Italia 2023 osa 2 - Fiume Aniene, Tronto, Aterno & Velino

 Kevään 2023 Italian kalareissun raportti 2/2. Reissu ajoittui huhti-toukokuun taitteeseen 25.4 - 4.5.2023. Tarkoituksena kalastaa sekä jokia, että järviä. Tämä toinen osa käsittelee kuutta kalastuspäivää Poggio Moianosta käsin Subiaco - Rieti - L'Aquila - Amatrice akselilla. 

Päivä 1.

Aamulennon takia olin perillä jo puolen päivän aikoihin, ja näin ollen iltapäivästä oli hyvin aikaa käydä kalalla. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui itselle jo ennestään, neljän vuoden takaa tuttu Rietin pohjoispuolella sijaitseva kalkkivirta Santa Susanna, johon sai luvan kätevästi Hooking sovelluksesta. Lupa maksoi huimat 8 €.

Joki setiksi olin ottanut reissuun #3 10' Nymphmaniacin ja kaksi XO kelaa, toisessa perus nymfisiima ja toisessa uusi #2 SA Amplitude Smooth Trout pinturisiima. Kyseisestä siimasta löytyy juttu Suomen Perhomaajoukkueen blogista. Ja siimaa löytyy ainakin Ruodon valikoimasta (paitsi just tuota #2 mallia). Lisäksi mukana oli varmuuden vuoksi #5 Hero kelluvalla ja intteri siimalla, mikäli tilanne vaatisi streamereita.

Santa Susanna on kirkasvetinen ja melko syvä joki, missä kalastus on pitkälti sight fishingiä. Joessa ei pysty kahlaamaan, joten kalastus tapahtuu rannalta käsin, mistä tarjotaan perhoa valmiiksi spotatuille kaloille. 

Parin tunnin aikana spottasin reilun kourallisen kaloja, joista osalle sain perhon järkevästi tarjottua. Merkittävimmäksi tapahtumaksi jäi yksi nopea vilkaisu, eli mitään en haaviin asti saanut. Testasin myös ensimmäistä kertaa tuota SA:n pinturisiimaa, mikä vaikutti kyllä erittäin lupaavalta.

Myöhemmin sain kuulla, ettei jokeen ollut istutettu pitkään aikaan kalaa muuttuneen kalastuslain takia. Osa Italian provinsseista, ainakin Lazio ja tietääkseni myös Trentino on ottanut käyttöön uuden lain, mikä kieltää aggressiivisesti käyttäytyvän Atlantin taimenen istuttamisen. Atlantin taimen korvataan tulevaisuudessa luonnollisemmin käyttäytyvällä Adrian taimenella. Mutta koska laki on niin uusi, ei Adrian taimenta vielä paikallisista kasvatuslaitoksista juurikaan saa. Istutuksista riippuvaiset paikat voivat siis olla tänä vuonna normaalia hiljaisempia.

Päivä 2.

Seuraavat kolme päivää olisi tarkoitus kalastaa Stefanon kanssa. Olimme sopineet tapaamisen Anienelle Subiacon lähettyvillä. Olin ensimmäisenä paikalla, joten aloitin kalastelun jo omatoimisesti.

Stefano tuli lopulta miltei tunnin myöhässä, sillä hän oli taistellut lupa-asioideni kanssa paikallisessa postissa. Lazion alueella kalastajilla tulisi olla pieni vihko mihin merkitään saalis. Vihkon saamiseksi pitäisi olla italialainen veronumero, mitä minulla luonnollisesti ei ole, ja se oli aiheuttanut ilmeisesti ison mankelin. C&R kalastajana vihkonen olisi ylipäätänsä aivan turha sillä se on vain tapettuja kaloja varten, mutta se pitäisi olla koska laki sanoo niin. Lopulta selvisi, ettei turisti tarvitse vihkosta. Yksi hukattu tunti, mutta asia sentään lopulta selvisi.

Siirryimme sitten saman tien hieman ylemmäksi, missä joki on kapeampi ja matalampi. Eli itselle mieluisampi. Kahden vuoren välissä kulkeva joki oli ehkä hienoin, mitä olen ikinä kalastanut. Joen rantaa oli aluksi hankala löytää reittiä, sillä parkkipaikalta oli vielä ehkä 30 metrin pudotus joelle.

