Italia 2018

Näin joulukuun pimeinä iltoina ajattelin muistella hieman menneitä ja kirjoittaa tekstin vuoden 2018 Italian reissusta.

Kesällä 2018 ollessani Stefanon kanssa Kuusamon harjusvesillä, pyysi Stefano minua osallistumaan hänen parinaan myöhemmin syksyllä järjestettävään Trofeo Soldarini kilpailuun. Trofeo Soldarini on vuosittain Firenzen kupeessa Sieve joen latvoilla, itse Sandro Soldarinin järjestämä, ei niin vakava parikilpailu, jonka ideana on koota kalastajat ympäri Italiaa yhteen. Kilpailuun osallistuu yleensä myös kourallinen Italian maajoukkueen kalastajia. Palkintona kisassa on Soldarinin vapa, eikä muuten mikään halvin malli. Kilpailu kestää kaksi päivää. Kahden päivän aikana kalastetaan neljä kolmen tunnin mittaista jaksoa. Eli 2 jaksoa per kalastaja.

Stefanoon tutustuin kesällä 2017 ollessani Italiassa, hänen toimiessaan oppaanani Tevere joella. Stafano vakuuttui tuolloin kalastuksestani ja suositteli kokeilemaan kilpakalastusta. Hän on siis yksi syy miksi nykyään kilpailen. 

Itse reissu sijoittui syysloman jälkeiselle viikolle, joten sain hieman pitkitetyn syysloman. Lensin perheeni kanssa alkuviikosta Roomaan, mistä he veivät minut Firenzeen, tarkalleen ottaen San Piero a Sieveen. Tarkoitus oli ensin harjoitella muutama päivä ja sitten kisata. Vielä viikkoa enne reissua säätieto lupaili Firenzen kupeeseen 20 lämpöastetta ja auringonpaistetta. Reissun lähestyttyä sääennusteet muuttuivat kokoajan huonompaan suuntaan. Reissun ajaksi ennustettiin 15-17 lämpöastetta, välillä aurinkoa ja välillä sadetta.

Stefano oli lähettänyt minulle kuvia toimivista nymfeistä mitä kannattaisi sitoa reissua varten. Perhot eivät olleen sen erityisempiä, mutta hieman erilaisia mitä silloin rasiastani löytyi. Stefano mainitsi myös moppiperhon toimivan. Moppia en ollutkaan ikinä ennen heittänyt.

Nymfit olivat varsin simppeleitä

Nymfien lisäksi käytimme liitsejä ja moppeja

Keskiviikko

Minun oli määrä tavata Stefanon kaveri Fracesco, Solo Moscan edessä. Solo Mosca on paikallinen perhokalastustarvike liike, jota pyörittää Italian maajoukkueen kapteeni Alessandro Sgrani yhdessä vanhempaa kaartia edustavan Stefano Asirellin kanssa. Stefanon ollessa kiireinen, lähdimme Francescon kanssa lyhyehkölle iltapistolle. Noin kolmen tunnin mittaisen piston aikana sain 15 kalaa, joista yksi oli sattuma kirjolohi ja loput pieniä taimenia. Palasimme joelta takaisin Solo Moscalle, jossa Stefano oli odottamassa. Lyhyt yhteenveto ensimmäisistä tunneista Sieve joella ja sitten pizzalle. Huomenna on uusi päivä.

Torstai

Lähdimme Stefanon kanssa heti aamusta joelle. Hän halusi käydä joen yläosassa kokeilemassa olisiko isot syönnillään. Ensimmäisestä Stefanon osoittamasta "ison kalan paikasta" ei kalaa noussut. Seuraava paikka ja muutaman heiton jälkeen vapa taipui. Se on iso. Reilun minuutin taistelun jälkeen haavissa pötkötti 60 senttinen hopeakylki. Jatkoimme kalastusta ylöspäin, kunnes Stefano spottasi ison taimenen. Hän näytti mihin minun pitää heittää, ja pari heittoa myöhemmin vapa taipui taas. Parin minuutin väännön jälkeen haavissa köllötti ainakin toistaiseksi kaunein taimen, mitä olen saanut. Mittaa sillä oli mukavat 65 senttiä. Jatkoimme vieläkin ylöspäin. Hetken päästä näin syvässä uomassa möllöttävän ison tumman hahmon. Uitin perhon suoraan kalan eteen ja näin kuinka se avasi suunsa. Tein vastaiskun, mutta siima meni heti tärpistä poikki. Epäilen kahden isomuksen väsytyksen rasittaneen 0.12 millistä  perukesiimaa niin paljon, ettei se enään kestänyt. Loppupäivän aikana sain vielä kontaktin kahteen mukavan kokoseen kalaan, mutta toinen veti itsensä vedenalaisen puun ympärille katkoen siiman ja toisen kanssa tein liian aikaisen vastaiskun. Torstai oli isojen kalojen päivä.

