Hiltusen Jyrki piti viikko sitten meille Keski-Suomen perhokalastajille kerhoiltaa aiheesta sumarikalastus. Tästä innostuneena päätin varata luvan Äyskoskelle. Alunperin olisin halunnut Läsäkoskelle, mutta siihen ei oma lompakko taipunut, varsinkin kun nykyään sinne ei saa lupaa ilman majoitusta. Tuo Läsäkosken lupasysteemi ja kalastusajat näin sumarikaudelle on selkeästi rahankiilto silmissä laadittu, joten jo ihan periaatteestakin laitan rahani mielummin paikkaan, missä homma toimii järkevästi.
Saavun Äyskoskelle noin kello 10. Ajoaika Jyväskylästä on aika tarkka 2h. Nyt kun kaikki kouluhommat on etänä, on se mahdollistanut oleilun, ja mikä tärkeintä kalastelun täällä Keski-Suomessa. Kamat nopeasti kasaan ja rannalle kyyläilemään, josko sumareita näkyisi. Rannalla näin heti kävelevän noin kourallisen korreja, mikä antoi toivoa.
Hetken pällistelyn aikana ei pintakäyntejä näkynyt, joten päätin alkaa harrastamaan sokkopommitusta, jos vaikka vahingossa osuisi kohdilleen. Pyrin tarjoamaan pintaperhoa erilaisiin kivien ja virtojen ja reunoihin, joita pitkin sumaritkin saattaisivat kulkeutua. Pommitin ensin loppuliukua, jonka jälkeen siirryin välisuvantoon. Välisuvannossa tilanne oli sama kuin loppuliu’ussa. Joitakin korreja, mutta ei pintakäyntejä. Muutaman heitot kalojen oletetuille olinpaikoille ja matka jatkuu takaisin loppuliu’ulle, nyt vain vastarannan puolelle. Nyt näin jo ensimmäisen pintäkäynnin, joka saattoi myös olla vesilintu... Sain heitettyä kyseiseen mahdolliseen pintäkäyntiin, mutta ei mitään. Palasin takaisin välisuvantoon. Tälläkertaa kahlasin keskelle ja pommitin pinturilla ympäriinsä. Pitkän pommituksen jälkeen onnistuin saamaan yhden pienen noin 30 senttisen harjuksen. Kokeilin myös kalastaa dry dropperilla, mutta tuloksetta. Välisuvannossa jonkin aikaa kahlattuani tunsin, kuinka kylmä vesi alkoi pikkuhiljaa päästä kahluuhousujeni läpi. Edellisviikolla olin yrittänyt parhaani mukaan paikata housut, mutta näemmä joitakin reikiä vielä jäi. Välisuvannossa näin muutaman yksittäisen pintakäynnin, joihin pääsin perhoa tarjoamaan. Yksikään kaloista ei pintonut säännöllisesti, joten perhon tarjoaminen oikeaan paikkaa oli hieman haastavaa. Kävin lopuksi kääntymässä vielä venelaiturin päässä kokeilemassa muutaman heiton verran. Kaloja ei lopulta enempää tullut, joten saaliiksi tälläkertaa kertyi vain yksi kala. Saman verran kuin vuosi sitten.
Vaikka päivä ei antanut kuin yhden kalan oli mukava kalastaa pitkästä aikaa pintaperholla. Koskella ei ollut muita kalastajia, joten sain kalastella aivan omassa rauhassa. Aurinkokin paistoi noin puolet ajasta, joten päivä oli kelinkin puolesta hyvä. Sumareita oli, mutta säännöllisesti pintovia kaloja ei. Ainoat miinukset tulee vuotaneista kahluuhousuista ja XO kelan hajonneesta jarrusta. (XO:n jarruna toimii pieni muoviläpyskä, mikä menee kylmällä ilmalla herkästi rikki)
 |
| Vähän oli housut märät... Onneksi alemmat kerrastot pysyivät kuivana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti