Aamupisto Jaalaan

 Kello soi 5.30. Millään ei jaksaisi herätä, mutta kalalle on mentävä eikä muuttokuormakaan liiku itsestään. Suunnitelmana siis käydä heittämässä aamu Sonnanjoen Myllykoskella ja viedä samalla maallista omaisuuttani Jyväskylästä Kouvolaan.

Saavun Myllykoskelle kahdeksan maissa. Kamat päälle ja joelle. Kävelin kosken alaosassa olevalle isolle kivelle. Päätin tällä kertaa aloittaa nymfien sijaan pinturilla. 

Pinturia pystyy heittämään Myllykosken tapaisessa pocket- vedessä ihan perus nymfisiimoilla ja perukkeilla. Kyseinen tapa on helpompi ja itselle mielekkäämpi tapa kalastaa pieniä kosken taskuja, sillä nymfisetillä saa tehtyä lyhyitä ja tarkkoja heittoja paremmin kuin normaalilla pinturisiimalla.

Siimanpäähäni eksyy tälläkertaa pienehkö caddis. Ensimmäinen heitto, ei mitään. Toinen heitto ja taimen ottaa perhoon komealla kynttilähypyllä. Kala oli noin 35 senttinen, evällinen taimen. Kalastan kosken pinturilla loppuun saaden vielä yhden kalan ja pudottaen kaksi. Yllättävän hiljaista kalojen suhteen siis.

Aamun ensimmäinen kala tuli jo toisella heitolla.
Vaihdan pinturin nymfeihin ja kävelen takaisin kosken alaosaan. Kalastan siis aina alhaalta ylöspäin. Se on kalansaannin kannalta parempi tapa, varsinkin jos nymfaa tai pinturoi. Hetken kalastuksen jälkeen vapa taipuu, haavi heilahtaa ja tälläkertaa siellä on miltei 40 senttinen rasvaevän omaava, hyväkuntoinen taimen. Vapautettuani kalan jatkan kalastusta kosken läpi saaden vielä useamman taimenen ja pudottaen muutaman.

Aamun komein
Seuraavaksi päätin kalastaa sillan yläpuolisen alueen. Nopean läpikäynnin tuloksena yksi erittäin pahasti nukuttu tärppi. Ohensin vielä pykälän verran perukkeita 0.14 -> 0.12 milliin ja kävin vielä kerran Myllykosken läpi. Tuloksena yksi taimen ja yksi pudotus.

Aamun saldona reiluun kahteen tuntiin 8 taimenta joista 3 oli evällisiä. Lisäksi kourallinen pudotettuja kaloja. Kalantulo oli hieman nihkeämpää, mitä aiemmilla pistoilla, mikä osittain selittyy, sillä että tällä kertaa koskella oli kirjoittajan lisäksi pari muuta kalastajaa. Aiemmin olin saanut kalastaa rauhassa.

Kuusamo 2020

 Lähdimme maanantai- aamuna kummisetäni kanssa ajelemaan kohti Kuusamoa. Reissun tarkoituksena olisi kalastella itselle jo aiemmilta vuosilta tuttuja paikkoja, sekä opettaa kummisetääni kalastamaan perholla. 

Tiistaina suuntasimme Kuusinkijoelle. Aloitimme kalastuksen Koivumutkilta, mikä oli mielestäni paras paikka antaa kummisedälle heitto- opetusta. Samaan aikaa myös mahdollisuus saada säpinää siiman päähän oli suuri. 

Lyhyen opetus session jälkeen pääsin itsekin viimein kalalle. Sidoin siiman päähän orange tagin sekä sivutapsiin pt nymfin. Kaloja alkoikin tulla heti tasaiseen tahtiin. Myös muutama mittakalakin kävi haavissa. Kalastaessani huomasin varsin nopeasti orange tagin ylivoimaisuuden verrattuna pt nymfiin. Nymfeillä saaduista kaloista noin 90 prosenttia tuli orange tagilla. Usemman tunnin jälkeen siirryimmen aivan joen yläpäähän, missä kalastimme vielä reilun tunnin ajan. Kaloja tuli myös täältä. Tosin ei lähellekkään niin hyvin aikaisemmilla kerroilla. Kalastin viimeisen tunnin kyllä hyvin laiskasti joten ei mikään ihme että kaloja ei tullut niin hyvin.