Hopeakylki

Tällä yksilöllä oli upeat värit

Perjantai

Stefanon täytyi auttaa kilpailun järjestelyissä sekä istutuksessa, joten lähdin joelle jälleen Francescon kanssa. Kalastimme joen alueita joita en ollut vielä kalastanut. Taimenia tuli mukavaa tahtia ja tuntuma kalastukseen alkoi olla kohdallaan. Onnistumisia tuli nymfeillä, liitsellä sekä mopilla. Kalastin käyttäen vain yhtä perhoa, sillä Sieve joella kalat ovat usein joen rantojen yllä olevien pensaiden alla. Yhdellä perholla on helpompi ronkkia tämän tyylisiä hankalia paikkoja. Lounaan jälkeen napsahti nakki ja minäkin jouduin istutus talkoisiin. Sievessä on normaalisti pelkästään luonnon kalaa, mutta kisaa varten jokeen istutettiin lisää taimenta. Stefano kertoi istutettujen taimenten kasvaneen lämpimässä vedessä, mikä tarkoittaa sitä, että ne lähtevät ajan myötä valumaan alavirtaan lämpimän veden perässä. Tämä tehdään ihan tarkoituksella, jotta Sieven latvoilla olisi jatkossakin pelkkää luonnonkalaa. Istutustalkoiden jälkeen pääsin vielä hetkeksi joelle. Ja jollain ihmeen tuurilla onnistuin saamaan vielä kolmannen isomuksen.

Stefano ja Alessandro Sgrani

Illalla kilpailijat arvottiin neljään ryhmään. Tällöin selvisi mitkä jaksot kukin kalastaa. Stefano kalastaa jaksot 1. ja 4. ja minä 2. ja 3. Stefano kävi vielä myöhemmin illalla läpi kaikki ryhmät vähätellen miltei jokaista kalastajaa. Ainoastaan parin Sgrani/Soldarini hän myönsi olevan kova vastus. Minun ryhmästä Stefano nosti kovimmaksi kalastajaksi Franco crozzoleton, mutta heti perään hän kuitenkin väitti ettei Crozzoletto osaisi kalastaa Sieve joella.

Lauantai

Aamulla arvottiin mille poolille kukin menee 1. jaksolle. Stefanolle arvottii kisan viimeinen pooli, pooli 24. Hän kertoi, että sinne oli laitettu paljon kalaa, joten hän lähti 1. jaksolle luottavaisin mielin. Itse valvoin 1. jakson Francesco Stoppinia, joka voitti jakson hurjalla 38 kalalla. Oli lounaan aika ja tapasin Stefanon, joka kertoi saaneensa vain 5 kalaa, jolla irtosi jaettu 7. sija. Hän kertoi käyttäneensä liikaa aikaa vääriin alueisiin.

Lounaan aikana arvottiin seuraavat poolit. Minulle osui pooli 7, joka sattui tuurilla olemaan joen itselle mielekkäin pätkä, joten lähdin jaksolle luottavaisin mielin. Tosin edellisen jakson 38 kalalla tullut jaksovoitto aiheutti hieman paineita, sillä en osannut arvioida kuinka paljon kalaa pitäisi saada.

Aloitin kalastuksen aivan poolin alapäästä. Tarkoituksena edetä ja kalastaa järjestelmällisesti koko pooli läpi, vaikka minulla oli hyvä käsitys poolin parhaista ottimontuista. Poolin loppuosa oli hidasvirtainen flätti, josta ennen jakson alkua olin bongannut jo useita kaloja. Jakson ensimmäiset 20 minuuttia yritin nymfata bomgaamiania kaloja, mutta ne eivät suostuneet lopulta ottamaan tarjoamiini perhoihin. Vaihdoin siimanpäähän mopin ja lähdin etenämään ylöspäin etsien mopilla aktiivisia kaloja. Etenin 30 metrin matkan löytäen satunnaisia kaloja, jotka eivät kuitenkaan pysyneet kiinni. Aikaa oli kulunut jo yli puoli tuntia eikä minulla ollut yhtään kalaa kortissa. Vaihdoin siimanpäähän jälleen nymfin ja aloin ronkkimaan jo aiemmin hyväksi todettua virtaa. Eikä aikaakaan kun ensimmäinen taimen pötkötti haavissa ja sitä myöten kortissa. Etenin rauhassa ylöspäin saaden tasaisesti kaloja niistä paikoista mistä niitä pitikin tulla. Koluttuani poolin miltei kokonaan läpi vaihdoin liitsiin. Jo hetken kalastuksen jälkeen huomasin kuinka taimenet himoitsivat liitsiä. Usealla heitolla tuli vähintääkin tärppi. Kaloja tuli myös hyvää tahtia haaviin asti. Jakson loppupuolella kaloja piti härnätä pitkään ennen kuin ne lopulta jäivät kiinni. Viimeisen 30 minuutin aikana juoksin poolin ottimontut vielä kertaalleen läpi heittäen liitsiä ja nymfiä. Kun valvoja sanoi stop, oli korttiin kertynyt 14 kalaa. Valvoja sanoi, että saatoit voittaa jakson. Kerkesin jo ujosti innostua, mutta kisakeskukseen saavuttuani selvisi, että olin lopulta jakson 3. Ei sekään huono ollut, mutta olisi minulla ollut ihan aito mahdollisuus voittaa jakso, jos vain olisin saanut koukutettua kaloja vähän paremmalla prosentilla. Tai, jos en olisi hukannut jakson ensimmäista puolituntista. Stefano oli kuitenkin tyytyväinen sillä olimme ainakin toistaiseksi pelissä mukana.

Ennen illalliselle siirtymistä arvoimme vielä seuraavan aamun poolit. Minulle osui pooli 24. Eli se sama pooli minkä Stefano aamulla kalasti. Illan aikana Stefano kertoi kaiken mahdollisen mitä poolista tulisi tietää. Hän varoitti myös montusta mihin hän oli käyttänyt liikaa aikaa. Lopuksi hän kuitenkin sanoi että tee mitä haluat, luotan sinuun.

