Joulukuista lohestusta Muuramessa

 Maanantai 13. Joulukuuta. Kelit ovat vihdoin lauhtuneet, joten on aika avata oma talvikausi. Edessä olisi kauden 59. perhoreissu, joka suuntautuisi tuttuakin tutummalle Muuramenjoelle, joka on varsin kelvollinen kohde näin talvisin. 

Sunnuntai-iltana Kanteleen aukioloaikoja selvittäessä, huomasin ilokseni luvanmyynnin siirtyneen vihdoin nettiin, joten Kanteleeseen ei enää tarvitse soitella.

Saavuin parkkipaikalle yhdentoista aikoihin. Kurahousut olin pukenut jo kotona, joten vavat kasaan ja joelle. Kalastuksen aloittelin puusillan yläpuolisesta mutkasta. Yritin lillutella mustaa ja valkoista liitsiä niin hitaasti kuin mahdollista vastarannan ottimontun yli. Heti ensimmäisellä heitolla sain pienen taimenen, mutta kirjolohia ei näkynyt. Vesi oli aika korkealla ja näin ollen virtaama oli suurempi, mikä tarkoitti kalojen todennäköisemmin olevan pelkästään suvannoissa. Siitä huolimatta kalastin vielä puusillan alapuolisen mutkan nymfeillä ja liitseillä ilman osumia.

Vaihdoin kelluvan siiman uppo kolmoseen ja siirryin kalastamaan Paloaseman suvantoa. Heitto poikkivirtaan, upotus ja erittäin hidas uitto. Näin sen Hiltusen Jyrki aikanaan minulle opetti. Ja se on sen jälkeen tuossa aina talvisin ja toki myös kesäisin toiminut. Niin myös tällä kerralla. Ensimmäinen ruokakala haavissa. Ihan mukavan kokoinen ja hyvä kuntoinen lohi. Valkoiseen liitsiin puri.

Ensimmäinen ruokakala

Siirryin Paloaseman suvannon toiselle (aseman puoleiselle) rannalle, mistä suvantoa on helpompi kalastaa. Muutama heitto ja toinen ruokakala. Sekin valkoisella liitsillä. Vaihdoin litkasta mustan liitsin pinkkiin ja tahkosin vielä hetken ilman tapahtumia.

Toinen ruokakala

Kävin heittämässä nymfisetin ja kalat autoon, ja otin fast intter siimalla varustetun järvisetin mukaan. Ajatuksena kokeilla hetki suvantoa. Kävelin betonin luona olevalle laiturille josta ei löytynyt kaloja. Siirryin vielä alaspäin, ja löysin meikäläistä kantavan jääkannen, mistä oli helppo vispata. Muuten en olisi jäälle uskaltanut mennä, mutta tiesin että kyseisessä kohdassa jalkani ylettäisi pohjaan vaikka jää pettäisi. Valitettavasti jääkansi ei auttanut, sillä fast intteri oli liian nopeasti uppoava siima, minkä takia hitaasti uitetut perhot juuttuivat pohjaan turhan usein. Kaloja ei täältäkään siis löytynyt.

Palasin vielä pikaisesti kopaisemaan Paloaseman suvannon josta sain vielä mustalla liitsillä yhden lohen, jonka päästin jatkamaan matkaa.

Ihan mukava oli jälleen päästä vispaamaan virtaavan veden ääreen, varsinkin kun keli oli erittäin siedettävä, eikä reilun kolmen tunnin piston aikana palellut sekunttiakaan. Saldona kolme kirreä ja pieni taimen on talvipistolle ihan ok. Pitkän suvannon kalastamalla tarkemmin olisi melko varmasti voinut löytää muutaman kalan lisää, mutta tällä kertaa ei jaksanut sen enempää sykkiä. Täytyy ehkä palata vielä uudelleen, mikäli kelit sen sallivat.

Pari tuntia bungia

Lauantai 20.11. Edellisestä kalastuspäivästä on kerennyt kulua koulun takia jo päivää vaille kuukausi. Tarkoituksena oli mennä Liekkilään muutamaksi tuntia heittämään pelkkää bungia. Uutta kalaa oli saatu lampeen jonkin aikaa sitten, mikä tarkoitti kohtalaisen hyvää saalisvarmuutta. Tai tapahtumia ainakin pitäisi tulla.

Tuore henkilökohtainen maailmanmestari Heikki Kurtti kävi kuutamaa viikkoa aiemmin pitämässä meille Keski-Suomen perhokalastajille kerhoillan bungi -kalastuksesta ja nyt oli aika kokeilla Heikin vinkkejä ihan käytännössä. Mielestäni Perhokalastusseurojen järjestämän kerhoillat ovat yleisesti varsin aliarvostettuja tiedonlähteitä. Esimerkiksi meillä KSPK:ssa Suomen maajoukkueen jäsenet ovat vakioesiintyjiä kerhoilloissa, ja heidän vinkeistä olisi varmasti hyötyä aivan jokaiselle. Täten suosittelenkin jokaista perhokalastusseuraan kuulumatonta selvittämään paikallisen seuran tarjontaa. Jäsenyys maksaa vuodessa yleensä vain muutaman kympin. Nykyään joissakin seuroissa on myös mahdollisuus osallistua kerhoiltoihin etänä. Tämä mahdollisuus on ainakin meillä KSPK:ssa sekä Espoon perhokalastajissa.

Liekkilään saavuin yhden kieppeillä, vapa kasaan, uusi peruke ja kalalle. Aijoin tällä kertaa kalastaa vain pyöreän lammen nurmikolta, koska Leevi oli aiemmin viikolla kertunut saaneen siitä kaloja. Aloitin kalastuksen chartilla mopilla sekä sockeye värisellä egillä. Heitin ensimmäisen heiton pitkälle, ja katselin kuinka se alkoi pikkuhiljaa ajautua lähemmäs rantaa. Laskin vavan maahan ottaakseni laukustani Kongin. Kun käännyin ympäri, en enää nähnyt kohoa, kävin vähän hitaalla ja tein lopulta vastaiskun, mutta myähästyin. Bungilla kalastaessa kaikki oheis touhuaminen alkaa houkuttaa, mutta kalat tuntuu tietävän milloin kalastaja ei keskity olennaiseen...

Jatkoin ongintaa kalastamalla parinkymmenen metrin pituista rantaviivaa tarjoten bungia eri kohtiin. Aloin jo harkita perhojen vaihtoa, kun bungi syöksyi pinnan alle. Tällä kertaa olin hereillä ja vastaisku onnistui. Siimanpäässä oli erittäin pirteä kirjolohi jonka kanssa piti 0.14mm piuhoilla olla varovainen. Muutaman spurtin jälkeen kala köllötti haavissa.

