Italia 2023 osa 2 - Fiume Aniene, Tronto, Aterno & Velino

 Kevään 2023 Italian kalareissun raportti 2/2. Reissu ajoittui huhti-toukokuun taitteeseen 25.4 - 4.5.2023. Tarkoituksena kalastaa sekä jokia, että järviä. Tämä toinen osa käsittelee kuutta kalastuspäivää Poggio Moianosta käsin Subiaco - Rieti - L'Aquila - Amatrice akselilla. 

Päivä 1.

Aamulennon takia olin perillä jo puolen päivän aikoihin, ja näin ollen iltapäivästä oli hyvin aikaa käydä kalalla. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui itselle jo ennestään, neljän vuoden takaa tuttu Rietin pohjoispuolella sijaitseva kalkkivirta Santa Susanna, johon sai luvan kätevästi Hooking sovelluksesta. Lupa maksoi huimat 8 €.

Joki setiksi olin ottanut reissuun #3 10' Nymphmaniacin ja kaksi XO kelaa, toisessa perus nymfisiima ja toisessa uusi #2 SA Amplitude Smooth Trout pinturisiima. Kyseisestä siimasta löytyy juttu Suomen Perhomaajoukkueen blogista. Ja siimaa löytyy ainakin Ruodon valikoimasta (paitsi just tuota #2 mallia). Lisäksi mukana oli varmuuden vuoksi #5 Hero kelluvalla ja intteri siimalla, mikäli tilanne vaatisi streamereita.

Santa Susanna on kirkasvetinen ja melko syvä joki, missä kalastus on pitkälti sight fishingiä. Joessa ei pysty kahlaamaan, joten kalastus tapahtuu rannalta käsin, mistä tarjotaan perhoa valmiiksi spotatuille kaloille. 

Parin tunnin aikana spottasin reilun kourallisen kaloja, joista osalle sain perhon järkevästi tarjottua. Merkittävimmäksi tapahtumaksi jäi yksi nopea vilkaisu, eli mitään en haaviin asti saanut. Testasin myös ensimmäistä kertaa tuota SA:n pinturisiimaa, mikä vaikutti kyllä erittäin lupaavalta.

Myöhemmin sain kuulla, ettei jokeen ollut istutettu pitkään aikaan kalaa muuttuneen kalastuslain takia. Osa Italian provinsseista, ainakin Lazio ja tietääkseni myös Trentino on ottanut käyttöön uuden lain, mikä kieltää aggressiivisesti käyttäytyvän Atlantin taimenen istuttamisen. Atlantin taimen korvataan tulevaisuudessa luonnollisemmin käyttäytyvällä Adrian taimenella. Mutta koska laki on niin uusi, ei Adrian taimenta vielä paikallisista kasvatuslaitoksista juurikaan saa. Istutuksista riippuvaiset paikat voivat siis olla tänä vuonna normaalia hiljaisempia.

Päivä 2.

Seuraavat kolme päivää olisi tarkoitus kalastaa Stefanon kanssa. Olimme sopineet tapaamisen Anienelle Subiacon lähettyvillä. Olin ensimmäisenä paikalla, joten aloitin kalastelun jo omatoimisesti.

Stefano tuli lopulta miltei tunnin myöhässä, sillä hän oli taistellut lupa-asioideni kanssa paikallisessa postissa. Lazion alueella kalastajilla tulisi olla pieni vihko mihin merkitään saalis. Vihkon saamiseksi pitäisi olla italialainen veronumero, mitä minulla luonnollisesti ei ole, ja se oli aiheuttanut ilmeisesti ison mankelin. C&R kalastajana vihkonen olisi ylipäätänsä aivan turha sillä se on vain tapettuja kaloja varten, mutta se pitäisi olla koska laki sanoo niin. Lopulta selvisi, ettei turisti tarvitse vihkosta. Yksi hukattu tunti, mutta asia sentään lopulta selvisi.

Siirryimme sitten saman tien hieman ylemmäksi, missä joki on kapeampi ja matalampi. Eli itselle mieluisampi. Kahden vuoren välissä kulkeva joki oli ehkä hienoin, mitä olen ikinä kalastanut. Joen rantaa oli aluksi hankala löytää reittiä, sillä parkkipaikalta oli vielä ehkä 30 metrin pudotus joelle.