Kaikenkaikkiaan päivän aikana sain viitisenkymmentä harjusta joista kourallinen oli mitallisia. Kummisedällekkin saatiin hyvä määrä pinturikaloja.

Keskiviikkona suuntasimme Kitkajoen alaosalle, missä en ollut ikinä ennen käynyt. Valitsimme paikaksi usealle vähintäänkin nimeltä tutun Pähkänänkallion seudun. 

Panoramaakuva Pähkänänkalliolta
Saavuimme parkkipaikalle noin kello 10. Sieltä kävelimme ensin Pähkänänkalliolle ottamaan parit maisemakuvat, jonka jälkeen siirryimme joelle. Ensimmäinen miltei tunti meni täysin kaloja etsiessä. Pikkuhiljaa kuitenkin kalojakin alkoi löytyä. Harjukset olivat painuneet hieman syvempiin ja hidasvirtaisempiin paikkoihin. Päivän aikana sain vajaat 50 harjusta joista isoimpana 39 senttinen pinturikala. Itselle jotenkin jäi kuitenkin sellainen fiilis, että olisi voinut saada enemmänkin kalaa. Jäi tosi epävarma olo. En kuitenkaan keksi, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ehkä en vain yksinkertaisesti joko löytänyt tai osannut kalastaa. 


39 senttiä harjusta
Palattuamme autolle siinä noin kello viiden aikaan illalla, keksin lähteväni käymään vielä Ylä-kitkan Käylänkoskella, sillä halusin päästä eroon Ala-kitkalta tulleesta epävarmasta fiiliksestä. Käylänkoskea olen kalastanut paljon, joten tiesin tarkalleen, mistä kalat löytyisi. 

Ennen kalastuksen aloittamista päätin hakea Käylän Salesta pari hillomunkkia (oli muuten hyviä) ja Cokiksen, jotta jaksaisi vielä muutaman tunnin kalastaa. Aloitin kalastuksen pintaperhoilla hitaampivirtaisesta "sivu-uomasta". Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen harjus olikin jo haavissa. Mittaa kalalla oli 36 senttiä. Jatkoin kalastusta saaden ja tiputtaen kaloja tasaiseen tahtiin. Puolentoista tunnin kalastuksen jälkeen olin saanut 15 harjusta ja pudottanut vähintään yhtä monta. Ajattelin uittaa vielä hetken nymfejä, ennenkuin kummisetäni tulee hakemaan minua. Nymfit osoittautui erittäin toimiviksi, sillä sain vielä vajaaseen puoleen tuntiin 14 kalaa joista 8 oli ihmetyksekseni noin 20 senttisiä eväleikattuja taimenia.

Juuri ja juuri mitallinen harjus Käylästä
Sain illan aikana myös yhdet "tuplat"
Torstaina jatkettiin sieltä minne keskiviikkona jäätiin, eli Käylänkoskelta. Koska edellisenä iltana heitin suurimman osan ajasta pinturia, päätin kalastaa nyt nymfaten. Ennen kalastuksen aloittamista oli pakko hakea Salesta jo aiemmin erinomaiseksi todettu hillomunkki. Munkin syötyäni oli aika aloittaa kalastus. 

Laitoin siimanpäähän jälleen orangetagin ja valkokuulaisen pt nymfin. Kalastuksen aloitin sivu-uomasta, mistä saaliiksi kertyi iso kasa harjuksia. Ei kuitenkaan yhtään mitallista. Sivu- uoman kalastettuani kalastettuani siirryin kalastamaan päävirran reunoja. Varsin nopeasti tuli selväksi, että virran reunat ovat aivan täynnä sitä noin 20 senttistä istaritaimenta. Istareiden seasta löytyi myös yksi luonnonkala.