Sockeye värinen eggi kelpasi tälle

Koska olin Liekkilässä C&R luvalla, sai kala jatkaa nopean kuvauksen jälkeen matkaansa. Vaihdon tässä välissä chartin mopin oranssiin eggiin, joten siimanpäässä oli nyt kaksi eggiä. Neppailin bungia jälleen aktiivisesti eri kohtiin, eikä aikaakaan kun koho vajosi jälleen pinnan alle. Vastaiskun jälkeen ehdin jo muutaman millisekunnon mielessäni tuulettaa kalan tartutusta, kunnes perhot sinkosivat vedestä suoraan takanani olleeseen puuhun. Klassikko. Onneksi sain pelastettua kaksi kolmesta perhosta.

Tein jo hieman kohmeisilla sormilla uuden litkan ja jatkoin kalastusta. Siimanpäässä nyt keltainen ja oranssi eggi. Hetken kerkesi olla hiljaista kunnes koho vajosi jälleen. Vastaisku onnistui. Siimanpäässä oli jälleen varsin energinen lohi, joka spurttaili rantaviivan suuntaisesti. Tilanne vaikutti jo olevan hallussa, kunnes kalan liike lakkasi kesken spurtin. Kala oli onnistunut tartuttamaan litkan pohjaan. Jaksoin hetken elätellä toivoa, jos vaikka perhot vielä pohjasta irtoaisi, mutta turhaan. Koko litka jäi sinne. Sormeni olivat tässä vaiheessa sen verran kohmeiset, että lämmin sohva ja Netflix houkutteli enemmän, kuin uuden litkan sitominen. Päätin siis lopettaa tähän.

Kaikkiaan noin kahden tunnin aikana sain yhden kirjolohen haaviin asti ja sössin kolme. Tapahtumia oli siis ihan mukavasti, niin kuin osasin ennakkoon arvella.

Pitkästä aikaa Kermalla

Viikko Kuusamon MM-kisojen toimitsija hommista kotiutumisen jälkeen Stefano laittoi viestiä ja kyseli kalalle. Hän kertoi majoittuvansa Imatralla ja kysyi olisiko Jyväskylän ja Imatran välillä hyviä kalapaikkoja. Olin jo aiemmin harkinnut reissua Kermankoskelle, missä viimeksi olin käynyt 16 vuotiaana, joten päädyin ehdottamaan sitä. Kerma sopi hyvin myös Stefanolle, joten sinne siis! Sovimme tapaavamme Kermankoskella puolelta päivin ja kalastavamme aina pimeän tuloon saakka. 

Saavuin Kermalle vähän kahdentoista jälkeen. Stefano oli saapunut hetkeä aiemmin ja hän tuli heti ilmoittamaan veden olevan korkealla. Kävin sillalla nopeasti toteamassa veden olevan ihan normaalisti matalalla. Selitin vielä Stefanolle, että keväällä ja alkukesästä tuolla voi olla miltei puolimetriä enemmän vettä. Pieniin ja mataliin italialaisiin taimenjokiin tottuneelle Stefanolle taisi tulla suomalaisen taimenkosken vesimäärä vähän puskista, vaikka hänkin on useita viikkoja Kuusamossa kalastellut.

Kermankosken niska

Virittelin nymfisetin 0,16 perukkeella, jossa musta nymfi ja Pietun pupa. Kalastuksen aloitin kosken niskalta, mistä sain hyvin nopeasti kourallisen pieniä taimenia ja yhden pykälää isomman. Siirryin kalastamaan sillalta alaspäin katsottuna vasempaa rantaa, mistä löytyi toinen kourallinen pikkutaimenia. Kalastin vielä nopeasti vastarannan, minkä jälkeen ehdotin Stefanolle siirtymistä Vihovuonteelle, sillä Kermalla alkoi olla reilusti kalastajia.

Vihovuonteella vaihdoin #3 Nymphmaniacin Ikonin #3/4 nymfikeppiin ja paksunsin 0,16 perukkeen -> 0,18 milliseksi isomma kalan varalta. Käppäilimme Vihovuonteen niskalle, missä nautiskelin Lidlin paistopisteeltä ostetun salami pizzan ja kokiksen. Vihovuoden niska näytti varsin vaatimattomalta, mutta päätin kuitenkin kalastaa sen pikaisesti. Päätös oli oikea sillä niskalta löytyi 51 ja 45 senttiset taimenet ja 35 senttinen harjus. Etenkin tuo 45 senttinen taimen oli kyllä väritykseltään uskomattoman upean kullankeltainen. Pari viimeisintä vuotta olen kalastanut käytännössä pelkkää oksasilppurin läpi tullutta istaritaimenta, joten tällainen vaihtelu on todella virkistävää ja tervetullutta.

51 cm

45 cm

Vihovuonteen niska

Kanavan puoleinen ranta on ehkä enemmän streamer miehille soveltuva, joten päätimme lähteä vastarannalle. Vastaranta olikin paljon vähävetisempi mitä kuvittelin, mutta kaloja sieltä löytyi kuitenkin reilusti. Saadut taimenet olivat kuitenkin pieniä muutamaan noin 40 senttistä lukuunottamatta. Myös yhden harjuksen löysin saarten yläpuolisesta hitaasta virrasta. Perus nymfailun lisäksi kokeilin myös streamer nymfausta, mikä tuotti muutaman kalan. 

Kello oli jo hieman yli kuusi, kun päätimme palata loppu illaksi Kermankoskelle. Kalastajat olivat levittäytyneet laajalle alueelle, mutta onneksi niskalla oli tilaa. Sieltä läytyikin taas läjä pienempia taimenia ja yksi erittäin tukevassa kunnossa oleva vajaa 40 senttinen.

Tämä kaveri oli erittäin tukevassa kunnossa

Niskan jälkeen ajattelin kalastaa kosken vasenta uomaa, mutta se oli täynnä kalastajia eivätkä he vaikuttaneet sieltä mihinkään liikkuvan. Keskisaareke oli onneksi tyhjä, joten päätin mennä sinne. Stefano kalasti uoman alaosassa, joten aloitin kalastuksen sieltä ja kalastin tieni aina keskisaaren yläpäähän asti. Tällä välillä sain reilu 10 taimenta, joista pari isointa oli hieman yli 40 senttisiä. Ilta alkoi hämärtyä ja Stefano viittoi jo lähtevänsä autolla, joten päätin itsekin lopettaa kalastuksen siihen.

Stefano kalastaa Kermankosken loppuliukua

Noin 8 tunnin kalastuksen aikana saaliiksi kertyi 53 taimenta ja 2 harjusta. Isoimmaksi jäi tuo 51 senttinen. Stefanollekkin kertyi mukavasti kaloja, mutta isoin taimen taisi hänellä jäädä 40 sentin tienoille. Itse kalastin käytänössä koko päivän samoilla perhoilla, vaihtelin ainoastaan Pietun pupan kuulan väriä. Molemmissa nymfeissä oli 3,5 mm kuulat, mitkä saattoi olla paikoitellen hieman liian kevyet, mutta laiskana en jaksanut niin aktiivisesti kuulan kokoa vaihdella. Ikonin 3/4 vapa oli kyllä oiva valinta sillä Nymphmaniacista loppui kyllä Kerman kalojen kanssa puhti. Ikonilla ja 0,18 piuhoilla Kerman kalat sai haaviin hyvin äkkiä.