C ryhmän 2. jakson tulokset

Sunnuntai

Aamulle oli luvattu vesisateen mahdollisuus. Aamupalalla ollessamme pystyimme kuulemaan myös hieman kauempana jyrisevän ukkosen sekä näimme jo varsin lähellä olevat tummat sadepilvet. Minä unohdin pakata sadetakin reissuun, joten jos vettä sataisi kastuisin todennäköisesti läpimäräksi. Toivottavasti sade menee ohi...

Aloitin kalastuksen hieman alle poolin puolivälistä. Stefano oli illalla sanonut ettei poolin loppua kannata kalastaa ollenkaan. Uskoin häntä. Tälläkertaa aloitin kalojen etsinnän liitseillä aivan rantapenkasta. Muutama kala kävi kopaisemassa, mutta eivät jääneet kiinni. Laitoin siimanpäähän minitinselin ja kalastin vielä kerran pankan reunaa, josta muutama kala oli liitsiini käynyt lyömässä. Pitkän ronkinnan tuloksena oli yksi saatu kala. Aikaa oli kulunut jo hyvä tovi joten oli liikuttava ylöspäin. Samalla alkoi satamaan vettä. Ensin vettä vain tihkutti, mutta hetken päästä sitä tuli ihan kaatamalla. Kalastusta oli pakko kuitenkin jatkaa. Sitäpaitsi noin 15 asteen lämpö ja kaatosade tuntui paljon lämpimämmältä, miltä Suomen sää lähtiessämme, joten ei nyt ruveta pienestä valittamaan. Pooli oli profiililtaa melko vaatimaton ja jopa tylsä kalastettava, sillä potentiaaliset kalapaikat olivat vähissä. Kaloja kuitenkin löysin poolin keskivaihella olevasta kapeasta rännistä. Kalastin poolin ylös asti heittäen liitsiä ja etsien kaloja. Aina välissä palasin kokeilemaan edellämainittua ränni ja usein sain kaivettua sieltä yhden tai kaksi kalaa. Vettä tuli edelleen, mutta se ei häirinnyt, sillä kalastus kulki. Jakson loputtua kortissa oli 10 kalaa. Tähän olin erittäin tyytyväinen. Vettä satoi kolmetuntisen jakson aikana vähintäänkin puolitoista tuntia. Päälläni ollut huppari oli aivan läpimärkä. Kisakeskukselle tultuani Stefano oli erittäin tyytyväinen tulokseen, sillä sain tuplattua hänen 1. jakson kalamäärän. lopullinen sijoitus jaksolla oli 2. Jaksovoittoon ei minun kalatapahtumilla ollut mahdollisuuksia, joten 2. sija oli paras mitä siltä poolilta oli mahdollista saada. Stefano kertoi myös minua valvoneen miehen sanoneen hänelle minun olevan kova jätkä, kun kalastin koko jakson ilman sadetakkia. Tähän naurahdin ja totesin, että suomalaisena olen tottunut vesisateisiin.

Lounaan aikana arvottiin viimeiset poolit. Stefanolle osui pooli 9. Poolista ei suuria kalamääriä oltu kilpailun aikana saatu, mutta Stefano lupasi tehdä kaikkensa. Minä päädyin valvomaan vanhaa paikallista herrasmieskalastajaa, joka ei osannut sanaakaan englantia. Hän sai jakson aikana vain muutaman kalan. Stefano sai viimeiseltä jaksolta 7 kalaa, mikä oli kilpailun paras suoritus kyseiseltä poolilta. Jaksosijoitus oli lopulta kuitenkin vasta 7. joten tänävuonna emmä pääsisi voittoa juhlimaan.

Loppujen lopuksi sijoituimme parina 5/22. Henkilökohtaisissa tilastoissa olin sijalla 4/44. Kilpailu oli kuitenkin parikilpailu, joten henkilökohtaisilla sijoituksilla ei ollut mitään merkitystä.

Kisan lopputulokset

Kirjoittaja vas. ja Stefano

Vuonna 2019 osallistuin kilpailuun uudelleen Stefanon parina. Kisa järjestettiin tällöin elokuussa Tasmanian MM-kisojen takia. Tuolloin ei reissu ollut kalastuksellisesti niin mahtavaa, isot jäi saamatta eikä kilpailussa kulkenut toivotulla tavalla. Helleaallon takia Sieve oli ollut pitkän aikaa kovan kalastuspaineen alla, sillä se on lähdepohjainen minkä vuoksi sen vesi pysyy viileänä, joten kaikki kalastajat suuntasi helteiden aikana sinne, mikä teki kaloista erittäin varovaisia. Sandro Soldarini tiivisti silloisen kalastuksen lauseeseen "Fishing is totally shit." erinomaisesti.

Sieve on jokena erittäin mielenkiintoinen kalastettava, sillä siinä on paljon erilaista vettä ja kalastus on sopivan haastavaa. Vaikka joessa onkin isoja taimenia ei pelkästään niiden perässä joelle kuitenkaan kannata suunnata. Joki sopii erinomaisesti niille jotka haluavat kehittää omaa kalastustaan. Kahden reissun aikana olen ottanut itse joesta luvattoman vähän kuvia, mutta laitan alle muutaman mitä arkistoistani löysin. Mikäli kalastus joella kiinnostaa, niin Sieven ja koko Italian opaspalveluista löytyy tietoa https://flyfishingguideitaly.com/

2019

Sieven yleisin saalis on tämän kokoluokan taimen

Kalat ovat pääasiassa pensaiden alla

Perjantai 13.