Hyvin nopeasti kalastuksen alettua, pystyin tuntemaan talven aikana kertyneen ruosteen määrän omassa kalastuksessa. Perhon upottaminen ja tuntuman ylläpitäminen tuntui keskimääräistä vaikeammalta. Lisäksi perhot oli vähän väliä kiinni joen yllä roikkuvissa puissa.

Aamun aikana löysin myös yhden liian syvän montun, kun kirkas vesi vääristi poteron syvyyttä vähän liikaa, ja näin ollen vuoden ensimmäinen kastautuminen oli tosi asia. Kaadoin vedet housuista, puristin sukat ja jatkoin kalastusta. Onneksi oli lämmin päivä.

Joen taimenet olivat pieniä, mutta syvempiä ja potentiaalisia paremman, eli  +30 cm kalan monttuja joesta kyllä löytyi useita.

Pinturipaikkaa

Lounaan jälkeen siirryimme jokea hieman alas päin. Alueelle, missä paikalliset järjestävät kisoja. Samalla hallitseva Euroopan mestari Luigi Brunelli liittyi seuraamme.

Luigi ja Stefano

Alaosa oli itselle selvästi vaikeampi, sillä joki oli reilusti syvempi. Eikä kalaakaan ollut niin paljoa kuin ylempänä.

Päivän saldo oli lopulta 7 tuntiin 28 kalaa. Kaikki tosin tuota ihan perinteistä Italian pikkutaimenta. Ihan ok määrä vaikka oma kalastus olikin erittäin ruosteista. Joki oli hieno ja tarjosi paljon erilaista vettä kalastettavaksi.

Päivä 3. 

Kolmas jokipäivä ja kohteena uusi joki Tronto, mikä valikoitui omien preferenssien perusteella. Eli pieni ja/tai matala joki. Tronto sijaitsi lähellä viitisen vuotta sitten kovista maanjäristyksistä kärsinyttä Amatriceä. Osa järistyksen aiheuttamista vahingoista oli edelleen nähtävissä.

Ensimmäinen miltei pari tuntinen oli itsellä kalaton, eikä Stefanokaan ollut saanut kuin pari kalaa. Ehdimme jo hieman huolestua, sillä joen pitäisi olla täynnä kalaa. Lopulta sain kuparisen rikki, kun löysin ilmeisesti luomu kirjolohen.

Luomu kirre?

Mitä pidemmälle jokea kalastimme, sitä enemmän kalaa alkoi nousta. Alueen keskivaiheilla oli vettä hieman sameuttava työmaa, mikä oli ilmeisesti syy hiljaiseen alkuun.

Tronto oli Anienen tapaan erittäin hieno joki, mutta kuitenkin profiililtaan aika erilainen. Joki muistutti erittäin paljon suomalaista pocket -vettä. Päivän saldo vaikeasta aamusta huolimatta oli 40 kalaa 7 tunnissa.

Päivä 4.

Neljäs ja viimeinen jokipäivä Stefanon kanssa, Luigi oli nyt myös mukana. Suuntasimme L'Aquilaan Aterno joelle isompien kalojen toivossa.

Joella kalastus keskitettiin syvempiin monttuihin, missä isommat taimenet möllöttävät. Matalan ja nopeasti virtaavan veden kalastus on tuolla ilmeisesti turhaa hommaa.

Pari ensimmäistä tuntia piteli hiljaista. Olimme saaneet vain pari kalaa, eikä nekään ollut isoja tai edes parempia. Yhdestä montusta sain lopulta siiman päähän reilusti painavamman kalan, mutta ilo lyhyt, kun kala irtosi parin potkun jälkeen. Tiputuksesta jäi outo fiilis, sillä tein mielestäni kaiken oikein. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt.

Tuosta putosi parempi kala

Siirryimme iltapäiväksi jokea hieman ylös päin. Luigi ja Stefano sai yhdestä erittäin syvästä montusta muutaman miltei 40 senttisen kala, mutta itselle ei isompia osunut kohdalle.

Päivän saldona kuuteen tuntiin 4 pientä taimenta, kun se päivän ainut parempi kala irtosi. Luigi ja Stefano sai pari parempaa ylös asti, mutta päivä oli kuulemma normaalia hiljaisempi.

Päivä 5. 