Kermasta ei minulla hirveästi ennen ovinkaan paljon ennakko-oletuksia ollut, mutta etenkin tuo pikkutaimenten määrä tuli itselle positiivisenä yllätyksenä. Näin yhden reissun perusteella voin sanoa Kerman olevan hinta-laatu suhteeltaan yksi Suomen perhaita paikkoja. Kalastajakiintiö olisi tuonne kuitenkin tervetullut, sillä näin keskellä viikkoakin tuolla oli kymmenisen kalastajaa, joten en halua edes kuvitella, millainen ruuhka tuolla pahimmillaan on. Tästä huolimatta uskon palaavani Kermalle ensi vuonna.

SM-finaali 2021

Kevään Valkeisjärven karsinnasta kaivetun 2. sijan turvin onnistuin varmistamaan itselleni urani toisen finaalipaikan. Kolmesta kisaamastani kaudesta, kahdella olen itseni finaaliin onkinut. Toki ensimmäisen kauden kahdella ensimmäisellä karsinnalla saatu finaalipaikka oli enemmän tuuria kuin taitoa, mutta sitähän ei onneksi tilastoissa lue. Finaalit järjestettiin tänä vuonna 31.7-1.8 Iijoen keski-osalla. Jurmunkoskella ja siitä vähän ylöspäin.

Perjantai

Perjantaina saavuimme majoitukseemme taivalkoskella, sekä kävimme ottamassa noin tunnin verran tuntumaa Kostonjoella. Illalla ohjelmassa oli kisa-info ja arvonta Teamsin välityksellä. Minut arvottiin B ryhmää, mihin alunperin halusinkin. B ryhmäläisenä pääsisin seuraamaan ensimmäisenä päivänä kaikkia pooleja ennen omaa kalastusvuoroani. Tämä oli itselle erittäin mieluisaa, sillä nämä oli itselle vasta kolmannet harjus -kisat.

Ville ja Leevi vääntä viimeiset ottiperhot kisaa edeltävänä iltana

Lauantai

Herätys 5.45, aamupala. Ja hakemaan kaukalot ja tuloskortit. Niiden saaminen hieman kesti, minkä takia itselle ei hirveästi aikaa kamojen kasaamiseen jäänyt. Ehdin kuitenkin poolille ajoissa, ja sain setitkin viriteltyä.

1. Jakso 

Finaali avattiin 7 poolilta jonka Heikkisen Janne kalasti ennen minua saaden 15 harjusta. Jannen kalastusta seuraamalla sain selkeän kuvan poolin ottipaikoista, mikä helpotti omaa kalastusta jakson aikana. Itselle kertyi ensimmäiltä jaksolta 11 kalaa, mikä oli ihan ok suoritus. Aika paljon tuli säädettuä jakson aikana, mikä verotti kymmenisen minuuttia kalastusajastani.

2. Jakso

Toiselle jaksolle siirryin 2 poolille. 2 poolin ottipaikat olivat erittäin selkeät sillä, ainoa järkevä alue oli nopeasti syvenevä virran reuna. Tunni siirtymän aikana ei hirveästi settien virittelyyn aikaa jäänyt kun jouduin käydä hakemassa edelliselle poolille jääneen mittakaukalon… Yli-Soinin Mika kalasti poolin ennen meikäläistä saaden 15 kalaa. Itselle alkoi tulla hieman suoritusoaineita, kun kaikki kolme poolilla ennen minua kalastanutta olivat saaneet 15 kalaa mieheen. Ensimmäiseen 45 minuuttiin olin saanut vasta muutaman kalan. Yhtäkkiä harjus alkoi onnelsi puremaan ja lopulta korttiin kertyi 12 kalaa, joista 10 tuli perhoa viistättämällä.

3. Jakso

Kolmannelle jaksolle suuntasin 4 poolille, josta Leevi oli vetänyt edellisellä jaksolla maagiset 15 harjusta. Jugi kalasti poolin vielä ennen minua saaden vain 5 kalaa. Päivän viimeisenä kalastajana aloin aavistaa jaksosta tulevan erittäin vaikea. Jopa kisan vaikein jakso. Oikein myös aavistelin. Tunnin ja 30 minuutin mittaisen jakson aikana onnistuin saamaan vain 4 harjusta joista 2 tuli viimeisen 10 minuutin aikana. Eniten mieltä lämmitti senttipelillä saatu jakso voitto Jarpasta, joka kalasti alemmalla poolilla.

Jugi virittelee settejä 3. jaksoa varten

Ensimmäisen päivän jälkeen olin sijalla 25, mihin olin erittäin tyytyväinen, sillä tiesin huomisen poolien olevan erinomaisen ja top 5 jaksosijoituksen olevan mahdollinen jokaiselta poolilta. Arvelin että seuraavan päivän aikana hyvällä kalastuksella olisi mahdollista nousta viidestä kymmeneen sijaa ylöspäin.

Sunnuntai

Kello soi jälleen 5.45. Aamupala, kämppä siistiksi, kamat autoon ja menoksi.

4. Jakso

Toisen päivän aloitin poolilta 15, jonka piti olla päivän heikoin pooli minkä kalastan. Toiselle päivälle kalastusvuoro siis vaihtui mikä tarkoitti B-ryhmäläisten (eli myös minun) aloittavan jokaisen jakson. Hyvän alun ja muutaman saadun harjuksen jälkeen tuli minulle puolen tunnin mittainen musta hetki, jolloin en saanut ainuttakaan kalaa. Onneksi viimeiseen reiluun puoleen tuntiin sain taisteltua 6 harjusta, joten loppulukemaksi jäi vaivaiset 8 harjusta, millä ansaitsin jaksosijoituksen 13. Heikkisen Janne aka. Senaattori veti poolista minun jälkeen vielä 11 harjusta, mikä vahvisti minun kalastaneen huonosti.

5. Jakso

Viidennelle jaksolle suuntasin kisan alimmalle poolille nro 20. Kyseinen pooli oli ollut kisan parhaita pooleja, joten ainoastaan jaksovoittoon voisi olla tyytyväinen. Pooli oli aika laaja ja täynnä potentiaalista harjusvettä. Jakson ensimmäisen tunnin aikan käytännössä liidin poolin kertaalleen läpi saaden vain 5 harjusta. Tässä vaiheessa oli painettava paniikkinappulaa ja vaihdettava 0,10 peruke 0,08 milliseksi. Poolin lopussa oli erinomainen loppuliuku, mistä sain vielä 6 harjusta, mikä pelasti jakson. Tuloksena jaksosijoitus 7. Eli ei todellakaan, sitä mitä lähdin hakemaan. Kuuselan Sami veti poolista meikäläisen jälkeen vielä 6 harjusta (jos oikein muistan).