Hyvin nopeasti kalastuksen alettua, pystyin tuntemaan talven aikana kertyneen ruosteen määrän omassa kalastuksessa. Perhon upottaminen ja tuntuman ylläpitäminen tuntui keskimääräistä vaikeammalta. Lisäksi perhot oli vähän väliä kiinni joen yllä roikkuvissa puissa.

Aamun aikana löysin myös yhden liian syvän montun, kun kirkas vesi vääristi poteron syvyyttä vähän liikaa, ja näin ollen vuoden ensimmäinen kastautuminen oli tosi asia. Kaadoin vedet housuista, puristin sukat ja jatkoin kalastusta. Onneksi oli lämmin päivä.

Joen taimenet olivat pieniä, mutta syvempiä ja potentiaalisia paremman, eli  +30 cm kalan monttuja joesta kyllä löytyi useita.

Pinturipaikkaa

Lounaan jälkeen siirryimme jokea hieman alas päin. Alueelle, missä paikalliset järjestävät kisoja. Samalla hallitseva Euroopan mestari Luigi Brunelli liittyi seuraamme.

Luigi ja Stefano

Alaosa oli itselle selvästi vaikeampi, sillä joki oli reilusti syvempi. Eikä kalaakaan ollut niin paljoa kuin ylempänä.

Päivän saldo oli lopulta 7 tuntiin 28 kalaa. Kaikki tosin tuota ihan perinteistä Italian pikkutaimenta. Ihan ok määrä vaikka oma kalastus olikin erittäin ruosteista. Joki oli hieno ja tarjosi paljon erilaista vettä kalastettavaksi.

Päivä 3. 

Kolmas jokipäivä ja kohteena uusi joki Tronto, mikä valikoitui omien preferenssien perusteella. Eli pieni ja/tai matala joki. Tronto sijaitsi lähellä viitisen vuotta sitten kovista maanjäristyksistä kärsinyttä Amatriceä. Osa järistyksen aiheuttamista vahingoista oli edelleen nähtävissä.

Ensimmäinen miltei pari tuntinen oli itsellä kalaton, eikä Stefanokaan ollut saanut kuin pari kalaa. Ehdimme jo hieman huolestua, sillä joen pitäisi olla täynnä kalaa. Lopulta sain kuparisen rikki, kun löysin ilmeisesti luomu kirjolohen.

Luomu kirre?

Mitä pidemmälle jokea kalastimme, sitä enemmän kalaa alkoi nousta. Alueen keskivaiheilla oli vettä hieman sameuttava työmaa, mikä oli ilmeisesti syy hiljaiseen alkuun.

Tronto oli Anienen tapaan erittäin hieno joki, mutta kuitenkin profiililtaan aika erilainen. Joki muistutti erittäin paljon suomalaista pocket -vettä. Päivän saldo vaikeasta aamusta huolimatta oli 40 kalaa 7 tunnissa.

Päivä 4.

Neljäs ja viimeinen jokipäivä Stefanon kanssa, Luigi oli nyt myös mukana. Suuntasimme L'Aquilaan Aterno joelle isompien kalojen toivossa.

Joella kalastus keskitettiin syvempiin monttuihin, missä isommat taimenet möllöttävät. Matalan ja nopeasti virtaavan veden kalastus on tuolla ilmeisesti turhaa hommaa.

Pari ensimmäistä tuntia piteli hiljaista. Olimme saaneet vain pari kalaa, eikä nekään ollut isoja tai edes parempia. Yhdestä montusta sain lopulta siiman päähän reilusti painavamman kalan, mutta ilo lyhyt, kun kala irtosi parin potkun jälkeen. Tiputuksesta jäi outo fiilis, sillä tein mielestäni kaiken oikein. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt.

Tuosta putosi parempi kala

Siirryimme iltapäiväksi jokea hieman ylös päin. Luigi ja Stefano sai yhdestä erittäin syvästä montusta muutaman miltei 40 senttisen kala, mutta itselle ei isompia osunut kohdalle.

Päivän saldona kuuteen tuntiin 4 pientä taimenta, kun se päivän ainut parempi kala irtosi. Luigi ja Stefano sai pari parempaa ylös asti, mutta päivä oli kuulemma normaalia hiljaisempi.

Päivä 5. 

Viimeiset jokipäivät kalastaisin yksin, joten halusin ottaa Anienesta uusinnan. Iltapäivälle oli luvattu sadetta, joten sen välttämiseksi sai herätä aikaisin.