Herätys soi ensimmäisen kerran kello yhdeksän. Torkutan kymmeneen asti, sillä edellisen illan extempore illanistujaiset painaa pahasti. Lopulta sain revittyäni itseni ylös. Olo on vähän rapea, mutta se ei estä tämänpäiväistä kalastusta. Pellillinen pekonia naamaan ja menoksi. 

Suunta siis noin kolmen kilometrin päähän synnyinkodistani, Liekkilammille. Kalaa lampeen oli laitettu noin viikko sitten, joten usko kalan saantiin oli kova. Rantaan saavuttuani näen yhden kalastajan kelluntarenkaalla, keli on miltei täysin tyyni. Ostan netistä luvat, kokoan vavan ja työnnän veneen vesille. Yleensä kalastan lammilla kelluntarenkaasta, mutta ajattelin vaihtelun vuoksi käyttää venettä.

Kalastuksen päätin aloittaa 3-upolla. Kärkeen oranssi blobi, keskelle valkoinen ja päätyyn musta liitsi. Nothing special siis. Aloin heittämään heti veneenlaskupaikan edestä. Hento tuulenvire mahdollisti miltei täydellisen hitaan driftin melkein lammen toiseen päähän asti. Kalastin kolme pitkää driftiä ilman tapahtumia. Aikaa tähän kului reilu tunti. Päätin vaihtaa tekniikkaa. Otin putkesta uuden vavan, johon laitoin pintasiiman. Ajatuksena oli harjoitella bungi-kalastusta. Bungi-kalastuksen harjoittelu on ollut oikeastaan koko syksyn päätavoite, mutta en ole kuin yhden hetken malttanut kokeilla, tuloksetta.

Kelluntarenkaalla kalastanut henkilö väistyi lammen toisesta päästä, joten suuntasin sinne. Siiman päässä roikkuu nyt oranssi ja pinkki moppi, sekä Ikonin Neon Postista tehty koho. Heitin litkan vesikasvuston reunaan ja odotin. Hetken päästä koho liikahtaa hieman. Näinkö iha omiani? Heitän hieman eri kohtaan. Ja koho syöksyi pinnan alle. Tein vastaiskun ja vedin flegmaattisen kalan haaviin. Se oli minun ensimmäinen bungilla saatu kala. Sille kelpasi pinkki moppi.

Jatkoin kalastusta bungilla vielä muutaman tunnin, joiden aikan koho syöksyin pinnan alle kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla hätäilin vastaiskun kanssa, joten kalat pääsivät karkuun. Kaikenkaikkiaan vajaan neljän tunnin sessio oli koko syksyn varsin vaatimattomista lampipistoista menestyksekkäin. Veneen käyttö toi huomattavasti lisää mukavuutta näin myöhäisen syksyn kylmillä keleillä.

Yhteenveto syksyn 2020 SM-karsinnoista

 Syksyn ja samalla minulle koko kauden ensimmäiset karsintakilpailut pidettiin 16.8 Koskelankoskella. Itsellä ei kisaa kohden suuria odotuksia ollut, sillä en aiemmin ollut kyseisessä kisassa käynyt eikä särkikalojen kalastaminen kuulu vahvuuksiini.

Kisapäivänä joki oli erittäin vähävetinen, mikä teki kilpailusta erittäin haastavan. Onnistuin saamaan kolmelta jaksolta 6, 2 ja 2 kalaa, millä päädyin sijalle 13/15. Yksi tai kaksi kalaa lisää ja olisin voinut olla paljon korkeammalla, sillä kilpailun keskikasti oli erittäin tiukka. Kisassa Mika Yli-Soini sekä Elias Orava osoittaitui ylivoimaisiksi muihin nähden, molemmat voittivat kaikki oman ryhmänsä jaksot.

Ville Vainio kalastaa 1. jaksolla

Kilpailun tulokset

Seuraavat kilpailut pidettiin 13.9 Julkujärvellä. Nyt alkoi itselläkin finaalipisteiden metsästys ihan todenteolla. Järvikalastus kuuluu vahvuuksiini, joten tavoitteenani oli päästä podiumille tai vähintäänkin sijoittua mahdollisimman korkealle.

Ensimmäisellä jaksolla kalastin poolit 12, 3 ja 6, joilta sain yhteesä 4 kalaa (2, 1, 1). Tiesin voittaneeni jakson. Loppupäivän tavoite oli täten selvä. Yksi kala molemmilta jaksoilta, niin voi lähteä mitali kaulassa kotiin.

 

Toisella jaksolla oli vuorossa poolit 8, 11 ja 2. Jakson ensimmäinen pooli oli aivan tyhjä, mutta tiesin parhaan poolin tulevan seuraavaksi. Kauaa ei tarvinnut kalastaa, kun vapa alkoi taipua. Väsyttelin kalaa varovaisesti ja otin tilanteen "varman päälle" juuri, kun olin vetämässä kalaa haaviin se potkaisi itsensä irti aivan haavin reunalla. Sitten alkoi tapahtua. Ensin koko peruke perhoineen uppotukkiin. Vaihdoin settiä, mutta sen heittosiima meni sellaiseen myttyyn, että oli vaihdettava vielä kerran settiä. Tämänkin setin heittosiima meni myttyyn, mutta sain onneksi selvitettyä. Kokonaisuudessaan sain kalastettua poolilla puolesta tunnista sen hikisen 15 minuuttia. Edellisen poolin hirveästä säädöstä huolimatta onnistuin kasaamaan itseni ja sain sen elintärkeän kalan seuraavalta poolilta noin 10 minuuttia ennen loppua. Olin siis vielä pelissä mukana.

