Italia 2025 - Paljon pientä ja pari isompaa

Vuonna 2025 Roomaan pyhiinvaeltaa miljoonia Jesse -faneja, sekä ainakin yksi perhokalastaja eli minä. Tällä kertaa reissun ajankohta oli huhtikuun viimeiset 9 päivää, koska siihen sattui juuri saamaan Luftwaffen lennot edullisesti.

Reissun alku oli kelien puolesta haastava, sillä erittäin randomisti ja varoittamatta ilmestyvät ukkoskuurot hankaloittivat kalastusta. Vinkkinä Italiaan matkaaville: 3B Meteo appi on ehkä paras sääsovellus tuolla.

Lopulta ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Castel Di Sangro. Reilu parin tunnin ajo, luvat tällä kertaa kuntoon ja joelle.

Testissä Textremen Power Sox

Testiin Power Soxien lisäksi tällä reissulla meni myös uusi Vissun XO 10´8" nymfivapa. Siinä, kun putkesta ensimmäistä kertaa vapaa kaivoin, niin otti jo kevyesti eteen. En aiemmin ollut varmaan edes koskenut tuon hintaluokan vapaan, joten kokemus jo pelkästään sekin.

Päädyin kalastamaan samaa C&R pätkää, mitä kerkesin vuosi sitten muutaman tunnin onkia. Tuolloin paikasta jäi erittäin positiivinen mielikuva, joten halusin palata nyt uudelleen ihan ajan kanssa.

Sangrolainen

Tyypillinen kalan paikka

Noin tunnin kalastelun jälkeen alkoi kuulua kova jyrinä. Voi paska. Todella synkkä ja voimakas ukkoskuuro ilmestyi tyhjästä ja lähestyi Castel Di Sangroa. Kalastin vielä sen minkä uskalsin, ennen kuin alue olisi liian lähellä.

Päälle hitaasti hiipivä ukkonen

Lopulta kerkesin kalastamaan vain reilu pari tuntia saaden vajaa 30 kalaa. Ei kovin kummoinen tulos viiden tunnin autossa istumisella, mutta sellaista elämä välillä on.

Toisen päivä heitin lammella, sillä ukkosta oli luvattu jälleen iltapäivälle. 5 tunnin aamulupa riittäisi siis vallan mainiosti.

Olin käynyt hakemassa lampihommiin Bass Store Italysta Lineaffen Seat Boxin, mitä halusin testata käytännössä. Kuvan tuosta unohdin ottaa, mutta kiinnostuneet kyllä sen Googlaamalla löytää.

Ensimmäiset kalat sain nopeasti, ja aiheutti alkuun pienen hässäkän, kun ne valahtikin haavista läpi. Jostain syystä haavin oli ilmestynyt kalan mentävä reikä... Tein pienen siimapatentin ja homma jatkui.

Rikkinäinen haavi ja pintakäynti

Kalastus oli koko aamun tasaisen nihkeää. Kokeilin montaa eri tekniikkaa, millä aina jokusen kalan sai. Mitään ylivoimaista kikkaa en keksinyt.

Isompi lötikkä

Loppuun heittelin ihan jokivehkeillä pinturia. Laitoin harjoituksen vuoksi 0.08 mm perukkeen. Ja pari kalaakin käytin haavissa.

Pinturointia Laghi Del Farfalla

Pinturikalastus ei kuitenkaan lopulta hääviä ollut. Tai ainakaan omat perhot ei suurimmaksi osaksi aiheuttanut edes reaktiota kaloissa. Vähän tuli sellainen fiilis, että kalatkaan ei välttämättä tiedä mitä syövät. Yhteensä viitisentoista kalaa 3,5 h kalastuksen aikana.

Kolmantena päivänä suuntasin Antrodocon kylään Velinolle, mikä on yksi lempi paikoistani tuolla päin.

Kalastin aivan Antrodocon keskustan läpi virtaavaa osuutta. Ensin nymfaten ja loppuun vielä pinturilla.

