Lonkeron värinen päivä Läsällä

*Lupa saatu ja teksti tehty yhteistyössä Läsäkosken kanssa. Kun talvi alkaa vähitellen väistyä ja kelit lämmetä, alkaa perhokiima luonnollisesti kasvamaan. Vuoden ensimmäinen ja oma henkilökohtainen suosikki sesonki eli Sumarikausi, on asia mitä joka vuosi innolla odotan. Siimoja olin jo muutamaan otteeseen oikonut, mutta kunnollisen kauden avauksen pääsin tekemään tänä vuonna Läsäkoskella.

Sumarikalastus voi olla parhaimmillaan aivan maagista ja heikoimmillaan jotain täysin päinvastaista. Yleensä kuitenkin jotain tältä väliltä. Maaliskuun puolivälin paikkeilla alkava sesonki on monen mieleen sen tietynlaisen mystisyyden vuoksi. Koskaan ei voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan.

Läsäkosken suurin erottautumistekijä Sumarikalastusta ajatellen on kalastettavan veden määrä. Usein kahden järven välisissä lyhyissä koskissa on vähän kalastettavaa ja ne vähät alueetkin ovat usein kahluukiellon takia hankalasti saavutettavissa. Läsä onkin selkeä poikkeus ja profiililtaan juuri optimaalinen. Kun tähän lisätään vielä järkevästi laaditut alueelliset kahluukiellot, syntyy erinomainen Sumaripaikka. 

Tämän kauden sesongille oli vielä useita vapaita päiviä, vaikka lupien hintoja oli tälle vuodelle laskettu. Oman lupani otin lauantaille 16. maaliskuuta. Päivää edelsi muutama lämpimämpi päivä, joten toiveissa oli osua aivan Sumarisesongin alkuun. Suunnitelmissa oli kalastaa aamusta luvan loppuun saakka. Olin sopinut tulevani Kartanolle klo 8, missä tapasin Varapehtoorin roolissa toimivan Raine Kairantauksen, joka tunnetaan myös nimimerkkinä Hota. Häneltä sain kalastusluvan, uuden majoituksen Villa Hauen esittelyn sekä tietenkin vinkit.

Uusi Villa Hauki

Läsäkosken kalastusalue jakaantuu Keski- ja Alakoskiin. Keskikosket ovat huomattavasti enemmän kalastettu alue, mutta myös alakoskilta löytyy sumaripaikkoja. Oma kalastukseni keskittyi tällä kertaa vain Keskikoskille.

Keskikoskien kartta

Alakoskien kartta

Puoli yhdeksän maissa pääsin rantaan virittelemään vehkeitä. Sumariaikaan oma mentaliteetti on pitkälti Dry or Die. Aamu oli kuitenkin niin harmaa ja sateinen, että päätin kasata myös streamersetin. Mukaan lähti #5 Hero pinturointia varten ja #5/6 Streamtec streamer/liitsihommiin.

Kalastuksen aloitin Kuningasväylältä. Alkuun kyttäilin korreja ja muutamat näinkin. Päätin heitellä hetken sokkona pinturia. Pitkin uitoin pyrin haravoimaan virtaa, mutta ei elonmerkkejä.

Kalakaveri

Sade hieman voimistui, joten päätin siirtyä alas loppuliukuun, mitä kalastin ensin Dry Dropperilla ja sitten hetken streamerilla. 

Kosken loppuliukua

Kahlasin hiljalleen alaspäin kohti Pölhönsaarta, uittaen vuoroin Dry Dropperia ja streameriä. Villa Lohen edusta näytti erittäin hyvältä, joten lähestyin sitä varoen ja huolellisesti kalastaen. Aivan Pölhönsaaren kupeessa tunsin hellän vedon ja näin pienen aallon perhon perässä. Kala? Uusi heitto ja siima kiristyy. Vapa niiaa hitaasti muutaman kerran ja paine häviää. Oliko se pohja vai ihan oikeasti kala? Pari heittoa perään, minkä jälkeen kävin lähempää katsomassa. Sen verran syvältä aivan rannan tuntumassa ollut paikka näytti, että pakko sen oli olla kala. Parin sekunnin perusteella ihan hyvän kokoinen. Pienehköä valkoista Zonkkeria kävi maistamassa.

Villa Lohen edusta

Sade oli jo hetki sitten tauonnut ja yksittäisiä korreja valui virran mukana. Päätin kömpiä takaisin Kuningasväylälle, jos siellä vaikka pintoisi. No pintakäyntejä ei näkynyt, joten haravoin aluetta Dry Dropperilla. Yritin parhaani mukaan kalastaa virtoja ja kaikenlaisia potentiaalisen oloisia paikkoja. Kun tapahtumia ei kuulunut, heittelin väliin myös streameria.

Eteläväylän "niskaa"?

Seuraavaksi nopea visiitti autolle. Pieni välineiden viilaus, patukka taskuun ja takaisin. Vaihdoin pinturisetin Herosta Nymphmaniaciin ja otin kolmannen vavan mukaan, jotta voisin heittää streamereita kelluvalla tai intterisiimalla.

Kiersin vielä kaikki paikat kertaalleen läpi kokeillen vähän kaikenlaista. Hiljaista piteli. Ei kalatapahtumia eikä edes pintakäyntejä.

Pelivälineet ja legendaarinen näkymä

Saalista ei päivän aikana siis tullut ja kalatapahtumiakin tasan yksi. Ajankohta oli vielä hivenen liian aikainen, mutta itsepähän en malttanut odottaa. Vettä satoi koko päivän tasaisin väliajoin ja keli oli muutenkin ihan lonkero. Kamat oli päivän päätteeksi aivan märkänä. Päätäkin alkoi jo vähän särkeä, kun en ollut malttanut juoda vettä. Perus Sumarireissu siis.

Alkuun pelkkä pinturi ja Dry Dropper sai eniten peliaikaa. Kun pintakäyntejä ei näkynyt, uittelin myös zonkkeria sekä liitsejä. Mitään isompia streamereita ei ollut mukana, mutta tuskin ne olisi lopputulokseen vaikuttanut.

Päivän aikana eniten siiman päässä olleet perhot