Kolmannella jaksolla oli vuorossa poolit 4, 7 ja 10. Kalastin samallalailla, miten edellisetkin jaksot. En kuitenkaan onnistunut saamaan sitä yhtä kalaa, mikä olisi mitalin tuonut. 

Lopullinen sijoitus oli 7/24. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen kalastukseeni.

Julkujärven tulokset

Seuraavaksi oli vuorossa back to back kisat. Ensin lauantaina 19.9  Risulammella ja sunnuntaina 20.9 Yläisellä torisevalla.

Risulammen kilpailu meni Julkujärven tapaan hyvin sijoituksen ollessa 6/24. Kilpailussa sain 1. jaksolta 4 kalaa ja kolmannelta yhden. Toisella ja neljännella jaksolla ei ollut yhtään kalatapahtumia. Kilpailuun olin tyytyväinen vaikkakin 2. jakson blänkki jäi hieman harmittamaan.

Risulammen tulokset

Seuraavanä päivänä Yläisellä torisevalla ei oikein kulkenut... En saanut kalaakaan, täten sijoituksena viiden muun kanssa jaettu viimeinen sija. Puolustuksekseni on sanottava, että kilpailukaan ei parhaasta päästä ollut, sillä kirjolohet eivät päivän aikana juurikaan syöneet, varsinkaan ensimmäisellä jaksolla. Kilpailun ainoa kalatapahtumani oli toisen jakson viimeisellä minuutilla juuri ennen haavia irronnut kala.

Kokonaisuudessaan syyskarsinnat meni ihan hyvin, ainakin paremmin kuin vuosi sitten, kun kahteen kisaan en saanut useista tärpeistä huolimatta kalaakaan ylös. Keväälle 21 onkin selkeä tavoite. Yksi podium sija, mikä takaisi todennäköisesti finaalipaikan.

Elokuun viimeinen viikonloppu

Ajattelin yhdistää viimeisen viikonloput reissut yhdeksi julkaisuksi, joten muista lukea loppuun asti!

Koulu loppui jo torstaina joten ajelin viikonlopuksi takaisin Keski-Suomeen. Nyt, kun rauhoituskin oli jo aivan nurkan takana, kalalle oli pakko päästä.

Perjantai aamuna vein äidin Suolahteen töihin ja lähdin siitä sitten Naarakoskelle. Edellisestä visiitistä olikin kerennyt kulua jo kolme viikkoa.

Joessa ei vettä liikaa virrannut

Saavun joen rantaan puoli 10 aikoihin ja totean veden olevan todella vähissä. En kuitenkaan huolestunut vedenmäärästä, sillä viime vuonna oli sama tilanne ja kalastus oli erittäin hyvää. Odotukset olivat silti siis korkealla.

Kalastuksen aloitin Kissakoskelta. Koluttuani paikan molemmilta rannoilta läpi, minkä tuloksena vaivaiset yksi taimen ja yksi hento tärppi. Aloin hieman huolestua, kun ei enempää kaloja näkynyt. Vai olinko onnistunut kadottamaan viikossa kaikki taitoni?

Kissakoskelainen

Jatkoin matkaa ylös Naarakoskelle. Aloitin ns. vastarannalta eikä aikaakaan kun vapa taipuu ja taimen köllöttelee haavissa. Jatkan kalastaen kokomatkan aivan niskalle asti saamatta mitään kontaktia kaloihin. Niskalla ollessa huomaan kuitenkin yhden taimenen käyvän pinnassa. Tarjoan sille nymfejä muutamaan kertaan, mutta ei mitään. Kahlaan keskisaareen ja ongin sen läpi saaden kaksi taimenta. Palasin vielä yrittämään pintonutta kalaa. Muutaman uiton jälkeen vapa taipuikin. Kala kuitenkin irtosi hetken taistelun jälkeen. Kerkesin nähdä kalan aika läheltä, minkä perusteella sanoisin kalan olleen noin 45 senttinen, tukeva taimen.

Kahlasin vastarannalle ja kalastin nopeasti Naarakosken alaosan muutamat montut saamatta mitään. Jatkoin vielä takaisin Kissakoskelle mistä sain ronkittua muutaman pienen taimenen. Tässävaiheessa kello oli sen verran, että oli aika lähteä hakemaan äitiä töistä.

Paluumatkalla päätimme kokeilla Hirvaskankaan ABC:ltä katsottuna Nelostien toisella puolella olevaa Cafe Grillusta, jolle annan ison peukun, sekä lämpimät suosittelut!

Tilasin Pöjö hampurilaisen ranskalaisilla

Maanantai aamuna oli aika lähteä ajelemaan takaisin Kouvolaan. Koulu alkoi vasta kello kaksi, joten kerkesin käydä vielä viimeisen kerran Myllykoskella.

Kamat oli kasassa puoli 10. Joella näkyi kaksi kalastajaa. Päätin aloittaa maantiesillan alta, sillä siihen mahtui ja kehtasi tunkea. Hetken pinturoinnin tuloksena kaksi ylös ja yksi karkuutus. Toinen kalastajista lähti joten tilaa oli nyt enemmän. Vaihdoin pinturin nymfeihin ja siirryin kosken alaosaan, mistä lähdin etenemään ylöspäin. Koskesta löytyi kourallinen kaloja, joista kaksi oli evällisiä. Alkoi hieman tihkuttaa vettä, joten siirryin kalastamaan sillan yläpuolista aluetta. Nopean nymfailun tuloksena yksi pudotettu taimen. Vettä alkoi tulla jo aika reilusti, joten päätinkin pistää pelin poikki ennen kuin kastun pahemmin.