Velino on paikkana aika uniikki, sillä se on keskimäärin 4-5 m leveä ja 20-30 cm syvä, muutamia monttuja lukuun ottamatta. Sopii siis oikein kivasti minulle, sillä pidän pienistä joista ja kevyistä perhoista.

Velinon isomus 33 cm

Velino oli tuttuun tapaan aivan täynnä kalaa, joten 5 tunnin saldoksi kertyi 86 kalaa. Hyvä paikka hakea tatsia onkimiseen kevyillä perhoilla.

Neljännen päivän kohteeksi valikoitui Anienen yläosa. Pienessä rotkossa virtaava kirkasvetinen Aniene on paikoitellen haastava kalastettava, sillä sitä ympäröi tiivis kasvillisuus. Perhot on siis vallan helppo heittää puuhun tai puskaan. Ja näin saattoi käydäkin aina tasaisin väliajoin.

Alku oli todella hiljainen. Kalapaikan näköiset montut olivat järjestään tyhjiä ja kerkesin jo harkita paikan vaihtoa. Ylös päin edetessä kaloja kuitenkin alkoi löytyä. Koko oli keskimäärin todella pientä, mutta hauskaa kalojen kaivelua.

Päivä sisälti myös tunnin mittaisen kaatosateen, minkä kökötin ison puun alla. Sadetakki oli tietysti autossa...

Anienella viihdyin 5 tuntia kalastaen pari kilometriä jokea ylöspäin. Saldoksi kertyi 75 kalaa, mikä oli reilusti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.

Viides päivä meni Trontolla. Anieneen verrattuna avarampi, keskimäärin reilusti matalampi ja hieman sameampi vesi. Lähtökohtaisesti siis helpompaa kalastusta.

Kalastin hieman eri paikkoja, mitä edellisillä kerroilla. Alkuun piteli täälläkin hiljaista, mutta kun tatsi kalapaikoista parani, niin haavi alkoi viuhua tasaiseen tahtiin. Kalat oleilivat käytännössä aina siinä syvimmässä montussa, mikä teki kalastuksesta tavallaan vähän tylsää.

Edellisistä kerroista poiketen saaliiksi tuli huomattavasti enemmän kirjolohta kuin aiemmin.

Saldo Trontolla 4,5 tuntiin 45 kalaa. Aika 50/50 taimenien ja kirjolohien osalta.

Kuudennen ja toiseksi viimeisen päivän ajattelin viettää isojen kalojen parissa L´Aquilassa. Tavoitteena oli saada edes muutama yli 35 senttinen kala, sillä niitä ei tähän mennessä ollut vielä tullut.

Alku oli hiljainen. Sain vain yhden turvan ja näin ehkä yhden pintakäynnin. Noin tunnin jälkeen tärpäytti ja haavissa makasi 42 senttinen taimen. Päivän tavoite siis melkein jo täytetty.

Liikuin hieman ylöspäin ja spottasin varmasti yhden, ehkä kaksi taimenta pienestä virtapaikasta. Ensimmäinen heitto ja pam. Irti. Odottelin hetken ja heitin uudestaan. Edelleen kelpasi ja nyt pysyi haaviin asti. 52 cm taimen.

Jatkoin matkaa ylemmäs, missä kohtasin todella hitaasti virtaavan suvannon, minkä ajattelin jättää tylysti suoraan kalastamatta. Puolimatkassa suvantoa huomasin kuitenkin ison tumman hahmon puiden alla. Pysähdyin heti ja tapitin ihan paikallaan. Kyllä se on kala. Tumma varjo oli tasan vavan mitan päässä ja perhojen tarjoaminen oli puskien takia hankalaa. En kuitenkaan halunnut liikkua parempaan positioon, etten säikyttäisi kalaa.

Muutama uitto ja kala oli kiinni. Rauhallinen, mutta määrätietoinen kala veteli suvannon kertaalleen päästä päähän ennen kuin antautui haaviin. Puiden alla olleella tummalla hahmolla oli lopulta mittaa 58 senttiä. Kala tarjosi kyllä jännän taistelun 0.10 mm perukkeella. Nyt viimeistään päivän tavoite oli täynnä.

58 cm

Ison kalan ottipaikka

Jatkoin kalastelua vielä kolmisen tuntia ja sain useamman hienon kalan lisää.