Käylänkosken sivu- uoma
Luonnontaimenia ei Kitkajoessa liikaa ole
Pitihän sitä yksi pönökuvakin ottaa
Vajaan kolmen tunnin jälkeen olin saanut noin 80 kalaa, eikä tahti ollut hiipumaan päin. Asetinkin täten tavoitteksi saada 100 kalaa. Ohensin perukkeita ja laitoin luonnollisemman väriset nymfit siimanpäähän. Päätin hinkata sivu- uomaa niin kauan että saisin sata kalaa täyteen. Aikaa kerkesi kulua noin tunti kunnes klikkeri näytti 100. Tähän oli hyvä lopettaa.

Tässä välissä lähdimme käymään Kuusamon uistimen tehtaanmyymälässä. Myymälässä ollessa alkoi perhokalastus vielä vähän poltella, joten oli vielä lähdettävä illaksi Varisjoelle.

Kolmeen tuntiin Varisjoelta nousi nelisenkymmentä harjusta. Yhtään mitallista en saanut enkä edes yhtään yli 30 senttistä. Kovin suurta kalastuselämystä Varisjoki ei siis enää tarjonnut. Oli kuitenkin mukava viettää viimeistä iltaa joella. 

Varisjoen Saunakoski
Perjantaina ohjelmassa onkin vain matka takaisin Jyväskylään Mantan Grillin kautta.

Kuusamon joet (Kitka ja Kuusinki) ovat nykypäivänä paljon mielipiteitä herättävä kalastuskohde. Aikoinaan suurista taimenistaa tunnetut joet on onnistuttu pyytämään tyhjäksi. Toki harjusta löytyy joista edelleen reilusti, mutta kalan keskikoko on varsin pientä ja mittakalatkin ovat huolestuttavan harvassa. Silti osakaskuntia ei tunnu kiinnostavan. Eikä muutosta sääntöihin ole tulossa ainakaan ihan lähiaikoina. Sillä paikallinen kalastuskulttuuri tuntuu olevan jämähtänyt 90-luvulle.

Tästä huolimatta moni kalastaja käyttää kesälomiaan tullakseen Kuusamoon pyytämään taimenta ja harjusta. Minä mukaan lukien. Toivottavasti, joku ottaa mahdollisimman pian, sen kuuluisan munan käteen ja laittaa Kuusamon taimen ja harjuskantojen elvyttämisen aluilleen.

Kirjoittaja in action Ala- kitkalla

Kalaisa ilta Naarakoskella

Kaksi vuotta sitten oltiin nuorten perhokalastuksen MM-kisoissa Puolassa, vuosi sitten joukkuekisassa Kuhmossa. Alkuviikosta oli tarkoituksena lähteä pariksi päivää Kuhmoon, kalastamaan samoja paikkoja kuin vuosi sitten. En kuitenkaan saanut isovanhemmiltani asuntoautoa lainaan, joten reissu jäi tekemättä ja minun oli tyydyttävä lähikoskiin. 

Paikaksi valikoitui jälleen Naara- ja Kissakosket. Tarkoituksena oli tälläkertaa kalastaa  kuuden tunnin lupa aikaväliltä 17-23. Saavun parkkipaikalle ja huomaan, että siellä on muitakin autoja. En siis ainakaan yksin saa iltaa kalastaa. Joelle saavuttuani huomaan veden laskeneen perjantaista ainakin kymmenen senttiä. Vedenkorkeus on siis tälläkertaa itselle erittäin mieluinen.