Jokikauden päätösviikonloppu oli kalastuksellisesti vähän nihkeä, mutta pääasia että pääsin kalalle. Perhokalastus jatkuukin heti seuraavalla viikolla lampikalastuksen muodossa.

Aamupisto Jaalaan

 Kello soi 5.30. Millään ei jaksaisi herätä, mutta kalalle on mentävä eikä muuttokuormakaan liiku itsestään. Suunnitelmana siis käydä heittämässä aamu Sonnanjoen Myllykoskella ja viedä samalla maallista omaisuuttani Jyväskylästä Kouvolaan.

Saavun Myllykoskelle kahdeksan maissa. Kamat päälle ja joelle. Kävelin kosken alaosassa olevalle isolle kivelle. Päätin tällä kertaa aloittaa nymfien sijaan pinturilla. 

Pinturia pystyy heittämään Myllykosken tapaisessa pocket- vedessä ihan perus nymfisiimoilla ja perukkeilla. Kyseinen tapa on helpompi ja itselle mielekkäämpi tapa kalastaa pieniä kosken taskuja, sillä nymfisetillä saa tehtyä lyhyitä ja tarkkoja heittoja paremmin kuin normaalilla pinturisiimalla.

Siimanpäähäni eksyy tälläkertaa pienehkö caddis. Ensimmäinen heitto, ei mitään. Toinen heitto ja taimen ottaa perhoon komealla kynttilähypyllä. Kala oli noin 35 senttinen, evällinen taimen. Kalastan kosken pinturilla loppuun saaden vielä yhden kalan ja pudottaen kaksi. Yllättävän hiljaista kalojen suhteen siis.

Aamun ensimmäinen kala tuli jo toisella heitolla.

Vaihdan pinturin nymfeihin ja kävelen takaisin kosken alaosaan. Kalastan siis aina alhaalta ylöspäin. Se on kalansaannin kannalta parempi tapa, varsinkin jos nymfaa tai pinturoi. Hetken kalastuksen jälkeen vapa taipuu, haavi heilahtaa ja tälläkertaa siellä on miltei 40 senttinen rasvaevän omaava, hyväkuntoinen taimen. Vapautettuani kalan jatkan kalastusta kosken läpi saaden vielä useamman taimenen ja pudottaen muutaman.

Aamun komein

Seuraavaksi päätin kalastaa sillan yläpuolisen alueen. Nopean läpikäynnin tuloksena yksi erittäin pahasti nukuttu tärppi. Ohensin vielä pykälän verran perukkeita 0.14 -> 0.12 milliin ja kävin vielä kerran Myllykosken läpi. Tuloksena yksi taimen ja yksi pudotus.

Aamun saldona reiluun kahteen tuntiin 8 taimenta joista 3 oli evällisiä. Lisäksi kourallinen pudotettuja kaloja. Kalantulo oli hieman nihkeämpää, mitä aiemmilla pistoilla, mikä osittain selittyy, sillä että tällä kertaa koskella oli kirjoittajan lisäksi pari muuta kalastajaa. Aiemmin olin saanut kalastaa rauhassa.

Kuusamo 2020

 Lähdimme maanantai- aamuna kummisetäni kanssa ajelemaan kohti Kuusamoa. Reissun tarkoituksena olisi kalastella itselle jo aiemmilta vuosilta tuttuja paikkoja, sekä opettaa kummisetääni kalastamaan perholla. 

Tiistaina suuntasimme Kuusinkijoelle. Aloitimme kalastuksen Koivumutkilta, mikä oli mielestäni paras paikka antaa kummisedälle heitto- opetusta. Samaan aikaa myös mahdollisuus saada säpinää siiman päähän oli suuri. 

Lyhyen opetus session jälkeen pääsin itsekin viimein kalalle. Sidoin siiman päähän orange tagin sekä sivutapsiin pt nymfin. Kaloja alkoikin tulla heti tasaiseen tahtiin. Myös muutama mittakalakin kävi haavissa. Kalastaessani huomasin varsin nopeasti orange tagin ylivoimaisuuden verrattuna pt nymfiin. Nymfeillä saaduista kaloista noin 90 prosenttia tuli orange tagilla. Usemman tunnin jälkeen siirryimmen aivan joen yläpäähän, missä kalastimme vielä reilun tunnin ajan. Kaloja tuli myös täältä. Tosin ei lähellekkään niin hyvin aikaisemmilla kerroilla. Kalastin viimeisen tunnin kyllä hyvin laiskasti joten ei mikään ihme että kaloja ei tullut niin hyvin.

Kaikenkaikkiaan päivän aikana sain viitisenkymmentä harjusta joista kourallinen oli mitallisia. Kummisedällekkin saatiin hyvä määrä pinturikaloja.

Keskiviikkona suuntasimme Kitkajoen alaosalle, missä en ollut ikinä ennen käynyt. Valitsimme paikaksi usealle vähintäänkin nimeltä tutun Pähkänänkallion seudun. 