Elämäni ensimmäinen barbeli

L´Aquilan visiitti oli paljon parempi, mitä olisin ikinä edes uskaltanut ajatella. 10 kalaa, joista isoimmat 58, 52, 45, 45, 42... Lisäksi yksi +50 ja kaksi +40 kalaa tuli sössittyä. Hyvää vaihtelua pikkutaimenen piikkaamiseen.

Viimeisen päivän vietin Neran B-sektorilla. Tätä ennen kävin Bass Store Italysta hakemassa kumihavaksellisen JMC:n haavin, jotta menisin sääntöjen mukaan. Alueen FB-ryhmän mukaan joelle oli edellisenä päivänä istutettu kalaa, joten senkin osalta olisi ihan mielenkiintoinen kokeilu.

Aloittelin B-sektorin alaosalta, mikä oli aika ränniä, eikä kaloille oikein ollut hyviä piilopaikkoja, vaikka muutamat sainkin. Siirryin sitten aika nopeasti alueen yläosalle, missä joki oli profiililtaan vähän enemmän joki.

Monen päivän kalastusputki alkoi painaa, eikä kovin suurta kiimaa ollut enää piikata. Pientä taimenta tuli solkenaan, mutta eilisen jälkeen se ei oikein tuntunut enää miltään. Päätin siinä sitten ottaa tavoitteeksi 50 kalaa ja lähteä sitten kämpille. Tuossa tempussa menikin vain 3 tuntia ja näin reissun kalastelut oli kalasteltu.

Yleisesti koko reissu oli kelien puolesta huonoin, mitä itsellä on tuolla ikinä ollut. Onneksi kalalle kuitenkin pääsin ihan hyvin, vaikka välillä oli kylmä ja märkää. Ruoka on tuolla onneksi aina kohdallaan.

Koko reissun heitin käytännössä kahta eri perhoa. Red Ribbed Killeriä ja Pettirossoa. Eipä tuolla oikein muuta tarvitse ainakaan nymfihommissa.

Loppuun muutamat ruokakuvat nälkäisille.

Korrihommia Tainiolla

Läsäkosken reissun jälkeen aurinkoiset kelit jatkuivat, joten oli pakko päästä kalalle. Tämä teksti käsittelee viittä sumarireissua Tainionvirralle kahden viikon aikana. Yleensä omat kalastukset etenkin ruuhkakoskilla keskittyy viikolle, mutta nyt tuli käytyä virpomassa myös viikonloppuna. 

Päädyin ostamaan Tainiolle suoraan vuosiluvan, sillä se on vielä aika edullinen ja ajatuksena oli ottaa kaikki hyöty aurinkoisista keleistä, tuli kalaa tai ei.

Siellä niitä on

Ensimmäinen reissu meni käytännössä kokonaan tuota perinteistä spottia kyttäillessä, sillä siinä oli muutama silloin tällöin pintova kala. Muutamat nousut sain pinturiin, mutta ne oli ehkä enemmänkin tökkäyksiä. Tai siltä ainakin tuntui, kun eivät jääneet kiinni ja vastaiskutkin oli mielestäni ihan ajallaan. 

Yhden lyhyen setin kävin puolen päivän aikaan Leirintäalueella, mistä sain yhden laihan 37 senttisen harjuksen pinturilla.

Kauden ensimmäinen pinturikala

Kevään ensimmäinen visiitti Tainiolla oli lopulta todella hankala, mutta se oli toki osin ihan itse aiheutettua, kun en jaksanut kierrellä sen enempää.

Koska kelit oli edelleen komeat, halusin ottaa uusinnan heti seuraavana päivänä. Reissu saikin vahvan alun, kun ensimmäinen kala kelpuutti pinturin heti ensimmäisen tunnin aikana.

Väkeä alkoi pukkaamaan, joten päätin siirtyä saareen istuskelemaan. Korreja meni vähänlaisesti, mutta silloin tällöin näki yhden tai kaksi pintakäyntiä, mihin kävin aina muutaman uitot tarjoamassa.