Viimeiset jokipäivät kalastaisin yksin, joten halusin ottaa Anienesta uusinnan. Iltapäivälle oli luvattu sadetta, joten sen välttämiseksi sai herätä aikaisin.

Aikainen aamu Poggio Moianossa

Aamu alkoi heti kalaisemmin ja säätöäkin oli reilusti vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Löysin myös yhden montun mistä sain kaksi isompaa +30 cm taimenta.

Hervoton rasvaevä

Ottimonttu

Kalastin edellistä kertaa pidemmälle ja löysin paljon hienoja paikkoja, sekä helpomman reitin takaisin tielle.

Nättiä täplää

Puolen päivän aikoihin näin tutkasta sadealueen lähestyvän, joten oli aika lähteä sitä karkuun.

Aamun saldona 4 tuntiin 41 taimenta. Nyt vihdoin sain muutamia isompia kaloja ja näin vielä pari lisää. Isommat olivat aamusta selkeästi aktiivisia.

Päivä 6.

Viimeinen jokipäivä. Pallottelin Anienen ja Tronton välillä, mutta päädyin sitten lopulta Trontoon, sillä edellisenä päivänä oli satanut vettä ja pelkäsin Anienen olevan likaantunut. Jälleen aikainen herätys, ja puolentoista tunnin ajelun jälkeen olin jo ensimmäisessä paikassa jo vähän kympin jälkeen. Virittelin vehkeitä rauhassa, ja suuntasin sitten kohti rantaa.

Rannalle päästyäni näky oli pettymys. Vesi oli 15 senttiä korkeammalla, ja veden väri tasolla Vantaanjoki. Nopea U-käännös ja autolle. 

Ei hyvä

Suuntasin hieman jokea ylöspäin, sillä mielestäni näin matkalla kirkkaampaa vettä. Uusi yritys. Nyt vesi hieman kirkkaampaa, mutta silti selkeästi likaista. Kalastin nopeasti lähialueen selkeimmät montut selvittääkseni kalojen otti halukkuutta. Yhden taimenen löysin, mutta muuten piteli hiljaista. Kalastus ei myöskään ollut korkean veden takia kovin mielekästä, joten päätin vaihtaa jokea. 

Tuosta sain sen ainoan kalan

Matkan varrella olin nähnyt Velinon olevan kirkas, joten suuntasin takaisin päin yhdelle pätkälle, minkä Luigi oli vinkannut.

Joki oli erittäin matalan näköinen, joten kävelin rantaa pitkin ensimmäisen hieman syvemmän montun kohdalle. Muutama heitto, ja näen kuinka kala käy hakemassa nymfin. Tästä alkoi kunnon ralli, kun kala sinkosi miljoonaa alavirtaan ryteikön keskelle. Siima jäi useammasta kohtaa ryteikköön kiinni, mutta kala onneksi rauhoittui. Sain siimat varoivaisesi irrotettua, ja lopulta uitettua kalan haaviin. Oli kyllä tuuria matkassa, kun 0,10 mm peruke ei katkennut, mutta otetaan vastaan.

Kahlasin varovasti jokea ylöspäin, yrittäen kalastaa syvempiä monttuja. Muutaman kalan säikäytin, mutta muuten oli hiljaista. Hetken päästä alkoi myös satamaan, joten päätin laittaa pillit pussiin.

Kala otti tämän ryteikön yläpuolelta

Viimeinen jokipäivä ei luvalla sanoen ollut mikään spektaakkeli, mutta nihkeä päivä kalalla on parempi kuin hyvä päivä töissä. Saldona yksi taimen ja yksi kirjolohi. Velino oli profiililtaan erilainen ja ylivoimaisesti vaikein joki, mitä tuolla kalastin. Sinne täytyy päästä joskus uudestaan, ja vielä mieluiten jonkun osaavan paikallisen kanssa.

Kokonaisuudessaan Italian joet tarjosivat kuuteen päivään hyvää kalastusta, varsinkin kun sen suhteuttaa lupahintoihin. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla riitti pelkkä valtion kalastuksenhoitomaksu. Joet on myös erinomaista treenimestaa, mikäli joskus tulevaisuudessa maajoukkuepaikka napsahtaa. 

Kalastin käytännössä koko reissun yhdellä perholla, 0.10 mm perukkeella ja siiman päässä oli suurimman osan ajasta Red Ribbed Killer. Pinturikalastukset jäi aika minimiin, eikä streamereille ollut missään vaiheessa tarvetta.

