Kesäkuinen Kuusamo

Keski-Suomen koskikohteet ovat olleet alkukauden ajan omaan makuun liian tulvaisia, joten kun eteeni tuli mahdollisuus lähteä kummisetäni siivellä Kuusamoon oli siihen tartuttava. Reissun tarkoituksena olisi harjoitella harjuksen kalastusta ja testailla vähän perhoja elokuussa kisattavia finaaleja ajatellen. Teksti sijoittuu aikavälille 6.-9. kesäkuuta.

Saavuimme Rukalle maanantaina iltapäivästä, ja halusin välittömästi kalalle. Ensimmäisenä iltana suuntasimme Ylä-kitkan Käylänkoskelle missä oli tarkoitus kalastaa muutama tunti. Settinä harjuksen kalastuksessa on itsellä edelleen #3 10´ Nymphmaniac, jossa XO kela. Chest packissa kulkee vielä toinen heittosiimalla varustettu kela pinturointia varten.

Kalastuksen aloitettuani, huomasin hyvin nopeasti olevani pahasti ruosteessa. 0.12 millinen peruke tuntui uskomattoman ohuelta, nymfien heittäminen ja tuntuman pitäminen miltei mahdottomalta, ja myttyjä syntyi tasaiseen tahtiin. Vaikka ensimmäinen ilta oli hyvin pitkälti karstojen karistelua, saldoksi kertyi lopulta 36 harjusta joista isoimpana 38 senttinen. Suurin osa kaloista puri pinkkiin matoon.

Ensimmäisen illan isoin

Toisena päivänä päätimme lähteä kokeilemaan Poussunkoskea ja Sovionnivaa, mitkä ovat hieman pienimuotoisempia paikkoja, vähän Kuusamon eteläpuolella.

Alanivan sillalta ylöspäin

Alanivan sillalta alaspäin

Kalastuksen aloitimme Alanivalta, mistä löytyi jonkin verran harjusta. Tosin kalojen keskikoko oli erittäin pieni ja yhtään edes melkein mitallista ei löytynyt. Seuraavaksi menimme Ylänivalle, jossa virta oli huomattavasti Alanivaa voimakkaampi, ja täten harjusten olinpaikat olivat vähissä. Harjuksia kuitenkin löytyi mukavasti niistä vähistä paikoista ja kalojen keskikoko oli hieman Alanivaa parempi.

Viimeiseksi suuntasimme Poussunkoskelle, mikä sopii heittolaiturinsa takia erinomaisesti liikuntarajoitteisille tai sitten muutenvaan laiskoille kalastajille. Poussunkoskelta löytyy myös iso grillikatos ja puusee. Harjuksia löytyi muutama kourallinen, mutta profiilinsa puolesta Poussunkoski on ehkä enemmän taimen paikka, ja yksi noin 30 senttinen luonnon taimen sieltä löytyikin.

Poussunkoski

Kaikilta kolmelta koskelta saldoksi kertyi yhteensä 55 harjusta ja 1 taimen. Ja harjusten keskikoko oli melko vaatimaton. Muuten ihan kiva paikka kalastaa, ja tottakai ainahan on se kuuluisa mahdollisuus siihen parempaan kalaan.

Illaksi päätimme vielä käydä pikaisesti Kiveskoskella, missä kalantulo oli hieman nihkeää, kun parin tunnin saldoksi kertyi vain 25 harjusta.

Kummisetä väsyttelee Kiveskoskella harjusta (turhan varovasti)

Keskiviikkona suuntasimme jälleen Ylä-kitkalle, minne eilinen lupa oli vielä voimassa. Kävimme tutustumassa muutamaan itselle uuteen koskeen, mistä saimmekin ihan mukavasti kaloja. Joen varteen alkoi ilmestyä muitakin, joten suuntasimme takaisin Kiveskoskelle, missä eilen jo kävimme. Tuolloin kalastin melko läheltä rantaa, joten päätin nyt onkia sillan alapuolista "päävirtaa" painavilla perhoilla. No sieltähän niitä kaloja alkoi tasaiseen tahtiin nousta, keskikoon ollessa lähempänä 30 senttiä. Myös vajaa kourallinen mittakaloja kävi haavissa. Kummisetäkin pääsi jo hetkeksi väsyttelemään mittakalaa, mikä lopulta pääsi irti.

Kiveskoskelainen

Siirryimme vielä kertaalleen Käylälle kalastamaan luvan viimeinen tunti. Luvan päätyttyä klo 17, oli aika pitää hetken tuumaustauko. Lähtisimmekö muualle vai jatkaisimmeko edelleen Ylä-kitkalla? Päätimme jatkaa edelleen Ylä-kitkalla, sillä emme jaksaneet enää lähteä ajelemaan muualle. Kalastimme siis vielä pari tuntia, kunnes oli aika lähteä syömään. Päivän saldoksi kertyi 108 harjusta noin kuuteen kalastus tuntiin.

Torstaina kävimme vielä kerran Kiveskoskella heittämässä noin kolmen tunnin session, jonka tuloksena oli 35 harjusta. Kaloista huomasi selkeästi niiden nähneen paljon perhoa, joten ihan tosissaan piti kaloja saadakseen onkia.