Kaloista kaksi kelpuutti pinturin ja kävi haavissa näyttäytymässä. Toinen oli erityisen hyvässä kunnossa oleva istari, mitä aluksi luulin luomuksi takaisin kasvaneen evän takia.

Hienokuntoinen pinturikala

Toinen reissu oli vastoin odotuksia huomattavasti parempi. Saldona 3 taimenta, joista keskimmäinen oli todella hienossa kunnossa. Aurinko paistoi myös koko päivän ja illallla kotona naama hieman punotti. Se on varma kevään merkki se.

Seuraavat pari reissua osui myös peräkkäisille päiville. Kalastuspaine ja kirkas keli alkoi näkymään kaloissa. Useita pyörähdyksiä perhon alla, pari tökkäystä ja sitten myös ihan omaa sössintää. Haastavuuden vuoksi erittäin mielenkiintoista kalastusta, sillä tapahtumia kuitenkin tuli ihan reilusti.

Tämä kaveri taisi käydä kahtena päivänä putkeen haavissa

Neljännellä reissulla tuli ensimmäistä kertaa viritettyä nymfisetti. Ajattelin hakea suoraan tatsia 11 jalkaiseen Nymphmaniacciin. Ensimmäisistä nymfailuista ei tuttuun tapaan meinannut tulla yhtään mitään. Onneksi tatsi vähän parani ja se palkittiin heti ruokakalla, mihin oli hyvä päättää se reissu.

Nymfilohi

Viimeiseksi jääneen reissun kohdalla oli sesonki selkeästi Tainiolla jo ohi. Tai ainakin korreja meni todella vähän ja näin koko päivän aikana vain yhden pintakäynnin. Päivä meni siis pitkälti nymfaillessa ja pari kalaa käytin näin haavissa.

Pienempi nymfikala

Viiteen reissuun pinturikaloja tuli 1, 3, 2, 1, 0. Mahdollisuus olisi ollut vaikka tuplata tuo saldo, mutta näin tällä kertaa. Parilla viimeisellä reissulla ongin muutamat kalat myös perinteisesti nymfaten, mutta niitä ei tietenkään näin sumarikaudella lasketa. Kaiken kaikkeaan kalastus oli hyvää ja kelit aivan erinomaiset.

Sumarikauden avaus Läsäkoskella

*Lupa saatu ja teksti tehty yhteistyössä Läsäkosken kanssa. Leudosta talvesta huolimatta, oma kauden avaus oli vielä maaliskuun puolivälin tienoilla tekemättä. Sitten aukesi mahdollisuus avata kausi sumarikalastuksen merkeissä viime vuoden tapaan Läsäkoskella ja siihen mahdollisuuteen ilomielin tartuin. Lue rapsa viime vuoden reissusta tästä!

Edellisestä kerrasta Läsäkosken sivut olivat päivittyneet käyttäjälle huomattavasti mielekkäämpään suuntaan. Ja nyt koko homma oli täysin omatoiminen. Eli ilmoittautumisvelvollisuutta ennen kalastuksen aloitusta Kartanolla ei enää ole. Willa Haukeen pääsee nyt kätevästi ovikoodilla, mikä tulee suoraan sähköpostiin.

Otin luvan torstaille 20. maaliskuuta. Päivää ennen oli lämmin ja aurinkoinen päivä, joten toivoin, että kuoriutumiset jatkuisivat vielä seuraavaankin päivään. Jukalta tuli vielä keskiviikkona vinkkiä, että Eteläväylän yläosista oli saatu hyviä kaloja.

Lähdin aamulla hyvissä ajoin ajelemaan ja saavuin vähän kasin jälkeen joen rantaan. Tunnin ajomatka meni kuumotellessa, mitä tärkeää olin unohtanut kotiin. Kauden ensimmäisellä reissulla nimittäin aika usein jää jotain.

Kamat nopeasti kasaan ja joen rantaan virittelemään setit. Oma kalusto oli ihan vakio. Kevyempi Vissun #3 Nymphmaniac ja vähän raskaampi #5 Hero. Pinturi kummassakin, tietysti.

