Kilpaperhokalastus

 Kilpaperhokalastus on varmasti mielipiteitä herättävä laji monestakin eri syystä. Miksi ihmeessä sitä sitten kannattaisi harrastaa? Valehtelisin, jos sanoisin kilpaperhokalastuksen sopivan aivan kaikille, sillä se ei sovi. Mutta siitä olen varma, että kilpaileminen voisi tarjota arvokasta oppia aivan jokaiselle.

Tässä tekstissä avaan syitä miksi itse olen aloittanut kilpakalastuksen, ja miksi muiden kannattaisi edes kokeilla sitä.

Oma tarinani alkaa vuoden 2017 nuorten SM-kilpailuista. Kaikista alkuperäisin syy nuorten kisoihin osallistumiseen, oli yksikertaisesti halu oppia saamaan enemmän kalaa. Olin lukenut miltei kaikki Pietun ja Jyrkin blogitekstit, ihastellen heidän huimia kalamääriänsä. Tiesin heidän olevan kilpakalastajia, joten jo nuorena osasin päätellä kilpailemisen olevan paras tapa kehittyä, eli oppia saamaan paljon kalaa. 

No ensimmäiset kisathan ei ihan putkeen mennyt, kun sijoitukseni oli 8/10. Suurin syy tähän oli, ettei minulla ollut hölkäsen pöläystä kisataktiikoista. Tästä suivaantuneena halusin todistaa itselleni olevan parempi, mitä tulos kertoi, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nykyään tosin haluan todistaa pystyväni haastamaan Suomen parhaita, ja joskus jopa olemaan itse se kaikista paras. Myös kilpakalastajien yhteisöön kuuluminen on hienoa, ja kisoissa on aina hyvä meininki.

Viiden vuoden aikana kilpaperhokalastus on tarjonnut uusia tuttavuuksia ja kavereita, paljon oppia, sekä kasan hienoja kokemuksia, joista ikimuistoisin on ehdottomasti Puolassa käydyt vuoden 2018 nuorten MM-kisat. Nuorten kisat myös motivoi entistä enemmän jatkamaan kilpakalastusta, sillä haluan kokea saman joskus vielä uudelleen miesten EM- tai MM-joukkueessa. Ja vaikka en ikinä miesten tasolla maajoukkeeseen pääsisi, on kilpakalastus siihen mennessä tarjonnut varmasti ihan tarpeeksi elämyksiä.

Tällaisella joukkueella oltiin liikkeellä. Ylärivi: Jarkko S. (vas.), Leevi, mä, Teemu.
Alarivi: Onni (vas.), Elias, Tommi ja Jarkko P.
Kuva: Jarkko Suominen.
No nyt, kun omat syyt kilpailemiseen on kerrottu niin listataanpas vähän yleisiä syitä miksi mielestäni muiden kannattaisi kokeilla kilpailemista.

Paras keino kehittyä

Ihan ensimmäiseksi, kuten aiemmin asiaan on jo viitattu, kilpaileminen on paras tapa kehittyä. Suurin syy tähän on se, että kisoissa kuljetaan pareissa, mikä tarkoittaa, että osallistujat pääsevät aina seuraamaan ja oppimaan toisten tekemisistä. Kisoissa oppia voi myös saada, yksikertaisesti kyselemällä vinkkejä muilta. Vinkkejä saa jopa yllättävän helposti, varsinkin jos on hieman kokemattomampi kilpailija.

Mitä siellä kisoissa sitten konkreettisesti voi oppia? Kisoja kiertämällä oppii lukemaan kalastettavaa vettä ja mukautumaan erilaisiin olosuhteisiin. Kilpakalastus opettaa siis kalastamaan ja löytämään kalat mistä tahansa, sillä kisoissa ei läheskään aina pääse heittämään sitä joen tai järven parasta osuutta tai monttua, vaan kalat tulee löytää ja saada muualta. Kisoissa pääsee myös näkemään kaikista tehokkaimmat tekniikat, sillä kokeneimmat kalastajat ovat hioneet omaa kalastustaan mahdollisimman tehokkaaksi useita vuosia. 

Kaikkia vinkkejä ei tietenkään tule heti, vaan oppia tulee tasaisesti vuosien varrella. Kaikista kisoissa opituista asioista on tietenkin hyötyä myös hupikalastuksessa, joten oppi ei mene hukkaan vaikka ura kilpakalastajana loppuisi lyhyeen. 

Uudet tuttavuudet

Toiseksi. Kisoja käymällä, on mahdollista saada uusia kavereita. Kuullostaa ällöttävältä kliseeltä, mutta totta se on, ja uskon kaikkien kisakalastajien allekirjoittavan tämän. Koska kisoissa kuljetaan pareittain, on jokainen kilpailu mahdollisuus myös tutustua uuteen henkilöön. Kun kisoja on kiertänyt tarpeeksi tuntee helposti jo kymmeniä kalastajia ympäri Suomen, joilta voi kysellä vinkkejä tai kalaseuraa. 