Kiveskoskea sillasta ylävirtaan

Sieltä ne Kiveskosken isoimmat löytyi

Loppujen lopuksi reissu oli varsin onnistunut, kun kalastus oli korkean ja kylmän veden takia sopivan haastavaa. Reissun aikana sain noin 250 harjusta, joista ehkä 10-15 oli mitallisia. 40 sentin raja jäi tällä reissulla ylittämättä. 95% kaloista tuli nymfeillä ja vain muutamat pintureilla. Hyönteisiä oli paljon ilmassa, mutta pinturi ei vain vielä toiminut normaaliin tapaan. Koska kalat olivat vielä erittäin passiivisia, piti perhoja uittaa mahdollisimman vapaasti, ja mahdollisimman läheltä kaloja (eli syvälle), jotta ne ottivat. Esimerkiksi elokuussa perhoja voi taas uittaa ihan miten sattuu ja saada silti kaloja.

Loppuun täytyy antaa vielä ilmainen mainos Pizzeria Rukalle, mistä sai melko ylivoimaista pizzaa. (Voi olla, että söin pepperoni pizzan kolmena iltana peräkkäin)

Line Pad - Siimakorin korvaaja?

Heti alkuun on mainittava tekstin olevan kaupallinen yhteistyö David Chlumskyn ja Line Padin kanssa, sillä olen saanut tuotteen häneltä maksutta testiin. Monet mieltävät kaupallisen yhteistyön maksetuksi mielipiteeksi, mutta tosiasiassa palkkio tulee näkyvyydestä. Eli lyhyesti sanottuna, voin sanoa tästä ihan mitä haluan.

Siimakoreista käydään netissä tasaisin väliajoin keskustelua. Joten tilaisuuden tullen halusin ehdottomasti esitellä yhden uuden vaihtoehdon. Etenkin kun siimakoreissa ei ole tapahtunut ainakaan oman perhokalastus urani aikana minkäänlaista kehitystä.

Line Padiin törmäsin ensimmäisen kerran tänä talvena Facebookissa, kun Tsekkiläinen kilpaperhokalastaja David Chlumsky jakoi tekemänsä esittelyvideon. Video herätti välittömästi mielenkiintoni, joten vain pari minuuttia videon katsomisen jälkeen olin laittanut hänelle viestiä, ja onnekseni David suostui lähettämään minulle yhden testiin.

Line Pad ja pumppu mahtuu kätevästi mukana tulevaan säilytyspussiin

Line Pad on loppupeleissä erittäin simppeli keksintö

Line pad on vedessä kelluva siimakoria vastaava, ilmalla täytettävä rengas, mikä pysyy kalastajan mukana venyvän vyön avulla. Line Pad on siis suunniteltu käytettäväksi kahlatessa, mutta ihan hyvin sitä voisi käyttää myös strippaus alustana maalla. Line Padin voi ostaa ilman pumppua tai pumpun kanssa hintaan 85/95€ lähettämällä sähköpostia osoitteeseen linepadorders@gmail.com.

Line Padiä testasin useaan otteeseen Vaajakosken Liekkilammilla, missä useissa paikoissa kahlaaminen helpottaa heittämistä. Testireissuilla huomasin hyvin nopeasti Line Padin olevan fiksu tuote. Se pysyi jaloissa miltei huomaamattomana ja stripattu siima osui aina renkaaseen, samaa ei nimittäin aina voi sanoa siimakorista. Nilkkavedessä Line Padin kanssa liikkuminen oli tosin melko pelottavaa, kun sai koko ajan pelätä kompastuvansa, mutta heti hieman syvemmässä vedessä liikkuminen helpottui huomattavasti. Line Padin isoin vika tai heikkous on se, ettei siihen voi jättää siimoja, kun vaihtaa paikkaa rantaa pitkin ja muutenkin sen kantaminen on ehkä hiukan turhan haastavaa. Toki jos ei ole kiire, niin silloin ongelma on paljon pienempi. Kisoissa en kuitenkaan ehkä käyttäisi, sillä itsellä on tapana liikkua aika rivakasti ja silloin perinteinen siimakori on parempi ratkaisu.

Line Pad on yleisesti myös laadukkaan tuntuinen ja David myös kertoi panostaneensa materiaaleihin, joten en usko sen kovin nopeasti käytössä ilman syytä hajoavan. 

Kalan mittaaminen ja kuvaus onnistuu myös kätevästi

Näin yhteenvetona voin sanoa Line Padin toimivan vedessä, muttei maalla. Line Pad pelittää siimakorina erittäin hyvin, mutta sen kantaminen muuten on vähän hankalaa. Tästä huolimatta Line Pad on oikeasti hyvä ja virkistävä uutuus siimakorien kategoriassa, ja on esimerkiksi meritaimenen kalastajalle kokeilemisen arvoinen tuote. Toki hinta on ehkä hieman korkea, kun vastaavan voi väsätä itse polkupyörän renkaan sisäkumista, hyttysverkosta ja narun pätkästä.

No kumpi sitten on parempi, perinteinen siimakori vai Line Pad? Omasta mielestä ei kumpikaan. Molemmissa on puolensa, ja kalastaja joutuu valitettavasti tekemään aina kompromissin. Line Padiin ei tarvitse stripatessa tähdätä ja se on muutenkin korina mukavampi, mutta liikkuminen on sitten hankalampaa. Perinteisen siimakorin kanssa homma menee sitten toisinpäin. Kalastajan on valittava millä ominaisuudella on juuri itselle isoin arvo, ja tehdä valinta sen perusteella.