterdamissa niin huono, että meidän lennon lähtöä jouduttiin viivästyttämään 50 minuutilla.

Ensimmäisenä harjoituspäivänä keli oli kohtalaisen karmea. Lunta, räntää, kaamea tuuli ja vain pari astetta lämmintä. Siitä huolimatta painelimme heti majoitukseen kirjautumisen jälkeen lammelle. Noin kolmen tunnin kalastussession aikana ei kalamäärillä juhlittu. Santulle pari kalaa ylös ja itse pudotin yhden juuri ennen haavia. Kaloja pintoi reilusti, mutta emme saaneet niitä ottamaan. 

Ensimmäisenä päivänä kamat kasattiin lumipyryssä

Toisena harjoituspäivänä keli oli jo hieman parempi, mutta edelleen kylmä ja tuulinen. Santtu oli aamulla listannut tekniikoita, joita lähtisimme porukalla kokeilemaan. Kalastus oli edelleen haastavaa. Ainoa kalatapahtuma ennen lounasta oli yksi bungiin haksahtanut lohi.

Kuva: Santeri Kinnunen

Lounaan jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa kalastaa, ennen kuin lammet suljettaisiin kisaistutuksen takia. Lounaaksi syöty schnitzel antoi kalastukseen lisäbuustia, kun vain hetken kalastuksen jälkeen sain päivän toisen lohen. Siitä noin tunti ja sain kolmannen, joka jäi lopulta päivän viimeiseksi. Molemmat kalat ottivat uppo 7 uitettuihin fabeihin.

Kuva: Janne Heikkinen

Omat järvikepit: 2kpl Visionin Onkia ja 2kpl Soldarinin RCX

Fasnalla oli myös kisakeskuksessa pieni "karkkikauppa"

Omat tuliaiset

Toinen treenipäivä oli edellisen tapaan erittäin haastava. Neljän hengen porukasta olin ainoa, joka ylipäätään sai kaloja, minkä perusteella voi sanoa kalojen saamisen olleen hyvin pitkälti tuuripeliä, koska me kuitenkin kalastimme suurin piirtein samoilla tekniikoilla.

Vaikka treeneissä ei kalamäärillä juhlittu, saimme lopulta varsin selkeän kuvan kisataktiikasta, joten siinä suhteessa oli helppo lähteä seuraavana päivänä kisaamaan.

Poolikartta

Saavuimme lammelle sunnuntai aamuna noin klo 7.15, jonka jälkeen suoritimme pooliarvonnan. Kilpailu koostui siis 8x 45min jaksosta, jotka kalastettiin kahdella eri lammella. Molempiin lampiin oli laitettu edellisenä iltana 100 kiloa 300-400 grammaista kirjolohta. Eli erinomaista kisakalaa.

Ensimmäisellä jaksolla kalastimme poolin 7. Odotukset ensimmäiselle jaksolle olivat korkeat. Santtu oli kertonut ensimmäisen jakson olevan samanlaista mättämistä kuin Suomen karsinnoissa, mihin olimme varautuneet paksuin perukkein. Paksuun perukkeeseen oli sidottu musta liitsi, oranssi blobi ja pieni kultahuisku. Alku oli kuitenkin kaikkea muuta kuin mättämistä. Ainoastaan vastarannalta (poolit 17 ja 16) nousi reilusti kalaa. Oli siis helposti pääteltävissä, että suurin osa kaloista oli pakkautunut sinne. Oma avausjaksomme päättyi blänkkiin. Ainoa kalatapahtuma saatiin uppo 7 heitettyihin Fabeihin. Viereisiltä pooleilta saatiin parit lohet, joten näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että tältä poolilta olisi pitänyt saada kala tai kaksi.

Toisella jaksolla oli vuorossa pooli 14. Vaikka ensimmäiseltä jaksolta tuli blänkki, oli usko toiselle jaksolle edelleen korkealla. Ensimmäisen jakson aikana näimme tältä rannalta saatavan kaloja, joten kalan saaminen olisi vain ja ainoastaan itsestä kiinni. Edellisellä jaksolla sain bongattua naapurin siiman päästä chartti kuulaisen liitsin, joten laitoin omaan litkaan samanlaisen. Noin vartin kalastuksen jälkeen chartti kuulainen liitsi toimitti, ja me saatiin kisan ensimmäinen kala. Valitettavasti se kuitenkin jäi jakson ainoaksi.