Puukko, Baby Strandman ja mä Kuhmossa järjestetyssä joukkuekisassa 2019

Suuret tunteet

Kolmanneksi. Kaikki muut kokemukset ja suuret tunteet. Jokainen kulkee oman reitin kilpakalastajana, joten kaikki kokee matkan varrella eri asioita. Se on kuitenkin varmaa, että mahdollisesti vuosia kestävän kilpa-uran aika kerkeää tapahtua paljon sellaista, mitä ei muuten kokisi: finaalireissuja, kv-kisoja, joukkuekisoja, kilpakalastajien omia tapahtumia, jne...

Nyt kun tässä on kerrottu miten hieno ja mahtava harrastus kilpaperhokalastus on, niin sanottakoon, että kyllä sinne sekaan mahtuu niitä, ei niin kivoja hetkiä. Itsekin olen tatti otsassa lähtenyt useamman kisan jälkeen kotimatkalle, ja harkinnut lopettamista aina tasaisin väliajoin. Silti harrastus jatkuu, joten hyödyt on ilmeisesti suuremmat kuin haitat😅

Eli jos omaat aidon halun kehittyä perhokalastajana, haastaa itseäsi, tutustua uusiin ihmisiin, tai kokea uutta. Kannattaa silloin vakavissaan harkita kilpakalastuksen aloittamista.


Mustan liitsin monta eri muotoa

Perhot ovat helposti perhokalastuksen mielenkiintoisin puheenaihe, eikä suotta. Netissä ja jokien varsilla näkee, ja kuulee paljon puhetta ja spekulointia erilaisista ottiperhoista, joista osa on yleisesti tunnettuja ja osa "salaisia". Mitään aina ja kaikkialla toimivaa super perhoa ei vielä kuitenkaan ole keksitty, mutta lähimpänä sitä on varmasti musta liitsi. Musta liitsi ei välttämättä ole se kaikista seksikkäin perho siiman päässä. Ja kyseisen perhon käyttöä olen itsekin aikanaan vältellyt. Musta liitsi on kuitenkin täällä Suomessa varmasti paras yleisperho niin joella kuin järvellä. 

Itse olen oikeastaan vasta kilpakalastuksen aloittamisen jälkeen alkanut ymmärtämään mustan liitsin monipuolisuuden ja tehokkuuden. Nykyään rasioistani löytyy useita eri variaatioita eri käyttötarkoituksia varten.

liitsi
"Perhepotretti"
Tässä tekstissä käyn läpi käyttämiäni malleja mustasta liitsistä. Mallit eivät todellakaan ole minun kehittämiä vaan ne ovat variaatioita jo olemassa olevasta perhosta.

Järviliitsi


Liitsi


Järviliitsi muistuttaa eniten perinteistä liitsiä. Suurin ero perinteiseen liitsiin on sen pitkä pyrstö. Pitkä pyrstöinen järviliitsi kalastaa yleensä lyhyt pyrstöistä paremmin. Joskus kalat kuitenkin vain nykivät perhon pyrstöä, jolloin sen lyhentämistä voi harkita. Pitkä pyrstö ei tarvitse kovinkaan paljoa materiaalia esim. kuvan perhossa on jo ehkä vähän turhan paljon tavaraa. 

Vastaavanlainen liitsi on Suomen maajoukkueiden vakioperho järvijaksoilla ympäri maailman.

Koukku: #10-14 Hanak H270

Kuula: Oranssi tai chartreuse 2.5-3mm tungsten

Runko: Musta kimalledubbing

Pyrstö: Musta marabou


Siikaliitsi


Musta liitsi
Siikaliitsi on muuten sama kuin järviliitsi, mutta se on sidottu pienempään koukkuun ja siinä on oranssin sijaan hopeinen kuula. Halusin kuitenkin pitää tämän erillään perus järviliitsistä, sillä siikaliitsillä on selkeästi oma tarkoituksensa, vaikka se toimii myös kirjolohelle.

Koukku: Hanak H270 #14-16

Kuula: Hopea 2.5mm tungsten

Pyrstö: Musta marabou

Runko: Musta kimalledubbing


Talviliitsi


Liitsi
Jos runkohäkilän tekee halvimmasta mahdollisesta niskasta,
on tulos tämän näköinen...
Talviliitsiä käytän nimensä mukaisesti vain talvisin, jolloin sitä tulee uittaa erittäin hitaasti. Itse tykkään sitoa talviliitseihin runkohäkilän tuomaan perhoon vähän eloa. En kuitenkaan usko runkohäkilän oleva kalansaannin kannalta kovin olennainen.

Koukku: Hanak H270 #8

Kuula: Oranssi, pinkki tai hopea 3mm tungsten

Pyrstö: Musta marabou

Runko: Musta kimalledubbing

Häkilä: Musta kukko

Kierre: Hopea


Särkiliitsi


Särki liitsi
Harvinaisen ruma Särkiliitsi
Särkiliitsillä kalastetaan nimensä mukaisesti särkiä ja muita särkikaloja kuten lahnoja. Särkiliitsillä kalastetaan useimmiten nymfaten, mutta mitään virallista "oikeaa" tapaa ei ole, joten erilaisia uittoja kannattaa kokeilla. Särkiliitsillä voi saada särkien lisäksi sivutuotteena myös lohikaloja, mikä takia se onkin erinomainen yleisperho jokikisoissa.