Puolentoista tunnin jakson aikana liikuin älykellon mukaan 1,27km

6. Jakso

Kilapilun viimeiselle jaksolle suuntasin hieman ylöspäin poolille 18, jonka piti olla poolin 20 tavoin kilpailun parhaita pooleja. Tiesin Santun kalastavan poolia 19 ja Jarpan kalastavan poolia 17 samaan aikaan, joten jaksovoittoa ei helpolla tulisi. Heitä oli kuitenkin lähdettävä haastamaan. Viimeisen jakson kalastin kokonaan 0,08mm perukkeella, mikä osoittautui oikeaksi valinnaksi, sillä viimeiseltä jaksolta sain 13 harjusta. Valitettavasti Santtu ja Jarppa veti 14 mieheen, joten itselle jaksosijoitus 3. Viimeisen jakson valvontavuoron aikana saatiin kokea vielä kaatosade ja ukkonen, minkä vuoksi kisa jouduttiin hetkeksi keskeyttämään.

Jugi virittelee settejä (taas)

Ukkosen jälkeen taivaalle ilmestyi hieno sateenkaari 

Lopputulokset

Kärkikolmikko

Vaikka lopputulos (sija 21.) ei todellakaan itseä miellytä, niin kai sitä jollain tasolla on kuitenkin oltava tyytyväinen, varsinkin kun keskikasti oli erittäin tiukka. Ja onhan nämä nyt kuitenkin ensimmäiset pisteet EM-joukkue paikkaa varten. Toki voi olla että juuri näiden finaalien takia EM-joukkue paikka jää parin vuoden päästä saamatta. Mutta sen aika sitten näyttää.

Niin ja tosiaan itselle kisan tehokkain perho oli musta CDC-häkiläinen nymfi hopeisella ja/tai kuparisella kuulalla:)

Hellepäivä Hammolla

Koskivedet ovat olleet liian lämpimiä kalastuksen kannalta jo viikonpäivät. Yli viikon mittaisen tauon aikana perhokalastus alkaa väkisinkin poltella. Oli siis aika suunnata ensimmäistä kertaa tällä kaudella Hammonjoelle. Hammonjoki on lähdepohjoinen, joten sen vesi pysyy viileänä helteistä huolimatta.

Sain myös houkuteltua kaverin mukaan, jotta ei tarvitsisi yksi kalastella. Lähdimme Jyväskylästä yhden aikoihin ja olimme joella kaksi tuntia myöhemmin. Setit nopeasti kasaan ja joelle. Hammolla käytän ihan perus nymfisettiä, jolla pystyy "pilkkimään" joen tarkasti läpi. Nymfisetillä voi myös heittää tarpeen tullen pinturia.

Joen yli kaatuneet puut tarjoavat kaloille oivallisia piilopaikkoja

Ennen kalastuksen aloittamista kastelin haavin joessa, jotta kalojen limapinta ei kärsisi kuivasta havaksesta. Hammolla tykkään käyttää pitkävartista haavia, sillä lyhytvartisella voi paikoitellen olla hankala haavita kaloja. Kalastuksen aloitin joen yläosan laavun kohdalta, mistä lähdin pinkillä liitsillä pilkkimään alavirtaa kohti. Kauaa ei joen rantaa tarvinnut kävellä, kun spottasin ensimmäisen kalan. Perho nenän eteen ja kala haaviin. Päivän ensimmäinen purkkari.

Puronieriä on Hammonjoen yleisin saalis

Jatkoin kalastusta alavirtaa kohti. Kunnes huomasin vedessä tumman hahmon. Tumma hahmo osoittautui ihan hyvän kokoiseksi harjukseksi (Hammonjoen mittakaavassa). Pari ensimmäistä liitsin tarjousta ei kala hyväksynyt, mutta sitkeä yrittäminen palkittiin, kun kala vihdoin otti perhoon. Haavissa köllötti nyt noin 30 senttinen harjus, mikä on hammonjoelle jo varsinainen isomus.

Harjukset ovat Hammolla valitettavan harvassa

Laavun alapuoliselta alueelta sain vain 5 kalaa. Oli myös tullut selväksi ettei päivästä olisi tulossa helppo. Lähdin seuraavaksi kalastamaan laavun yläpuolista aluetta, joka on mielestäni joen kalaisin alue. Heti siltarummusta löytyi ensimmäiset purkkarit. Jokea ylöspäin kulkiessa kaloja näkyi ja kävi haavissa tasaiseen tahtiin, aina alueen ylärajalle asti. Ylärajalla klikkeri näytti lukemaa 22, mikä ei ihan itseä tyydyttänyt. Päätinkin siis kalastaa parhaat paikat vielä uudestaan läpi. Tämä kannatti, sillä onnistuin kaivamaan vielä 10 kalaa lisää. Suurinosa kaloista tuli pinkillä liitsillä ja muutama pinturilla. Kaloja joutui välillä härnäämään useamman minuutin ennen kuin ne ottivat kunnolla perhoon.

Kello oli jo noin kahdeksan, kun päätimme käydä vielä pikaisesti joen alaosalla. Alaosa on lähtokohtaisesti yläosaa haastavampi, joten ihan hirveitä odotuksia ei kalansaannin suhteen ollut. Nopean kokeilun tuloksena pudotin kaksi mukavan kokoista ja sain yhden purkkarin. Alaosa oli siis reilusti hiljaisempi kuin yläosa.

Vähäisestä vesimäärästä huolimatta Hammonjoki tarjosi jälleen mielenkiintoista ja haastavaa kalastusta. Päivän saldoksi kertyi 33 kalaa, joista 32 oli purkkareita ja 1 harjus. Ainuttakaan taimenta en saanut, mikä oli ehkä hieman huolestuttavaa. Hyttysiä oli taas paikalla enemmän kuin tarpeeksi...

Ekaa kertaa Keihärillä

Karkkilan karsinnan jälkeen en muutamaa lyhyttä pistoa lukuunottamatta ole perhoa heittänyt, ja vielä alkuviikosta olin sitä mieltä, etten ennen juhannusta kävisi perhoa heittämässä. Lämmin ja korkealla oleva vesi, ei vedä puoleensa mielellään aktiivisesti koskessa liikkuvaa nymfikalastajaa. Mieli kuitenkin muuttui ja päätin suunnata perjantai aamuksi, jonnekkin kalalle. Innostuin jopa sitomaan streamereitä reissua ajatellen.