Ensimmäiseen tuntiin en heittänyt heittoakaan, vaan katselin korreja, mitä meni hyvin harvakseltaan. Sitten kävin hieman heittelemässä Saunasuvantoa sokkona. Ei mitään. Korreja meni edelleen todella vähän, vaikka kello oli jo yli 10. Aloin jo mielessäni kiroamaan, ettei tämä nyt näin voi mennä.

Lähdin kiertelemään. Pyörähdin alaosilla pällistelemässä, ja kun palasin Saunasuvantoon, oli korria vihdoin liikkeellä enemmän. Samalla huomasin sivusilmällä virran mukana valuvan korrin katoavan kosken niskalta. Paikka oli vähän hankala, enkä halunnut kahlata vielä tuossa vaiheessa liikaa, joten tein sen mitä siinä hetkessä pystyin. Muutaman aika huonon uiton jälkeen kävi selväksi, ettei kelpaa.

Sitten alkoi satamaan lunta. Katsoin heti sadetutkaa, mikä ei näyttänyt hyvältä. Loppupäivän ajan sataisi todennäköisesti enemmän tai vähemmän. Tiesin kyllä sateen mahdollisuuden olevan iltapäivälle, mutta se alkoikin jo huomattavasti aikaisemmin. Aavistelin, ettei kalastus ainakaan tästä helpottuisi.

Haukipaikka

Kun lumisade oli kovimmillaan, tein syntiä ja heittelin striimeriä Kuninkaanväylän loppuliu'usta Pölhönsaareen asti. Homma loppui siihen, kun parin kilon hauki vei rasian ainoan valkoisen Marabou Muddlerin. Perhon saa muuten palauttaa, jos joku sen Pölhönsaaren kupeesta löytää:)

Palasin autolle hakemaan evästä. Samalla sade laantui hieman, joten menin niskalle syömään ja kyttäilemään.

Eväshetki

Kun eväät oli syöty, palasin vapojen kera kyttäämään vuoroin Etäläväylän yläosaa ja kosken niskaa. Sade yltyi jälleen, mutta siitä huolimatta spottasin yhden pintakäynnin kosken niskan heinätuppojen seasta. Hiippailin parempaan heittopositioon ja toisella uitolla nappasi.

45 senttinen läsäkoskelainen

Yleensä kauden eka pinturitärppi tulee kämmättyä, mutta ei tällä kertaa. Lyhyen taistelun jälkeen haavissa makoili 45 senttinen Läsäkosken taimen. Kala oli omalla tavallaan taisteluvoitto, sillä muun muassa luontoäiti yritti hankaloittaa tekemistä.

Lupaa ei tämän jälkeen ollut enää paljoa jäljellä, joten kävin vielä vähän kiertelemässä. Jos vielä yhden pintakäynnin näkisin. Korreja meni vain harvakseltaan, eikä pintakäyntejä näkynyt, joten tein lisää syntiä ja neppailin vielä vähän striimeriä.

Päivän ottipaikka

Striimeriin en jaksanut kauaa keskittyä, joten kävin lopuksi vielä uittelemassa nopeasti niskan heinikot kertaalleen sokkona. Kun tapahtumia ei kuulunut, päätin pistää pillit pussiin.

Päivän aikana oli ajossa viime kesän
 MM-kisoihin saadut Finntrailit

Päivän saldona siis yksi nelivitonen taimen. Sumarihommissa itsellä on ainakin sellainen mentaliteetti, että yksi pinturikala niin reissu on onnistunut ja näin kävi nyt. Puolen päivän aikaan Saunasuvanto puski hyvin korria ja usko kalojen isompaan aktivoitumiseen oli kova, mutta sateen myötä homma hankaloitui selvästi. Siitä huolimatta Läsäkoski on edelleen hieno paikka ja jotenkin todella mielekäs kalastaa erityisesti näin sumariaikaan.

Olosuhteiden vaikutusta voi nytkin vaan spekuloida, sillä en ole kala tai sumukorento. Sellainen fiilis kuitenkin jäi, että jos lunta ei olisi alkanut satamaan, olisi Läsäkoskella ollut vielä enemmän annettavaa...