Särkiliitsi kannattaa sitoa ohutlankaiseen pinturikoukkuun, sillä se tartuttaa kalat parhaiten. Parhaana särkikoukkuna pidetään yleisesti Hanakin pinturikoukkua. Isomman kalan sattuessa siiman päähän kannattaa olla väsyttäessä varovainen, sillä ohutlankainen koukku oikenee aika herkästi.

Koukku: Hanak H130 #14-16 (Kuvassa Ikon)

Kuula: Oranssi 2.5-4mm tungsten

Runko: Musta kimalledubbing

Pyrstö: Musta marabou

Särkiliitsi toimii myös taimenelle. Kuva 2019 Huopanankosken karsinnasta


Schlappenliitsi


Schlappenliitsi on omista liitseistä ehkä erikoisin malli. Perhoon olen itse tutustunut vuoden 2019 Vantaanjoen karsinnassa, kun Esa Pölkki pyyhki minulla lattiaa käyttämällä kyseisiä perhoja. Schlappenliitsejä heitän 3- tai 5-upolla jokien hitaammissa osissa sekä suvannoissa.

Koukku: Hanak H270 #8-12

Pyrstö: Musta marabou

Runko: Musta kimalledubbing

Häkilä: Musta schlappen

Vaikka tässä tekstissä käsittelin nimenomaan mustia liitsejä, niin voi ja kannattaa sitoa liitsejä kaikissa perusväreissä eli musta, valkoinen, pinkki ja oranssi. Reseptit ovat myös vain suuntaa-antavia, joten niitä voi huoletta muokata oman maun mukaan.


Yhteenveto vuodesta 2021

 Vuosi vaihtuu jälleen, joten tehdäänpäs taas pieni yhteenveto omasta kaudesta.

Ensin vähän tilastoja. Vuoden aikana minulle kertyi 59 perhokalastuspäivää, mikä on ihan hyvä määrä kun ottetaan huomioon, että liian korkeiden vedenlämpöjen takia jouduin pitämään kuukauden tauon perhokalastuksesta. Ilman tuota taukoa olisi kalastuspäiviä tullut helposti yli 70. 59 perhokalastuspäivän lisäksi harjoitin muita kalastusmuotoja 25 päivää, joten yhteensä vuoden aikana kertyi 84 kalastuspäivää.

59:stä perhokalastuspäivästä vietin 20 lammilla/järvillä ja loput 39 joilla. Kalastuspäiväksi lasken siis päivät, joina olen kalastanut (myös kisat). Reissut eivät siis ole kestäneet aina koko päivää, vaan suurin osa oli 4-6h pituisia ilta- tai aamupistoja.

Kalastuspäiviä kertyi kuukausitasolla seuraavasti:

Tammikuu: 0

Helmikuu: 1

Maaliskuu: 3

Huhtikuu: 5

Toukokuu: 11

Kesäkuu: 6

Heinäkuu: 5

Elokuu: 17

Syyskuu: 6

Lokakuu: 3

Marraskuu: 1

Joulukuu: 1

Vuoden aikana tuli kalastettua useilla eri tekniikoilla taimenta, kirjolohta, harjusta ja siikaa. Särkikalojen kalastukseen en vuoden aikana keskittynyt lainkaan, joten ensi kesänä täytyy sitäkin vähän treenailla.

Vuoden mielekkäimpiä kalareissuja oli kalaisat illat Naarakoskella, sekä Stefanon kanssa tehty retki Kermalle. Myös kahden päivän opaskeikka Montenegron maajoukkueen kanssa oli mielenkiintoinen kokemus, jonka jälkeen toimin sektorivalvojana Koverrusjärvellä, ja pääsin todistamaan Suomen ylivoimaista maailmanmestaruutta.

Omat kisailut meni myös ihan ok ja kauden jälkeen olin SM-rankingissa sijalla 22. Ensi kauden tavoitteena on olla taas hieman parempi, ja nousta Suomen 20. parhaan kalastajan joukkoon.

Laitetaas tähän alle vielä muutama kuva allekirjoittaneen vuodesta.

Kauden avaus Kuusaalla
Sumarireissu Äsylle
Sumarikala Hartolasta
Rautjärvellä
Hopeamitali Valkeisjärven karsinnasta
Jyrki (vas), Senaattori ja itse (pöhnäinen ja väsynyt) kirjoittaja
Finaaleja edeltänyt treenireissu ja Villen lentävä harjus
Paska keli finaaleissa feat. Jugi ja Jarpan selkä
Montenegron maajoukkue siikatreeneissä
Tunnelmia koverrusjärveltä
Santtu dominoi MM-kisojen 5. jaksoa Kuusingilla
Kauden kaunein kala Kermalta
Purkkarin ongintaa Keski-Suomessa