Kuusamo 2020

 Lähdimme maanantai- aamuna kummisetäni kanssa ajelemaan kohti Kuusamoa. Reissun tarkoituksena olisi kalastella itselle jo aiemmilta vuosilta tuttuja paikkoja, sekä opettaa kummisetääni kalastamaan perholla. 

Tiistaina suuntasimme Kuusinkijoelle. Aloitimme kalastuksen Koivumutkilta, mikä oli mielestäni paras paikka antaa kummisedälle heitto- opetusta. Samaan aikaa myös mahdollisuus saada säpinää siiman päähän oli suuri. 

Lyhyen opetus session jälkeen pääsin itsekin viimein kalalle. Sidoin siiman päähän orange tagin sekä sivutapsiin pt nymfin. Kaloja alkoikin tulla heti tasaiseen tahtiin. Myös muutama mittakalakin kävi haavissa. Kalastaessani huomasin varsin nopeasti orange tagin ylivoimaisuuden verrattuna pt nymfiin. Nymfeillä saaduista kaloista noin 90 prosenttia tuli orange tagilla. Usemman tunnin jälkeen siirryimmen aivan joen yläpäähän, missä kalastimme vielä reilun tunnin ajan. Kaloja tuli myös täältä. Tosin ei lähellekkään niin hyvin aikaisemmilla kerroilla. Kalastin viimeisen tunnin kyllä hyvin laiskasti joten ei mikään ihme että kaloja ei tullut niin hyvin.

Kaikenkaikkiaan päivän aikana sain viitisenkymmentä harjusta joista kourallinen oli mitallisia. Kummisedällekkin saatiin hyvä määrä pinturikaloja.

Keskiviikkona suuntasimme Kitkajoen alaosalle, missä en ollut ikinä ennen käynyt. Valitsimme paikaksi usealle vähintäänkin nimeltä tutun Pähkänänkallion seudun. 

Panoramaakuva Pähkänänkalliolta

Saavuimme parkkipaikalle noin kello 10. Sieltä kävelimme ensin Pähkänänkalliolle ottamaan parit maisemakuvat, jonka jälkeen siirryimme joelle. Ensimmäinen miltei tunti meni täysin kaloja etsiessä. Pikkuhiljaa kuitenkin kalojakin alkoi löytyä. Harjukset olivat painuneet hieman syvempiin ja hidasvirtaisempiin paikkoihin. Päivän aikana sain vajaat 50 harjusta joista isoimpana 39 senttinen pinturikala. Itselle jotenkin jäi kuitenkin sellainen fiilis, että olisi voinut saada enemmänkin kalaa. Jäi tosi epävarma olo. En kuitenkaan keksi, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ehkä en vain yksinkertaisesti joko löytänyt tai osannut kalastaa. 

39 senttiä harjusta

Palattuamme autolle siinä noin kello viiden aikaan illalla, keksin lähteväni käymään vielä Ylä-kitkan Käylänkoskella, sillä halusin päästä eroon Ala-kitkalta tulleesta epävarmasta fiiliksestä. Käylänkoskea olen kalastanut paljon, joten tiesin tarkalleen, mistä kalat löytyisi. 

Ennen kalastuksen aloittamista päätin hakea Käylän Salesta pari hillomunkkia (oli muuten hyviä) ja Cokiksen, jotta jaksaisi vielä muutaman tunnin kalastaa. Aloitin kalastuksen pintaperhoilla hitaampivirtaisesta "sivu-uomasta". Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen harjus olikin jo haavissa. Mittaa kalalla oli 36 senttiä. Jatkoin kalastusta saaden ja tiputtaen kaloja tasaiseen tahtiin. Puolentoista tunnin kalastuksen jälkeen olin saanut 15 harjusta ja pudottanut vähintään yhtä monta. Ajattelin uittaa vielä hetken nymfejä, ennenkuin kummisetäni tulee hakemaan minua. Nymfit osoittautui erittäin toimiviksi, sillä sain vielä vajaaseen puoleen tuntiin 14 kalaa joista 8 oli ihmetyksekseni noin 20 senttisiä eväleikattuja taimenia.

Juuri ja juuri mitallinen harjus Käylästä

Sain illan aikana myös yhdet "tuplat"

Torstaina jatkettiin sieltä minne keskiviikkona jäätiin, eli Käylänkoskelta. Koska edellisenä iltana heitin suurimman osan ajasta pinturia, päätin kalastaa nyt nymfaten. Ennen kalastuksen aloittamista oli pakko hakea Salesta jo aiemmin erinomaiseksi todettu hillomunkki. Munkin syötyäni oli aika aloittaa kalastus. 

Laitoin siimanpäähän jälleen orangetagin ja valkokuulaisen pt nymfin. Kalastuksen aloitin sivu-uomasta, mistä saaliiksi kertyi iso kasa harjuksia. Ei kuitenkaan yhtään mitallista. Sivu- uoman kalastettuani kalastettuani siirryin kalastamaan päävirran reunoja. Varsin nopeasti tuli selväksi, että virran reunat ovat aivan täynnä sitä noin 20 senttistä istaritaimenta. Istareiden seasta löytyi myös yksi luonnonkala.

Käylänkosken sivu- uoma

Luonnontaimenia ei Kitkajoessa liikaa ole

Pitihän sitä yksi pönökuvakin ottaa

Vajaan kolmen tunnin jälkeen olin saanut noin 80 kalaa, eikä tahti ollut hiipumaan päin. Asetinkin täten tavoitteksi saada 100 kalaa. Ohensin perukkeita ja laitoin luonnollisemman väriset nymfit siimanpäähän. Päätin hinkata sivu- uomaa niin kauan että saisin sata kalaa täyteen. Aikaa kerkesi kulua noin tunti kunnes klikkeri näytti 100. Tähän oli hyvä lopettaa.

Tässä välissä lähdimme käymään Kuusamon uistimen tehtaanmyymälässä. Myymälässä ollessa alkoi perhokalastus vielä vähän poltella, joten oli vielä lähdettävä illaksi Varisjoelle.

Kolmeen tuntiin Varisjoelta nousi nelisenkymmentä harjusta. Yhtään mitallista en saanut enkä edes yhtään yli 30 senttistä. Kovin suurta kalastuselämystä Varisjoki ei siis enää tarjonnut. Oli kuitenkin mukava viettää viimeistä iltaa joella. 

Varisjoen Saunakoski

Perjantaina ohjelmassa onkin vain matka takaisin Jyväskylään Mantan Grillin kautta.

Kuusamon joet (Kitka ja Kuusinki) ovat nykypäivänä paljon mielipiteitä herättävä kalastuskohde. Aikoinaan suurista taimenistaa tunnetut joet on onnistuttu pyytämään tyhjäksi. Toki harjusta löytyy joista edelleen reilusti, mutta kalan keskikoko on varsin pientä ja mittakalatkin ovat huolestuttavan harvassa. Silti osakaskuntia ei tunnu kiinnostavan. Eikä muutosta sääntöihin ole tulossa ainakaan ihan lähiaikoina. Sillä paikallinen kalastuskulttuuri tuntuu olevan jämähtänyt 90-luvulle.

Tästä huolimatta moni kalastaja käyttää kesälomiaan tullakseen Kuusamoon pyytämään taimenta ja harjusta. Minä mukaan lukien. Toivottavasti, joku ottaa mahdollisimman pian, sen kuuluisan munan käteen ja laittaa Kuusamon taimen ja harjuskantojen elvyttämisen aluilleen.

Kirjoittaja in action Ala- kitkalla