Laitetaas tänne loppuun nälkäisille pari ruokakuvaa.

Italia 2023 osa 1 - Laghi del Farfa

Kevään 2023 Italian kalareissun raportti 1/2. Reissu ajoittuu huhti-toukokuun taitteeseen 25.4 - 4.5.2023. Tarkoituksena kalastaa sekä jokia, että järviä. Tämä ensimmäinen osa käsittelee kolmea kalastuspäivää Lazion koilisosassa sijaitsevalla Laghi Del Farfalla. 

Nopealla Googletuksella löytää Italiasta helposti useamman lohilammen, mutta iso osa niistä on paikallisten mällipenojen lohen teurastus altaita, mitkä ei perhomiestä houkuttele. Onneksi vähän puolivahingossa törmäsin Instagramissa Laghi Del Farfaan, missä näin järjestettävä sekä perho, että virppa kisoja, joten arvelin sen olevan hieman parempi järvi. Ja täten sopivan itselle oikein hyvin.

Päivä 1.

Matkustuspäivän jälkeen nukuin hieman pidempään ja lähdin kotoa liikkeelle vasta noin klo 10 aikoihin. Maps johdatti ensin kolmesti väärään paikkaan, mutta lopulta löysin perille. Positiivisena yllätyksenä tuli lammen omistavan pariskunnan englannin kielen taito, mikä helpotti asiointia reilusti. 5 tunnin C&R lupa maksoi 12€, minkä lisäksi piti ostaa jonkinlainen vakuutuskortti, joten loppusummaksi tuli 21€. 

Säännöt olivat hieman erilaiset kuin Suomessa. Esimerkiksi Blobit ja Eggit oli kielletty, kalaan ei saanut koskea käsin, koukkujen oli tietenkin oltava väkäsettömiä ja haavin havaksen piti olla kuminen. Oma Ikonin haavi ei siis siellä kelvannut, mutta onneksi sain sieltä laina haavin.

Alueen kartta

Alueen kolmesta järvestä kahdella Lago Grandella sekä Lago Freddolla sai kalastaa perholla. Päätin lähteä ensin Lago Grandelle. Mukaan reissuun olin ottanut kaksi järvikeppiä Soldarinin RCX:n ja Visionin Ongen, sekä kaksi Hanakin Lake kelaa, joihin sitten useampi varapuola. Kamoja viritellessä, huomasin ottaneeni lasisen #7 fast intterin sijaan lasisen #6 Hanak Wave intterisiiman, mikä oli varmuuden vuoksi mukana jokikalastusta varten. Noh, virittelin sitten pikkuliitsit slow intteriin. Perukkeen paksuus oli aloittaessa 0.18mm.

Kalastuksen aloitin pienestä poukamasta, johon arvelin kalojen kerääntyvän. Montaa heittoa ei ensimmäisen kalan saamiseksi mennyt. Tapahtumia tuli hetken aikaa tasaiseen tahtiin, joista osa ihan haaviin asti. Etenkin hidas Hand Twist tuntui olevan kalojen mieleen. Nopeammat uitot eivät niinkään toimineet. Hetken kuluttua uskalsin ohentaa peruketta 0.16mm, kun kalat näytti olevan niin pieniä. 

Kalat olivat keskimäärin 25-35 senttisiä

Muutaman tunnin jälkeen siirryin lammen toiseen päähän pieneen niemen kärkeen mistä pari virppamiestä juuri lähti. Heillä oli ollut tapahtumia, joten arvelin itsekin saavani siitä jotain.

Heittelin aluksi pikkuliitsejä ja sainkin pari kalaa, sekä useamman tapahtuman. Kun alue hiljeni, ajattelin kokeilla buzzereita. Valinta osoittautui hyväksi, sillä kaloja ja tapahtumia tuli melko tasaiseen tahtiin. Kirjolohien lisäksi myös yksi turpa erehtyi maistamaan buzzeria. Etenkin staattisesti uitetut buzzerit olivat kalojen mieleen, mutta myös hidas Hand Twist kelpasi osalle.

