Edellisenä iltana olin käynyt jo pienen tauon jälkeen jälleen neppailemassa, mutta kalat olivat rannalta käsin hankalasti tavoitettavissa. Nyt oli tarkoitus suunnata Liekkilään veneellä Teemun kanssa. Tavoitteena saada muutama kala ja purkaa Valkeisen karsinnasta aiheutunutta vitutusta.
Toukokuun puolivälin jälkeen kirjolohen lampikalastus on yleensä parhaimmillaan, kun veden lämmettyä parvet hajoavat ja aiemmin istutetut kalat alkavat syödä pinnasta. Tämä aika on itselle myös sitä kaikista mieluisinta ja kelitkin oli kohdillaan.
Matkaan tuli lähdettyä kahden Ongen taktiikalla. Toisessa pintasiima parilla pinturilla ja toinen kärkiuppoavalla siimalla, missä washing line.
Menimme veneellä suoraan Haapaniemen puoleiselle lammelle, ja sieltähän löytyi heti pintovia kaloja. Heti alkuun kummallekin kalat. Hyvän alun jälkeen oli kuitenkin havaittavissa, etteivät kalat olisi lopulta kovin helppoja.
Liekkilään oli tänä keväänä saatu jälleen tuota täydellisen kokoista kalaa eli 30-40 cm pötkylää. Pienemmät kirjolohet ovat lähtökohtaisesti nälkäisempiä, kuin sellaiset perus 1,5kg -> lötköt. Kalastus tulee siis hyvin todennäköisesti olemaan lammilla hyvää vielä myös syksyllä.
Heittelin satunnaisesti pintoville kaloille vuoroin washing lineä ja pinturia, mutta pintakäynneistä en lopulta kaloja saanut ottamaan. Pelkkä pinturikaan ei oikein meinannut kelvata. Pari kalaa sain kuitenkin lisää.
Loppuun virittelin pinturisettiin bungin, millä sain heti tapahtumia ja kolme ylös asti. Sitten olikin jo aika lähteä kotiin katsomaan Suomen peliä.
Kolmen tunnin saldona itselle kuusi ja Teemulle pari kalaa. Omista kaloista kolme otti washing lineen ja kolme bungiin. Teemu taas veti kalansa perus liitseillä. Oli hienoa, kuinka monipuolisilla tekniikoilla kaloja tällä kertaa saatiin. Täytyy käydä vielä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti