Kalaisa ilta Naarakoskella

Kaksi vuotta sitten oltiin nuorten perhokalastuksen MM-kisoissa Puolassa, vuosi sitten joukkuekisassa Kuhmossa. Alkuviikosta oli tarkoituksena lähteä pariksi päivää Kuhmoon, kalastamaan samoja paikkoja kuin vuosi sitten. En kuitenkaan saanut isovanhemmiltani asuntoautoa lainaan, joten reissu jäi tekemättä ja minun oli tyydyttävä lähikoskiin. 

Paikaksi valikoitui jälleen Naara- ja Kissakosket. Tarkoituksena oli tälläkertaa kalastaa  kuuden tunnin lupa aikaväliltä 17-23. Saavun parkkipaikalle ja huomaan, että siellä on muitakin autoja. En siis ainakaan yksin saa iltaa kalastaa. Joelle saavuttuani huomaan veden laskeneen perjantaista ainakin kymmenen senttiä. Vedenkorkeus on siis tälläkertaa itselle erittäin mieluinen.

Laitan siimanpäähän jälleen liimalarvan ja sivuperukkeeseen pietunpupan. Aloitan nymfailun kissakoskesta. Ensimmäiset 15 minuuttiä olikin kunnon sähläystä, sillä sain heitettyä perhot kaksi kertaa samaan puuhun. Ensimmäisellä kerralla sain vielä perhot revittyä irti, mutta toisella kerralla osa perukkeesta jäi puuhun. Uuden perukkeen tehtyäni saankin jo ensimmäisen taimenen. Tämän jälkeen koukutin jonkun mahdollisesti vähän paremman kokoisen taimenen, mutta se irtosi kun perhoni sotkeutui koskessa olleeseen paksuun keltaiseen kuitusiimaan... Kalastin kosken loppuun saaden vielä muutaman taimenen, joista yksi oli merkattu.

Illan ensimmäinen merkattu taimen

Siirryn rantaa pitkin ylöspäin kalastamaan Naarakosken alaosaa. Kalastin alueen tarkasti saaden vain kaksi taimenta. Tiedän, että alueella on enemmän kaloja, joten se pitää kalastaa illan aikana vielä uudestaan.

Naarakosken alaosa

Naarakosken alaosalta napannut merkattu taimen

Kävelen junarataa pitkin joen toiselle puolelle, joka osoittautui hyvin hiljaiseksi. Sain sieltä vain yhden taimenen ja muutaman tärpin. Päätin kahlata aivan Naarakosken niskalta ns keskiriutalle, mistä onnistuinkin saamaan useita taimen. Ja jopa yhden pienen luonnonkalankin, mikä on todellinen harvinaisuus näillä koskilla.

Luonnonkalat ovat harvinaista herkkua Naara- ja Kissakoskilla

Kahlasin saamaa reittiä takaisin rannalle ja kävelin alas Kissakoskelle. Tarkan kalastuksen seurauksen onnistuin saamaa useamman taimenen. Muutama pudotettu kala hieman ärsytti, mutta kaikkia ei vaan voi saada ylös. 

Liimalarvaan haksahtanut Kissakoskelainen

Päätin vielä kalastaa kissakosken sivu uoman. Tässä vaiheessa alkoi satamaan vettä mikä haittasi nymfausta, sillä siima liimautuu sateella ärsyttävästi vapaan kiinni. Sivu uoman kalastan yleensä yhdellä perholla. Tälläkertaa siirsin yläperhona olleen pietunpupan päätyperhoksi, jolla onnistuin sateesta huolimatta ronkkimaan vielä kaksi taimenta.

Sade alkoi pikkuhiljaa loppua, jolloin kahlasin Kissakosken niskalta yli. Vaihdoin päätyperhoksi redribbed killerin ja sivutapsiin pt nymfin. Kala tuntui sateen jälkeen syövän, sillä sain noin kymmeneen minuttiin neljä taimenta miltei samasta montusta, missä olin alkuillasta kaikenlisäksi kahlaillut useampaan kertaan. Voisi siis päätellä, että kahlaaminen ei aiheuta taimenten passivoitumista samaan malliin, mitä keskustelupalstoilla kovasti väitetään.

Tämä kaveri sylkäisi suustaan särjen

Kävelin vielä viimeistä kertaa Naarakosken alaosalle. Kalat olivat myös täällä syönnillään. Onnistuin nimittäin onkimaan vielä kolme taimenta. Lopettelin kalastusta ja lähdin kahlaamaan rantaa kohti. Siinävaiheessa oli jo sen verran pimeää, että kompastuin vedenalaiseen kiveen ja onnistuin lyömään polveni kiveen. Käytän aina koskikalassa polvi/säärisuojia, mutta onnistuin kaatumaan juuri sellaisessa kulmassa. että polvisuoja ei suojannutkaan enää. Kipeää teki, mutta näitä sattuu, kun pimellä kahlailee kivikkoisessa koskessa.

Illan viimeinen taimen

Kaikenkaikkiaan onnistuin illan aikana saamaan 24 taimenta. Näiden lisäksi vielä muutama kalan karkuutus ja tärppi. Suurinosa kaloista tuli liimalarvalla, myöhemmin illalla redribbed killer oli nimesä mukaisesti aika killeri perho. Myös luparat tuli saatua merkattujen kalojen myötä takaisin,