Kohteeksi valikoitui Keihärinkoski, missä en aiemmin ollut käynyt. Edellisenä iltana varasin itselleni kuuden tunnin luvan alkaen 06.00.

Herätyskello soi aamu neljän maissa. Leipä ja Battery Jungled kainaloon ja menoksi. Puolitoista tuntia myöhemmin saavun Keihärinkosken parkkipaikalle. Luvan alkuun oli vajaa puoli tuntia, joten ennen kamojen laittoa, kävin tarkastelemassa koskea sillalta. Hetken pällistelyn päätteeksi totesin sillan alapuolisen alueen olevan potentiaalisempaa kuin yläpuolinen alue, minkä päätin jättää kokonaan kalastamatta.

Jo edellisenä iltana olin päättänyt aloittaa streamerilla, minkä jälkeen kokoan nymfivavan. Aloitusperhoksi sidoin pienen pikkukalajäljitelmän, jonka olin illalla sitonut.

Tämän perhon reseptin olen alunperin bongannut vanhasta ppk -lehdestä.

Aloitin kalastuksen kioskin puoleisen rannan alaosasta, mistä oli tarkoitus edetä ylävirtaan. Heti ensimmäisten heittojen jälkeen tajusin kuinka voimakas vastatuuli puhalsi ylävirrasta. Tuulen puuskat teki ajoittain heittämisestä ylävirtaan mahdotonta. Jo muutaman minuutin jälkeen saan ensimmäisen pyörähdyksen streameriin, mikä oli positiivinen enne tulevasta. Seuraavaan vajaaseen tuntiin ei kuitenkaan muita kalahavaintoja näkynyt, joten kipitin autolle ja kasasin nymfisetin. Suuntasin takaisin ronkkimaan samoja paikkoja joita aiemmin kalastin streamerilla. Kauaa ei tarvinnut nymfillä onkia, kun ensimmäinen non 35 senttinen, evällinen taimen köllötti haavissa. Ja hetken päästä toinen, hieman edellistä pienempi, evällinen tämäkin. Molemmille kelpasi koon 16 kuulapää pupa. Jatkoin kalastusta välillä nymfaten ja välillä heittäen streameriä. Pyrin kalastamaan niin laajan alueen kuin pystyin, mutta hieman korkealla oleva vesi rajoitti kahlaamista.

Vaihdoin kalastamaan vastarantaa, mitä yksi kanssakalastaja oli aamun tahkonnut. Lähdin nymfaamaan alhaalta ylöspäin. Heti ensimmäisestä kivenkolosta pudotin yhden vähän paremman (45-50cm?) kalan. Hetkeä myöhemmin sain noin 45 senttisen taimenen ylös asti. 

Tämä kala kelpuutti liimalarvan

Kalastin rannan loppuun ja palasin takaisin kosken alas, uutta yritystä varten. Kalastaessani kiventakusta, josta aiemmin pudotin kalan, näin noin 70 senttisen hopeaharkon tekevän kynttilähypyn miltei metrin korkeuteen. Ikinä en moista kalaa ole nähnyt. Ihan hieno kokemus tämäkin. Todiste siitä, että Keihäriltä on mahdollisuus siihen isoon. Hetken yritin tuota kalaa, mutta kuten arvata saataa, eivät meikäläisen perhot sille kelvanneet. Tämä oli sopiva hetki lopettaa.

Aamun saldona vajaaseen viiteen tuntiin kolme taimenta ja yksi pudotus. Kaloja olisi ehkä pitänyt ja voinut saada hieman enemmän, mutta tällä kertaa näin. Keihärinkoski oli itselle positiivinen kokemus joten tulen varmasti vierailemaan siellä jatkossa uudestaan. Uskon nimittäin Keihärillä olevan potentiaalia erityisesti pinturipaikkana.

Nymfikalastuksen perusteet

Nymfikalastusta pidetään yleisesti vaativimpana ja tehokkaimpana perhokalastustekniikkana. Maineestaan huolimatta nymfikalastus on loppupeleissä varsin yksinkertaista, kun sen edes jollain tavalla sisäistää. Tässä tekstissä pyrin kertomaan kaiken tarvittavan tiedon nymfikalastuksen aloittamiseksi. Tekstistä löytyy myös joitakin linkkejä, joiden olen katsonut olevan hyödyllisiä. Tekstin tieto pohjautuu kilpakalastus -urani aikana Suomen maajoukkueen jäseniltä saamaan tietoon, sekä omiin kokemuksiin.

Välineet

Nymfikalastusta varten suosittelen hankkimaan ihan omat, nymfikalastusta varten suunnitellut välineet, sillä huonosti nymfikalastukseen soveltuvilla välineillä, ei kalastus ole kovin mielekästä tai tehokasta. 

Vapa

Ehdottomasti tärkein väline nymfikalastuksessa on vapa. Vavan tulee olla 2 - 4 luokkainen ja 9'6 - 11 jalkaa pitkä. 2 - 3 luokkaisia vapoja pidetään yleisesti harjuksen kalastukseen soveltuvina, kun taas 3 - 4 luokkaisia taimen vapoina. 9'6 jalkaiset vavat ovat tarkoitettu pienille joille. 10 - 10'6 jalkaiset ovat ns. yleis vapoja ja 11 jalkaiset ovat tarkoitettu suurille joille. Oma suositus ensimmäiseksi nymfivavaksi on Loomis & Franklinin IM7 Nymph vapa 10 jalkaisena, luokassa 3 tai 4. Kalliimmista 300 - 400€ nymfivavoista voin antaa suosituksen Visionin Nymphmaniacille sekä Ikonin N-serie vavoille.

Itse kalastan suurimman osan ajasta 3 tai 4 luokkaisella Nymphmaniacilla, jotka on oikeasti lähempänä 2 ja 3 luokkaista. Kevyestä luokituksesta huolimatta vavalla pärjää vallan mainiosti niin taimen kuin harjus kalassa. Itse suosin nymfikalastuksessa hieman kevyempiä vapoja, sillä nymfikalastus on herkkä laji ja vavan keveys tekee siitä paljon hauskempaa. Vavan luokituksen valinnassa kannattaa myös ottaa huomioon oma taitotaso, sillä kevyillä vavoilla on haastavampaa väsytellä kaloja.

Kela

Kelaksi soveltuu oikeastaan iha mikä tahansa kela. Itse käytän Visionin XO keloja, niiden keveyden takia, mutta kalastus onnistuu myös painavemmillakin keloilla. Jotkut kalastajat haluavat tasapainottaa oman settinsä, etsimällä sopivan painoisen kelan. Aloittelevalle nymfikalastajalle tämä ei ole kuitenkaan kovin oleellinen asia. 