Kolmannelle jaksolle vaihdoimme lampea, kun kalastimme poolin 24. Ennen jakson alkua Semih tuli kertomaan, että meidän on pakko saada kala, koska vain tältä ja oikeanpuoleiselta rannalta oli saatu kaloja. Heti jakson alkuun naapurissa oli kalatapahtumia ja taisi sieltä ainakin yksi tulla myös haaviin asti. Meillä oli pitkään hiljaista, kunnes yksi lohi erehtyi ottamaan Leevin oranssiin blobiin. Jakson saldona siis yksi lohi.

Neljännellä jaksolla oli vuorossa pooli 31. rehellisesti sanottuna poolille ei kovin suuria odotuksia ollut. Heti jakson alkuun naapurissa oli kuitenkin muutama kalatapahtuma, mikä loi hieman uskoa. Leevi vakoili heidän tekemisiänsä ja huomasi heidän heittävän yhtä perhoa kellusiimalla. Päätimme kokeilla jotain saman suuntaista, joten laitoin bungin alle pari pientä liitsiä, mitkä kiskoin niin pitkälle kuin pystyin. Hetken kalastuksen jälkeen saatiin ensimmäinen tärppi bungiin ja toinen vähän myöhemmin. Kumpikaan kala ei jäänyt kiinni, joten blänkkihän sieltä sitten tuli. 

Viidennelle jaksolle vaihdoimme jälleen lampea, kun kalastimme poolin 11. Ennen jakson alkua poolissa pintoi aivan jatkuvasti, ja vielä ihan heittoetäisyydellä. Jakso alkoi kuitenkin koko lammen osalta hiljaisesti. Ainoastaan Janne ja Santtu vetivät kalaa vastarannalta. Noin kymmenen minuuttia ennen jakson loppua vapa onneksi taipui, ja varman päälle otetun väsytyksen jälkeen haavissa köllötti mustaan liitsiin purrut 50 senttinen vanha kala, mikä jäi meidän jakson ainoaksi.

Kuudennella jaksolla oli vuorossa pooli 19, joka oli yksi kilpailun parhaista pooleista. Leevin kanssa todettiin kalan saannin olevan nyt vain ja ainoastaan itsestä kiinni. Jakso alkoi erinomaisesti, Leevin saadessa kalan miltei välittömästi, minkä jälkeen saimme vielä pari lisää. Samalla naapurit alkoivat kiriä, kun he veti 5 kalaa kohtuu lyhyeen aikaan. Onneksi me saatiin vielä muutamat lisää, ja jakson saldo oli lopulta 6 kalaa, mikä riitti jaksovoittoon.

Seitsemännellä jaksolla kalastimme jokseenkin epätoivoista poolia 28. Vaikka edellinen jakso menikin hyvin ei usko kalan saamiseen tällä jaksolla ollut kovin suuri, sillä koko päivän aikana kyseinen lammen seinusta oli ollut erittäin hiljainen. Hiljainen oli myös koko jakso, kun emme saaneet ainuttakaan kalatapahtumaa.

Viimeisellä jaksolla kalastimme poolin 3. Edellisellä jaksolla seinustalta oli saatu muutamia kaloja, joten pieni toivo yhdestä lohesta eli. Naapurit sai snakella melko nopeasti yhden vanhan kalan, joten yritimme samaa. Meidän yritykset eivät kuitenkaan kaloille kelvanneet, joten kisa päättyi meidän osalta kahteen peräkkäiseen blänkkiin.

Kisa kalastettiin tiiviissä tunnelmissa

Lopullinen tulos (0-1-1-0-1-6-0-0) riitti sijoitukseen 15/30. Vaikka jäimme kärjestä aika reilusti, voi suoritusta pitää silti omaan tasoon nähden ihan hyvänä. Täydellisellä suorituksella olisi voinut hätyytellä mitalisijoja, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Paikallisia ei myöskään kannata aliarvioda, sillä he kalastavat käytännössä pelkästään lammilla. Yleisesti reissu oli erittäin hieno kokemus, vaikka kalastus ei ehkä niin erinomaista ollutkaan. Koti-ikäväkään ei kerennyt iskeä, kun jokaisena kalastuspäivänä saatiin nauttia lumisateesta:)

Harmi ettei Suomessa ole mitään vastaavaa C&R lohilampea, johon voisi mennä paiskomaan takuria lenkkarit jalassa. Ehkä vielä joskus meidän paikallinen kalastuskulttuuri kehittyy, ja saamme vastaavanlaisia kalapaikkoja.

Tulokset

Leevi, Mä, Semih, Santtu ja Janne

Pelipäivän pizza