Panoramaakuva Pähkänänkalliolta

Saavuimme parkkipaikalle noin kello 10. Sieltä kävelimme ensin Pähkänänkalliolle ottamaan parit maisemakuvat, jonka jälkeen siirryimme joelle. Ensimmäinen miltei tunti meni täysin kaloja etsiessä. Pikkuhiljaa kuitenkin kalojakin alkoi löytyä. Harjukset olivat painuneet hieman syvempiin ja hidasvirtaisempiin paikkoihin. Päivän aikana sain vajaat 50 harjusta joista isoimpana 39 senttinen pinturikala. Itselle jotenkin jäi kuitenkin sellainen fiilis, että olisi voinut saada enemmänkin kalaa. Jäi tosi epävarma olo. En kuitenkaan keksi, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ehkä en vain yksinkertaisesti joko löytänyt tai osannut kalastaa. 

39 senttiä harjusta

Palattuamme autolle siinä noin kello viiden aikaan illalla, keksin lähteväni käymään vielä Ylä-kitkan Käylänkoskella, sillä halusin päästä eroon Ala-kitkalta tulleesta epävarmasta fiiliksestä. Käylänkoskea olen kalastanut paljon, joten tiesin tarkalleen, mistä kalat löytyisi. 

Ennen kalastuksen aloittamista päätin hakea Käylän Salesta pari hillomunkkia (oli muuten hyviä) ja Cokiksen, jotta jaksaisi vielä muutaman tunnin kalastaa. Aloitin kalastuksen pintaperhoilla hitaampivirtaisesta "sivu-uomasta". Eikä aikaakaan, kun ensimmäinen harjus olikin jo haavissa. Mittaa kalalla oli 36 senttiä. Jatkoin kalastusta saaden ja tiputtaen kaloja tasaiseen tahtiin. Puolentoista tunnin kalastuksen jälkeen olin saanut 15 harjusta ja pudottanut vähintään yhtä monta. Ajattelin uittaa vielä hetken nymfejä, ennenkuin kummisetäni tulee hakemaan minua. Nymfit osoittautui erittäin toimiviksi, sillä sain vielä vajaaseen puoleen tuntiin 14 kalaa joista 8 oli ihmetyksekseni noin 20 senttisiä eväleikattuja taimenia.

Juuri ja juuri mitallinen harjus Käylästä

Sain illan aikana myös yhdet "tuplat"

Torstaina jatkettiin sieltä minne keskiviikkona jäätiin, eli Käylänkoskelta. Koska edellisenä iltana heitin suurimman osan ajasta pinturia, päätin kalastaa nyt nymfaten. Ennen kalastuksen aloittamista oli pakko hakea Salesta jo aiemmin erinomaiseksi todettu hillomunkki. Munkin syötyäni oli aika aloittaa kalastus. 

Laitoin siimanpäähän jälleen orangetagin ja valkokuulaisen pt nymfin. Kalastuksen aloitin sivu-uomasta, mistä saaliiksi kertyi iso kasa harjuksia. Ei kuitenkaan yhtään mitallista. Sivu- uoman kalastettuani kalastettuani siirryin kalastamaan päävirran reunoja. Varsin nopeasti tuli selväksi, että virran reunat ovat aivan täynnä sitä noin 20 senttistä istaritaimenta. Istareiden seasta löytyi myös yksi luonnonkala.

Käylänkosken sivu- uoma

Luonnontaimenia ei Kitkajoessa liikaa ole

Pitihän sitä yksi pönökuvakin ottaa

Vajaan kolmen tunnin jälkeen olin saanut noin 80 kalaa, eikä tahti ollut hiipumaan päin. Asetinkin täten tavoitteksi saada 100 kalaa. Ohensin perukkeita ja laitoin luonnollisemman väriset nymfit siimanpäähän. Päätin hinkata sivu- uomaa niin kauan että saisin sata kalaa täyteen. Aikaa kerkesi kulua noin tunti kunnes klikkeri näytti 100. Tähän oli hyvä lopettaa.

Tässä välissä lähdimme käymään Kuusamon uistimen tehtaanmyymälässä. Myymälässä ollessa alkoi perhokalastus vielä vähän poltella, joten oli vielä lähdettävä illaksi Varisjoelle.

Kolmeen tuntiin Varisjoelta nousi nelisenkymmentä harjusta. Yhtään mitallista en saanut enkä edes yhtään yli 30 senttistä. Kovin suurta kalastuselämystä Varisjoki ei siis enää tarjonnut. Oli kuitenkin mukava viettää viimeistä iltaa joella. 

Varisjoen Saunakoski

Perjantaina ohjelmassa onkin vain matka takaisin Jyväskylään Mantan Grillin kautta.

Kuusamon joet (Kitka ja Kuusinki) ovat nykypäivänä paljon mielipiteitä herättävä kalastuskohde. Aikoinaan suurista taimenistaa tunnetut joet on onnistuttu pyytämään tyhjäksi. Toki harjusta löytyy joista edelleen reilusti, mutta kalan keskikoko on varsin pientä ja mittakalatkin ovat huolestuttavan harvassa. Silti osakaskuntia ei tunnu kiinnostavan. Eikä muutosta sääntöihin ole tulossa ainakaan ihan lähiaikoina. Sillä paikallinen kalastuskulttuuri tuntuu olevan jämähtänyt 90-luvulle.

Tästä huolimatta moni kalastaja käyttää kesälomiaan tullakseen Kuusamoon pyytämään taimenta ja harjusta. Minä mukaan lukien. Toivottavasti, joku ottaa mahdollisimman pian, sen kuuluisan munan käteen ja laittaa Kuusamon taimen ja harjuskantojen elvyttämisen aluilleen.