Siima

Nymfikalastuksessa käytetään nymfikalastukseen suunniteltua ohutta ja tasapaksua siimaa (Ei Long nymph siima!), perinteisen heittosiiman sijaan. Nymfikalastukseen suunnattu siima ei ole aloittelevalle välttämättömyys, sillä perukkeen voi liittää suoraan pohjasiimaan. Heittosiimaa en siis suosittele pidettävän eden kelalla sillä se heikentää huomattavasti kalastus tuntumaa, sekä tuo ylimääräistä lisäpainoa.

Perukesiima(t)

Nymfikalastukseen soveltuva peruke rakennetaan kolmesta osasta: indikaattorisiimasta, tippetringistä sekä tavallisesta perukesiimasta. Idikaattorisiima on moniväristä, 0,14 - 0,25mm paksua siimaa, jonka tehtävänä on, käytännössä olla kalastajalle helposti näkyvää. Indikaattorisiiman päähän sidotaan tippet ring (mahdollisimman pieni), johon kiinnitetään perukesiima. Tippet ring mahdollistaa perukkeen kärjen helpon ja nopean vaihdon indikaattorisiimaa kuluttamatta. 

Nymfikalastuksessa kannattaa käyttää fluorocarbon siimoja niiden paremman kestävyyden takia. Yleisimmiten käytetyt perukkeiden paksuudet ovat 0.12 - 0.18 mm herkät nymfivavat mahdollistavat ohuiden perukkeiden käytön. 0.12 mm perukesiima on hyvä valinta harjuksen kalastukseen, ja sitä paksummat 0.14 - 0.18 mm perukkeet soveltuvat taimenen ja kirjolohen kalastukseen. Perukkeen paksuuden valinnassa on hyvä ottaa huomioon oma taitotaso, vähemmän kokeneen kalastajan on järkevintä aloittaa hieman paksummilla perukkeilla, joita voi alkaa ohentamaan kokemuksen karttuessa. Mikäli perukkeesi katkeilee kerran tai useammin per kalareissu, on todennäköistä, että käytät, joko omaan taitotasoosi tai kalastettavan kalan kokoon nähden liian ohuita perukkeita. 

Myös solmujen tekoon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä solmu on siiman heikoin kohta. Esimerkiksi Ikonin perukesiima on kilpailijoitansa liukkaampaa, joten se on syytä ottaa huomioon solmuja tehdessä. Omasta ja monen muun kilpaperhokalastajan mielestä Soldarinin S-power (ei elite) on parasta perukesiimaa, juurikin sen solmukestävyyden ansiosta.

Nymfikalastukseen soveltuva peruke kasataan siis seuraavasti: ensin joko suoraan pohjasiimaan tai nymfisiimaan kiinnitetään 4,5 - 6m pätkä indikaattorisiimaa, jonka päähän solmitaan tippet ring. Tippetringiin solmitaan fluorocarbon perukesiimaa noin 1,5 - 2m riippuen tilanteesta. Sivuperuke solmitaan kirurgin solmulla n. 50 - 100cm päähän tippet ringistä. Kahdella perholla kalastaessa perhojen välin on hyvä olla 50 - 80cm. HUOM! sivuperuketta ei kannata kiinnittää toisen tippet ringin avulla, sillä se sotkeutuu erittäin helposti. Sivuperukkeen tekeminen kirurgin solmulla on kaikista helpoin ja toimivin tapa.

Indikaattorisiima yhdistetään nymfisiimaan yleensä "loop to loop" menetelmällä. Useimmissa nymfisiimoissa on valmis lenkki, mutta sellaisen voi tehdä myös itse. Katso: Howard Croston River fishing : Leader connections Pt 1 Whipped fly line micro loop

Nymfiperuke kaikessa yksinkertaisuudessaan

Kalastus

Nymfillä kalastamista on mielestäni vaikea selittää kirjallisesti, mutta yritetään silti.

Nymfiä ei siis heitetä perinteisen perhosiiman avulla vaan sen heittämiseen käytetään perhon omaa painoa, hieman samaan tapaan kuin virveli kalastuksessa. Nymfit lingotaan ylävirtaan, minkä jälkeen ne pyritään "taluttamaan" pitkää vapaa yläviistossa pitäen mahdollisimman luonnollisesti virran mukana. Nymfeillä kannattaa kammata kalastettava vesi tarkasti läpi, mutta yhdellä "ottimontulla" ei muutamaa minuuttia kauemmin kannata jumittaa. Perhojen uintisyvyyttä voi säädellä nostamalla tai laskemalla vapaa. Kun perhon syvyyttä säädetään kesken uiton, katoaa tuntuma yleensä vähintäänkin hetkellisesti perhoihin. Ihateellisessa tilanteessa kalastajalla on selkeä tuntuma perhoihin, jolloin pienimmätkin tärpin välittyvät kalastajalle. 

Aktiivinen liikkuinen ja kahlaaminen on myös osa nymfikalastusta, sillä mitä suuremman alan kalastaa, sitä todennäköisemmin saa kalaa. En kuitenkaan ohjeista kahlaamaan niin paljon kuin pystyy, vaan kahlaamisessa kannattaa noudattaa "mahdollisimman paljon, mahdollisimman vähällä" ajatusta. Nymfatessa tulee kalastajan edetä aina ylävirtaan, eikä kalastamattomaan veteen ikinä tule kahlata. 

Linkkaan tähän vielä pari videota, jotka suosittelen katsomaan.

FLY TV - Nymphmaniac (Nymph Fly Fishing for Grayling)

Trying NYMPH FLY FISHING for the first time 🎣 (Euro Nymphing)

Kalan väsytys

Kalan väsytys on iso osa-alue nymfikalastuksessa, etenkin ohuilla perukkeilla kalastaessa. Oheisen linkin takaa löytyy erinomainen video, minkä oppeja itsekin hyödynnän: Five Steps to Landing More Fish

Nymfatessa vastaisku tehdään alavirtaan, jonka jälkeen vapa viedään nopeasti ylävirran puolelle, ja vavan kärki lähelle vedenpintaa, jotta kala ei nousisi vedenpinnalle räpiköimään. Kalaa pyritään vetämään ylävirtaan, kun samaan aikaan kalastaja kahlaa itse alavirtaan. Näin pyritään saamaan kala kalastajan yläpuolelle mistä se on helpointa haavita. Kun kala on hieman kalastajan yläpuolella, kahlataan suoraan kalan alle ja nostetaan se pintaan, jolloin kala suorastaan valuu haaviin. Näin ei tietenkään voi jokaisen koukutetun kalan kanssa toimia, vaan joskus täytyy hieman soveltaa. Itse pyrin kuitenkin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan edellämainittua systeemiä, sillä olen sen todennut erittäin toimivaksi.