Laitan siimanpäähän jälleen liimalarvan ja sivuperukkeeseen pietunpupan. Aloitan nymfailun kissakoskesta. Ensimmäiset 15 minuuttiä olikin kunnon sähläystä, sillä sain heitettyä perhot kaksi kertaa samaan puuhun. Ensimmäisellä kerralla sain vielä perhot revittyä irti, mutta toisella kerralla osa perukkeesta jäi puuhun. Uuden perukkeen tehtyäni saankin jo ensimmäisen taimenen. Tämän jälkeen koukutin jonkun mahdollisesti vähän paremman kokoisen taimenen, mutta se irtosi kun perhoni sotkeutui koskessa olleeseen paksuun keltaiseen kuitusiimaan... Kalastin kosken loppuun saaden vielä muutaman taimenen, joista yksi oli merkattu.

kalamerkki
Illan ensimmäinen merkattu taimen
Siirryn rantaa pitkin ylöspäin kalastamaan Naarakosken alaosaa. Kalastin alueen tarkasti saaden vain kaksi taimenta. Tiedän, että alueella on enemmän kaloja, joten se pitää kalastaa illan aikana vielä uudestaan.
Naarakoski
Naarakosken alaosa
taimenen perhokalastus
Naarakosken alaosalta napannut merkattu taimen
Kävelen junarataa pitkin joen toiselle puolelle, joka osoittautui hyvin hiljaiseksi. Sain sieltä vain yhden taimenen ja muutaman tärpin. Päätin kahlata aivan Naarakosken niskalta ns keskiriutalle, mistä onnistuinkin saamaan useita taimen. Ja jopa yhden pienen luonnonkalankin, mikä on todellinen harvinaisuus näillä koskilla.

Luonnonkalat ovat harvinaista herkkua Naara- ja Kissakoskilla
Kahlasin saamaa reittiä takaisin rannalle ja kävelin alas Kissakoskelle. Tarkan kalastuksen seurauksen onnistuin saamaa useamman taimenen. Muutama pudotettu kala hieman ärsytti, mutta kaikkia ei vaan voi saada ylös. 

Liimalarvaan haksahtanut Kissakoskelainen
Päätin vielä kalastaa kissakosken sivu uoman. Tässä vaiheessa alkoi satamaan vettä mikä haittasi nymfausta, sillä siima liimautuu sateella ärsyttävästi vapaan kiinni. Sivu uoman kalastan yleensä yhdellä perholla. Tälläkertaa siirsin yläperhona olleen pietunpupan päätyperhoksi, jolla onnistuin sateesta huolimatta ronkkimaan vielä kaksi taimenta.

Sade alkoi pikkuhiljaa loppua, jolloin kahlasin Kissakosken niskalta yli. Vaihdoin päätyperhoksi redribbed killerin ja sivutapsiin pt nymfin. Kala tuntui sateen jälkeen syövän, sillä sain noin kymmeneen minuttiin neljä taimenta miltei samasta montusta, missä olin alkuillasta kaikenlisäksi kahlaillut useampaan kertaan. Voisi siis päätellä, että kahlaaminen ei aiheuta taimenten passivoitumista samaan malliin, mitä keskustelupalstoilla kovasti väitetään.

Nymfikalastus


Tämä kaveri sylkäisi suustaan särjen
Kävelin vielä viimeistä kertaa Naarakosken alaosalle. Kalat olivat myös täällä syönnillään. Onnistuin nimittäin onkimaan vielä kolme taimenta. Lopettelin kalastusta ja lähdin kahlaamaan rantaa kohti. Siinävaiheessa oli jo sen verran pimeää, että kompastuin vedenalaiseen kiveen ja onnistuin lyömään polveni kiveen. Käytän aina koskikalassa polvi/säärisuojia, mutta onnistuin kaatumaan juuri sellaisessa kulmassa. että polvisuoja ei suojannutkaan enää. Kipeää teki, mutta näitä sattuu, kun pimellä kahlailee kivikkoisessa koskessa.

Illan viimeinen taimen
Kaikenkaikkiaan onnistuin illan aikana saamaan 24 taimenta. Näiden lisäksi vielä muutama kalan karkuutus ja tärppi. Suurinosa kaloista tuli liimalarvalla, myöhemmin illalla redribbed killer oli nimesä mukaisesti aika killeri perho. Myös luparat tuli saatua merkattujen kalojen myötä takaisin,