Kirjoittaja in action Ala- kitkalla

Kalaisa ilta Naarakoskella

Kaksi vuotta sitten oltiin nuorten perhokalastuksen MM-kisoissa Puolassa, vuosi sitten joukkuekisassa Kuhmossa. Alkuviikosta oli tarkoituksena lähteä pariksi päivää Kuhmoon, kalastamaan samoja paikkoja kuin vuosi sitten. En kuitenkaan saanut isovanhemmiltani asuntoautoa lainaan, joten reissu jäi tekemättä ja minun oli tyydyttävä lähikoskiin. 

Paikaksi valikoitui jälleen Naara- ja Kissakosket. Tarkoituksena oli tälläkertaa kalastaa  kuuden tunnin lupa aikaväliltä 17-23. Saavun parkkipaikalle ja huomaan, että siellä on muitakin autoja. En siis ainakaan yksin saa iltaa kalastaa. Joelle saavuttuani huomaan veden laskeneen perjantaista ainakin kymmenen senttiä. Vedenkorkeus on siis tälläkertaa itselle erittäin mieluinen.

Laitan siimanpäähän jälleen liimalarvan ja sivuperukkeeseen pietunpupan. Aloitan nymfailun kissakoskesta. Ensimmäiset 15 minuuttiä olikin kunnon sähläystä, sillä sain heitettyä perhot kaksi kertaa samaan puuhun. Ensimmäisellä kerralla sain vielä perhot revittyä irti, mutta toisella kerralla osa perukkeesta jäi puuhun. Uuden perukkeen tehtyäni saankin jo ensimmäisen taimenen. Tämän jälkeen koukutin jonkun mahdollisesti vähän paremman kokoisen taimenen, mutta se irtosi kun perhoni sotkeutui koskessa olleeseen paksuun keltaiseen kuitusiimaan... Kalastin kosken loppuun saaden vielä muutaman taimenen, joista yksi oli merkattu.

Illan ensimmäinen merkattu taimen

Siirryn rantaa pitkin ylöspäin kalastamaan Naarakosken alaosaa. Kalastin alueen tarkasti saaden vain kaksi taimenta. Tiedän, että alueella on enemmän kaloja, joten se pitää kalastaa illan aikana vielä uudestaan.

Naarakosken alaosa

Naarakosken alaosalta napannut merkattu taimen

Kävelen junarataa pitkin joen toiselle puolelle, joka osoittautui hyvin hiljaiseksi. Sain sieltä vain yhden taimenen ja muutaman tärpin. Päätin kahlata aivan Naarakosken niskalta ns keskiriutalle, mistä onnistuinkin saamaan useita taimen. Ja jopa yhden pienen luonnonkalankin, mikä on todellinen harvinaisuus näillä koskilla.

Luonnonkalat ovat harvinaista herkkua Naara- ja Kissakoskilla

Kahlasin saamaa reittiä takaisin rannalle ja kävelin alas Kissakoskelle. Tarkan kalastuksen seurauksen onnistuin saamaa useamman taimenen. Muutama pudotettu kala hieman ärsytti, mutta kaikkia ei vaan voi saada ylös. 

Liimalarvaan haksahtanut Kissakoskelainen

Päätin vielä kalastaa kissakosken sivu uoman. Tässä vaiheessa alkoi satamaan vettä mikä haittasi nymfausta, sillä siima liimautuu sateella ärsyttävästi vapaan kiinni. Sivu uoman kalastan yleensä yhdellä perholla. Tälläkertaa siirsin yläperhona olleen pietunpupan päätyperhoksi, jolla onnistuin sateesta huolimatta ronkkimaan vielä kaksi taimenta.

Sade alkoi pikkuhiljaa loppua, jolloin kahlasin Kissakosken niskalta yli. Vaihdoin päätyperhoksi redribbed killerin ja sivutapsiin pt nymfin. Kala tuntui sateen jälkeen syövän, sillä sain noin kymmeneen minuttiin neljä taimenta miltei samasta montusta, missä olin alkuillasta kaikenlisäksi kahlaillut useampaan kertaan. Voisi siis päätellä, että kahlaaminen ei aiheuta taimenten passivoitumista samaan malliin, mitä keskustelupalstoilla kovasti väitetään.

Tämä kaveri sylkäisi suustaan särjen

Kävelin vielä viimeistä kertaa Naarakosken alaosalle. Kalat olivat myös täällä syönnillään. Onnistuin nimittäin onkimaan vielä kolme taimenta. Lopettelin kalastusta ja lähdin kahlaamaan rantaa kohti. Siinävaiheessa oli jo sen verran pimeää, että kompastuin vedenalaiseen kiveen ja onnistuin lyömään polveni kiveen. Käytän aina koskikalassa polvi/säärisuojia, mutta onnistuin kaatumaan juuri sellaisessa kulmassa. että polvisuoja ei suojannutkaan enää. Kipeää teki, mutta näitä sattuu, kun pimellä kahlailee kivikkoisessa koskessa.

Illan viimeinen taimen

Kaikenkaikkiaan onnistuin illan aikana saamaan 24 taimenta. Näiden lisäksi vielä muutama kalan karkuutus ja tärppi. Suurinosa kaloista tuli liimalarvalla, myöhemmin illalla redribbed killer oli nimesä mukaisesti aika killeri perho. Myös luparat tuli saatua merkattujen kalojen myötä takaisin,