Sumarikauden avaus Läsäkoskella

*Lupa saatu ja teksti tehty yhteistyössä Läsäkosken kanssa. Leudosta talvesta huolimatta, oma kauden avaus oli vielä maaliskuun puolivälin tienoilla tekemättä. Sitten aukesi mahdollisuus avata kausi sumarikalastuksen merkeissä viime vuoden tapaan Läsäkoskella ja siihen mahdollisuuteen ilomielin tartuin. Lue rapsa viime vuoden reissusta tästä!

Edellisestä kerrasta Läsäkosken sivut olivat päivittyneet käyttäjälle huomattavasti mielekkäämpään suuntaan. Ja nyt koko homma oli täysin omatoiminen. Eli ilmoittautumisvelvollisuutta ennen kalastuksen aloitusta Kartanolla ei enää ole. Willa Haukeen pääsee nyt kätevästi ovikoodilla, mikä tulee suoraan sähköpostiin.

Otin luvan torstaille 20. maaliskuuta. Päivää ennen oli lämmin ja aurinkoinen päivä, joten toivoin, että kuoriutumiset jatkuisivat vielä seuraavaankin päivään. Jukalta tuli vielä keskiviikkona vinkkiä, että Eteläväylän yläosista oli saatu hyviä kaloja.

Lähdin aamulla hyvissä ajoin ajelemaan ja saavuin vähän kasin jälkeen joen rantaan. Tunnin ajomatka meni kuumotellessa, mitä tärkeää olin unohtanut kotiin. Kauden ensimmäisellä reissulla nimittäin aika usein jää jotain.

Kamat nopeasti kasaan ja joen rantaan virittelemään setit. Oma kalusto oli ihan vakio. Kevyempi Vissun #3 Nymphmaniac ja vähän raskaampi #5 Hero. Pinturi kummassakin, tietysti.

Ensimmäiseen tuntiin en heittänyt heittoakaan, vaan katselin korreja, mitä meni hyvin harvakseltaan. Sitten kävin hieman heittelemässä Saunasuvantoa sokkona. Ei mitään. Korreja meni edelleen todella vähän, vaikka kello oli jo yli 10. Aloin jo mielessäni kiroamaan, ettei tämä nyt näin voi mennä.

Lähdin kiertelemään. Pyörähdin alaosilla pällistelemässä, ja kun palasin Saunasuvantoon, oli korria vihdoin liikkeellä enemmän. Samalla huomasin sivusilmällä virran mukana valuvan korrin katoavan kosken niskalta. Paikka oli vähän hankala, enkä halunnut kahlata vielä tuossa vaiheessa liikaa, joten tein sen mitä siinä hetkessä pystyin. Muutaman aika huonon uiton jälkeen kävi selväksi, ettei kelpaa.

Sitten alkoi satamaan lunta. Katsoin heti sadetutkaa, mikä ei näyttänyt hyvältä. Loppupäivän ajan sataisi todennäköisesti enemmän tai vähemmän. Tiesin kyllä sateen mahdollisuuden olevan iltapäivälle, mutta se alkoikin jo huomattavasti aikaisemmin. Aavistelin, ettei kalastus ainakaan tästä helpottuisi.

Haukipaikka

Kun lumisade oli kovimmillaan, tein syntiä ja heittelin striimeriä Kuninkaanväylän loppuliu'usta Pölhönsaareen asti. Homma loppui siihen, kun parin kilon hauki vei rasian ainoan valkoisen Marabou Muddlerin. Perhon saa muuten palauttaa, jos joku sen Pölhönsaaren kupeesta löytää:)

Palasin autolle hakemaan evästä. Samalla sade laantui hieman, joten menin niskalle syömään ja kyttäilemään.

Eväshetki

Kun eväät oli syöty, palasin vapojen kera kyttäämään vuoroin Etäläväylän yläosaa ja kosken niskaa. Sade yltyi jälleen, mutta siitä huolimatta spottasin yhden pintakäynnin kosken niskan heinätuppojen seasta. Hiippailin parempaan heittopositioon ja toisella uitolla nappasi.

45 senttinen läsäkoskelainen

Yleensä kauden eka pinturitärppi tulee kämmättyä, mutta ei tällä kertaa. Lyhyen taistelun jälkeen haavissa makoili 45 senttinen Läsäkosken taimen. Kala oli omalla tavallaan taisteluvoitto, sillä muun muassa luontoäiti yritti hankaloittaa tekemistä.

Lupaa ei tämän jälkeen ollut enää paljoa jäljellä, joten kävin vielä vähän kiertelemässä. Jos vielä yhden pintakäynnin näkisin. Korreja meni vain harvakseltaan, eikä pintakäyntejä näkynyt, joten tein lisää syntiä ja neppailin vielä vähän striimeriä.

Päivän ottipaikka

Striimeriin en jaksanut kauaa keskittyä, joten kävin lopuksi vielä uittelemassa nopeasti niskan heinikot kertaalleen sokkona. Kun tapahtumia ei kuulunut, päätin pistää pillit pussiin.

Päivän aikana oli ajossa viime kesän
 MM-kisoihin saadut Finntrailit

Päivän saldona siis yksi nelivitonen taimen. Sumarihommissa itsellä on ainakin sellainen mentaliteetti, että yksi pinturikala niin reissu on onnistunut ja näin kävi nyt. Puolen päivän aikaan Saunasuvanto puski hyvin korria ja usko kalojen isompaan aktivoitumiseen oli kova, mutta sateen myötä homma hankaloitui selvästi. Siitä huolimatta Läsäkoski on edelleen hieno paikka ja jotenkin todella mielekäs kalastaa erityisesti näin sumariaikaan.

Olosuhteiden vaikutusta voi nytkin vaan spekuloida, sillä en ole kala tai sumukorento. Sellainen fiilis kuitenkin jäi, että jos lunta ei olisi alkanut satamaan, olisi Läsäkoskella ollut vielä enemmän annettavaa...