Perhot

Nymfikalastuksessa käytettävät perhot ovat erittäin simppeleitä, jotka jokainen kalastaja osaa varmasti sitoa. Yleisimpiä nymfejä ovat esimerkiksi: Hare's Ear, Pheasant Tail, Red Ribbed Killer, Red ja Orange tag, Liimalarva, Pietun Pupa ja skörmi. Perhot kannattaa sitoa #12 - #18 jigikoukkuihin ja painottaa tungsten kuulilla. 3,5 ja 3 mm kuulat ovat parhaat yleiskoot Suomen vesille. Perhoja kannattaa sitoa myös eri värisillä kuulilla, sillä kuulan värillä on ajoittain erittäin suuri merkitys kalansaannin kannalta. Kuulattomat tai messinki kuulalla varustetut nymfit ovat nymfikalastuksessa täysin turhia. Myös lyijyhaulien käyttö perhojen upotuksessa kannattaa viimeistään nyt unohtaa.

Alla linkki hyvään perhonsidonta -videoon.

Top 3 Nymphs for Grayling and Trout (Hare's Ear, Red Tag and Pheasant Tail Nymphs) - Tie TV

Harjoitus tekee mestarin

Nyt kun olet saanut luettua tämän tekstin, on aika lähteä kalalle. Teoriaa voi opiskella loputtomiin, mutta ilman käytännön harjoittelua ei nymfikalastusta voi oppia. Aluksi saattaa tulla vaikeuksia ja epäonnistumisia, mutta niistä on vain päästävä yli ja jatkettava sitkeästi eteenpäin. Kukaan ei opi nymfikalastusta päivässä, eikä välttämättä edes vuodessa, joten maltti on valttia ja harjoitus tekee mestarin.

Aamu Vilppulankoskella

Kello soi 03.30. Montaa tuntia ei tällä kertaa tullut nukuttua, kun oli jo aika lähteä kalalle. Kohteeksi valikoitui Vilppulankoski. Vilppulankoskella on myös perhokalastusurani alkanut ja etenkin nuorempana noin 5-8 vuotta sitten tuli siellä kalastettua useasti. Viimevuosina Vilppulassa on tullut käytyä entistä vähemmän. Suurin syy siihen on sen tolkuttomat kalastajamäärät.

Saavun kosken rantaan viiden maissa. Nopea kurkistus sillalta ennen kamojen laittoa, vahvistaa oletukseni vesitilanteesta. Vettä on paljon ja sitä virtaa sekunnissa enemmän kuin koko heinä- elokuussa yhteensä. Itse en muista veden olleen ikinä näin korkealla. Massiivinen veden määrä ei kalastusta helpota, varsinkin kun olen muutenkin kohtuu avuton korkealla vedellä kalastettaessa.

Aamu oli tarkoitus avata streamereillä kalastaen. Edellisenä iltana olin poikkeuksellisen reipas ja sidoin muutaman isomman streamerin ihan tätä aamua ajatellen. Kalastuksen aloitin alemmalta heittolaiturilta. Pyrin kampaamaan koskea maantiesiltaan saakka mustalla hahmostreamerillä niin tarkasti kuin vain osasin. Ei tapahtumia. Jatkoin ylemmälle laiturille ja jatkoin yhä tarkasti kalastaen potentiaalisia virran reunoja, mutta ei mitään. Yhden taimenen näin kuitenkin hyppäävän, kalaa siis koskessa todistettavasti on, mutta sekään ei perhoani kelpuuttanut. Vaihdoin perhoksi ison tinselin ja palasin alemmalle heittolaiturille. Kalastin kosken läpi uudestaan. Tuloksena kaksi ujoa pyörähdystä perhoon kosken niskalla. Asialla oli todennäköisesti kirjolohi.

Aamu alkoi jo kirkastua ja aurinko lämmittää. Päätin vaihtaa kohdekalaa. Streamer setti jäi autoon ja tilalle uppo 3 ja liitsit. Siirryin kalastamaan sillalta ylöspäin katsottuna oikeaa reunaa. Se on itselle ollut miltei sata varma paikka kirjolohen saamiseksi. Montaa heittoa ei tarvinnut suorittaa kun ensimmäinen kirjolohi olikin jo haavissa.

Siellä se ottipeli vähän pilkistää

Ensimmäisen kalan jälkeen tulikin hiljaista, joten vaihdoin painottamattomat liitsit 3,5mm volsukuulalla painotettuihin. Näin saisin perhot vieläkin syvemmälle. Vaihdos kannatti, sillä hyvin nopeasti haaviini tuli ensin aamun toinen ja sitten heti perään kolmas ja neljäs kirjolohi.

Musta liitsi oli päivän tehokkain perho

Neljännen kalan jälkeen hiljeni, joten suuntasin loppuliu'ulle, mitä pommitin hetken kummaltakin rannalta tuloksetta. Lähdin takaisin sillan yläpuolella vielä muutaman kalan toivossa. Vaihdoin liitsit hieman pienempiin ja hetken mättämisen jälkeen onnistuin vielä saamaan kaksi kirjolohta.

Kalat olivat varsin hyväkuntoisia

Aamupisto Vilppulaan meni oikeastaa täysin käsikirjoituksen mukaan. Kalastan kosken läpi, joko saaden tai saamatta taimenia, ja lopun ajasta ongin kirjolohia saaden useita. Viimeisen kahden vuoden reissut ovat noudattaneet täysin samaa kaavaa.

Kosken kalastaminen näin korkealla vedellä oli suoraan sanottuna perseestä, mutta onneksi kirjolohet olivat edes jollain tasolla otillaan. Aamun saldoksi noin viiteen tuntiin kertyi siis kuusi kappaletta kirjolohia, jotka vaikuttivat olevan jonkin sortin premium -kirjolohia, kun olivat niin nätissä kunnossa. Heittokäsi on nyt kipeä, joten pieni tauko kalastuksesta on nyt (ehkä, jos malttaa olla kalastamatta) paikallaan ennen sunnuntain Karkkilan karsintaa. 

Kirreä kotilammelta

Toukokuun perhostelut ovat koostuneet lähinnä hyvin nopeista pistoista ja karsinnoista. Nyt olisi tarkoitus panostaa hieman enemmän. Saavuin lammen rantaa kello 12 aikoihin ja aloin virittelemään vehkeitä. Teemu saapui paikalle hetkeä myöhemmin. Setit saatiin nopeasti valmiiksi ja lähdimmekin heti vesille.Vuokrasimme siis veneen, sillä Liekkilässä suurinosa kaloista on karsinnan jälkeen jäänyt lammen keskelle, minne omat heitot eivät yllä. 

Soudimme heti Haapaniemen puoleiselle lammelle ja totesimme kalojen olevan siellä missä pitikin. Pintovia kaloja oli paljon, joten päätin aloittaa fast intterillä, jossa 2 pientä boobyä ja yksi nuijapää. Alkuun kalastuksesta ei meinannut tulla mitään, kun Valkeisen karsinnassa jo käytössä ollut peruke tuppasi menemään hieman herkästi sekaisin. Muutaman selvitetyn siimasotkun jälkeen alkoi heittäminen onnistua ja ensimmäinen kalakin päätyi haaviin.