Aikainen aamu Poggio Moianossa

Aamu alkoi heti kalaisemmin ja säätöäkin oli reilusti vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Löysin myös yhden montun mistä sain kaksi isompaa +30 cm taimenta.

Hervoton rasvaevä

Ottimonttu

Kalastin edellistä kertaa pidemmälle ja löysin paljon hienoja paikkoja, sekä helpomman reitin takaisin tielle.

Nättiä täplää

Puolen päivän aikoihin näin tutkasta sadealueen lähestyvän, joten oli aika lähteä sitä karkuun.

Aamun saldona 4 tuntiin 41 taimenta. Nyt vihdoin sain muutamia isompia kaloja ja näin vielä pari lisää. Isommat olivat aamusta selkeästi aktiivisia.

Päivä 6.

Viimeinen jokipäivä. Pallottelin Anienen ja Tronton välillä, mutta päädyin sitten lopulta Trontoon, sillä edellisenä päivänä oli satanut vettä ja pelkäsin Anienen olevan likaantunut. Jälleen aikainen herätys, ja puolentoista tunnin ajelun jälkeen olin jo ensimmäisessä paikassa jo vähän kympin jälkeen. Virittelin vehkeitä rauhassa, ja suuntasin sitten kohti rantaa.

Rannalle päästyäni näky oli pettymys. Vesi oli 15 senttiä korkeammalla, ja veden väri tasolla Vantaanjoki. Nopea U-käännös ja autolle. 

Ei hyvä

Suuntasin hieman jokea ylöspäin, sillä mielestäni näin matkalla kirkkaampaa vettä. Uusi yritys. Nyt vesi hieman kirkkaampaa, mutta silti selkeästi likaista. Kalastin nopeasti lähialueen selkeimmät montut selvittääkseni kalojen otti halukkuutta. Yhden taimenen löysin, mutta muuten piteli hiljaista. Kalastus ei myöskään ollut korkean veden takia kovin mielekästä, joten päätin vaihtaa jokea. 

Tuosta sain sen ainoan kalan

Matkan varrella olin nähnyt Velinon olevan kirkas, joten suuntasin takaisin päin yhdelle pätkälle, minkä Luigi oli vinkannut.

Joki oli erittäin matalan näköinen, joten kävelin rantaa pitkin ensimmäisen hieman syvemmän montun kohdalle. Muutama heitto, ja näen kuinka kala käy hakemassa nymfin. Tästä alkoi kunnon ralli, kun kala sinkosi miljoonaa alavirtaan ryteikön keskelle. Siima jäi useammasta kohtaa ryteikköön kiinni, mutta kala onneksi rauhoittui. Sain siimat varoivaisesi irrotettua, ja lopulta uitettua kalan haaviin. Oli kyllä tuuria matkassa, kun 0,10 mm peruke ei katkennut, mutta otetaan vastaan.

Kahlasin varovasti jokea ylöspäin, yrittäen kalastaa syvempiä monttuja. Muutaman kalan säikäytin, mutta muuten oli hiljaista. Hetken päästä alkoi myös satamaan, joten päätin laittaa pillit pussiin.

Kala otti tämän ryteikön yläpuolelta

Viimeinen jokipäivä ei luvalla sanoen ollut mikään spektaakkeli, mutta nihkeä päivä kalalla on parempi kuin hyvä päivä töissä. Saldona yksi taimen ja yksi kirjolohi. Velino oli profiililtaan erilainen ja ylivoimaisesti vaikein joki, mitä tuolla kalastin. Sinne täytyy päästä joskus uudestaan, ja vielä mieluiten jonkun osaavan paikallisen kanssa.

Kokonaisuudessaan Italian joet tarjosivat kuuteen päivään hyvää kalastusta, varsinkin kun sen suhteuttaa lupahintoihin. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla riitti pelkkä valtion kalastuksenhoitomaksu. Joet on myös erinomaista treenimestaa, mikäli joskus tulevaisuudessa maajoukkuepaikka napsahtaa. 

Kalastin käytännössä koko reissun yhdellä perholla, 0.10 mm perukkeella ja siiman päässä oli suurimman osan ajasta Red Ribbed Killer. Pinturikalastukset jäi aika minimiin, eikä streamereille ollut missään vaiheessa tarvetta.

Laitetaas tänne loppuun nälkäisille pari ruokakuvaa.