Viiden tunnin lupa lähestyi loppua, ja aloin jo valua autolle päin, kun ajattelin heittää muutaman heiton Lago Freddolla. Pieni lampi vaikutti olevan melko täynnä kalaa, kun miltei jokaisella heitolla sain tärppejä. Kaloja en saanut tosin ylös kuin muutaman. Seuraavalle kerralle jäi siis selkeä missio kalastaa kyseistä lampea lisää.

Ensimmäisen lampipäivän saldo oli lopulta 16 kirjolohta ja yksi turpa. Ihan hyvin siis, etenkin kun ottaa huomioon, että fast inter jäi kämpille.

Päivä 2.

Toinen lampipäivä. Illalle oli luvattu sadetta, joten kalastus sessio osui heti aamulle. Lampi on siis auki klo 7-18. Herätys kello 6 ja siitä lammelle. Kalastuksen pääsin aloittamaan lopulta puoli kahdeksan aikoihin. 

Nyt testissä pienempi Lago Freddo, josta edellisellä kerralla olin saanut lyhyeen aikaan reilusti tapahtumia. Lampi vaikutti matalalta, joten virittelin pikkuliitsit suosiolla slow intteriin, vaikka nyt fast inter olisi ollut myös mukana.

Aloittelin pikkuliitseillä, ja tapahtumia tuli kyllä heti reilusti. Kalat olivat vielä pienempiä, kuin isommalla Lago Grandella, joten niiden tartuttaminen oli erittäin vaikeaa. Pari tuntia menikin nopeasti, kunnes liitsien teho alkoi selvästi hiipua. Päätin vaihtaa buzzereihin, sillä ne toimi varsin hyvin edellisellä kerralla.

Buzzereihin vaihto oli fiksu temppu, sillä tapahtumat alkoi välittömästi lisääntymään, ja kaloja kävi haavissa jälleen tasaiseen tahtiin. Buzzereilla sain myös yhdet tuplat. Loppuun heitin uteliaisuudesta vielä hetken liitsejä vain todetakseni, ettei ne enää toimineet.

Toisen päivän saldo oli 38 kirjolohta neljään tuntiin. Kalat tuli aikalailla 50/50 buzzereilla ja liitseillä.

Päivä 3.

Koko reissun viimeinen päivä, lennon oli määrä lähteä myöhemmin illalla, joten aamusta vielä kerkesin kalalle. Suuntasin lammelle heti aamusta, jotta kerkeäisin kalastamaan 3-4 tuntia.

Päätin kalastaa Lago Grandea, sillä se muistutti enemmän järveä kuin Lago Freddo. Vesisateet olivat hieman lianneet vettä, muttei omistajien mukaan liian pahasti.

Tästä löytyi useampi kala

Viimeisen päivän kunniaksi pakotin itseni kalastamaan pelkästään liitseillä ja näin ollen kaivamaan vaikeimman kautta kaloja. Nopeasti tuli selväksi, ettei kalastus olisi helppoa, kun tapahtumia tuli vain harvakseltaan. Löysin ainoastaan yhden kohdan (kuva yllä), josta sain useamman kalan ja tapahtuman.

Lopuksi kokeilin vielä ohimennen pienempää Lago Freddoa, josta en saanut liitseihin ainuttakaan tapahtumaa.

Viimeisen lampipäivän saldo oli neljään ja puoleen tuntiin vaivaiset 8 kalaa. Ehdottomasti kolmesta lampipäivästä se hiljaisin. Kalat olivat joko oppineet tavoille tai passivoituneet veden sameutumisen takia. Kalojen keskikoko oli tosin edellisiä päiviä selkeästi isompi, kun jostain syystä kaikista pienimmät kalat eivät enää perhojani huolineet. 

Näin yleisesti kolme lampipäivää tarjosi mielekästä ja melko erilaista kalastusta kuin Suomessa, vaikka käytännössä samanlaisilla perhoilla kalastetaan. Lammella kummasti viihtyy paremmin, kun tapahtumia tulee reilusti. Italiassa tosin ehkä vain 1/3 tai jopa pienempi osa tärpeistä päätyy haaviin asti ja se on ainakin itselle selkein parantamisen paikka.

Lampien rannoilla hengaili jokaisena päivänä myös erilaisia lintuja, joista etenkin hanhet olivat jopa vähän turhan aggressiivisia ja niitä sai kyllä tosissaan varoa. Erilaisien lintujen lisäksi lammissa eleli myös vesirottia tai ainakin jotain niiden tapaisia elukoita.