Päivän eka

Ensimmäisen kalan jälkeen ei kauaa nokka tuhissut, kun toinen kala oli jo haavissa. Ja hetken päästä jo kolmas ja neljäs.

Siirryimme hieman matalampaan veteen ja Teemukin sai ensimmäisen kalan. Kalan tulo selvästi hiljeni vaikka kaloja pintoi yhä. Päätin vaihtaa settiin ohuemmat piuhat ja kalastaa washing line tekniikalla. Kyseisellä tekniikalla onnistuinkin saamaan vielä yhden kalan. 

Tämän jälkeen kaloja ei hetkeen tullut. Viereisessä veneessä olleet Jyrki ja Antti vetivät tasaiseen tahtiin kalaa Bungeilla, joten minä ja Teemu aloimme myös heittämään bungia. Teemulla oli heti muutama tärppi ja itsellä muutama epämääräinen nuolaisu, mutta enempää kaloja ei enää ylös asti tullut. Lopuksi yritimme vielä pintovia kaloja pikkuperhoilla, tuloksetta.

Noin neljän tunnin kalastelun saldona oli lopulta 5 haaviin ja pari tiputettua. Ihan hyvin siis. Aktiivisemmalla liikkumisella olisi voinut vielä muutaman kalan lisää saada.

Lyhyt visiitti Liekkilään

Itselläni alkoi koulun puolesta kesäloma, joten oli suunnattava jälleen kalalle. Tälläkertaa ihan tuohon kotilammelle, Liekkilään. Tarkoituksena olisi kalastaa meidän seuralta lainassa olevalla kelluntarenkaalla, muutama tunti.

Saavuin lammelle hieman yhdentoista jälkeen, ilmat renkaaseen ja kellumaan. Tänään kasasin poikkeuksellisesti vain  2 settiä. Toiseen bungi ja toiseen 3 uppoava siima, johon pinkki, musta ja keltainen liitsi.

Kalastin aluksi Liekkilän puoleista lampea liitseillä, ripeästi uittaen. Kun tapahtumia ei kuulunut päätin vaihtaa Haapaniemen puoleiselle lammelle, joka on lammista oma suosikkini. Haapaniemen puoleisen lammen toiseen päätyyn puhalsi tuuli, joten päättelin kalojen olevan todennäköisimmin siellä. Kauaa ei tarvinnut tuulista päätyä kalastaa, kun jo ensimmäisen heiton jälkeiseen hängiin otti. Musta liitsi kelpasi tälle kalalle.

Päivän eka

Jatkoin kalastusta tovin, kunnes nopeaan rolybolyyn iski, mutta tämä lopulta irtosi, koska en malttanut jatkaa uittoa tärpin jälkeen tarpeeksi pitkään. Tämän jälkeen kokeilin vielä hetken bungia, ilman tapahtumia.

Seuraavaksi suuntasin lammen toiseen päätyyn, minkä pommitin ensin liitseillä ja sitten vielä bungilla. Kaloja ei kuitenkaan näkynyt. Suuntasin takaisen toiseen päätyyn. Se oli nyt hetken sasanut rauhoittua. Muutama heitto ja päivän toinen kala haavissa. Kala otti rolybolyllä uitettuun keltaiseen liitsiin.

Päivän toinen

Kalastin vielä hetken liitseillä, kunnes päätin vaihtaa päädyssä olleen keltaisen liitsin härpäkkeeseen. Lammen päädyssä on matalaa, joten liitsejä ei kovin hitaasti pysty 3 upolla uittamaan, joten ajattelin päätyperhoksi sidotun härpäkkeen, vähentävän perhojen pohjaan jäämisen riskiä. Muutama heitto hitaalla uitolla ja siima kiristyi jälleen. Tällä kertaa kala ei muutamaa potkua pitempään pysynyt kiinni. Lopuksi kokeilin vielä uudestaan bungia, mutta se ei edelleenkään kaloille kelvannut.

Nopea vajaa kolmetuntinen tuotti yhteensä siis 2 kalaa haaviin asti ja 2 karkuutettua, eli ihan hyvin. Tosin olin kuullut, että viikolla oli vedetty vielä kovempia kalamääriä, aktiivisten kalojen osuttua kohdalle.

Lohta poolissa!

Keski-Suomessa lammet ovat vielä hieman jäässä eikä uutta kalaakaan ole vielä tarjolla, joten päätin suunnata hieman kauemmas tuoreen kalan perässä. Reissun tarkoituksena oli siis hakea tuntumaa lampikalastukseen karsintoja ajetellen. Osa karsinnoista on valitettavasti koronan takia peruttu, mutta toivoa täytyy pitää yllä, sekä pitää olla valmiina, jos joitain kisoja pystyttäisiin järjestämään. Aikomuksena oli myös testailla kevään aikana tehtyjä hankintoja. Jätän tällä kertaa kohteen nimettömäksi.😶

Saavun lammen rantaan hieman ennen yhtä. Kamat kasaan ja vene vesille. Yleensä kalastan rannalta, mutta halusin kokeilla liimalevystä tekemääni venepenkkiä sekä Briteistä tilaamaani liitoankkuria, joten päädyin käyttämään venettä. Myös viimeisin hankintani Greyssin Boat Bag pääsi ensimmäistä kertaa testiin. Tuo Greyssin Boat Bag osoittautui, ainakin toistaiseksi erittäin fiksuksi hankinnaksi. Laukkuun saa kaikki kelat, rasiat ja kaiken muun tilpehöörin. Laukussa on myös iso Fly-patch, mikä toimii kätevästi "työtasona" ja on kätevä ainakin näin veneestä kalastaessa. 

Siinä Greyssin Boat Bagin Fly-patch in action

Ensimmäiseksi kasasin setin 3 uppoavalla siimalla, johon laitoin 3 blobia. Ajattelin aluksi etsiväni kaloja nopealla rolyboly uitolla. Aloittelin heti venerannan tuntumasta ja valuin tuulen mukana muutaman sata metriä ilman tapahtumia. Päätin soutaa läheiseen lahteen, johon tuuli puhalsi, sillä kirjolohet tuppaa kerääntyä aina tuuliselle rannalle. Montaa heittoa ei tarvinnut, että ensimmäinen lohi olikin jo haavissa. Nopea rolyboly oli kalan mieleen. Noin 10 seuraavan heiton aikana pudotin 3 kalaa, minkä jälkeen lahti hiljeni. Kokeilin myös bungia, mutta tuloksetta. Täytyykin tähän väliin kehua Airflon 40+ siimaa. Ostin keväällä kyseisen siiman, juurikin bungikalastusta ajatellen. Nyt muutaman reissun perusteella voin sanoa siiman olevan aivan ylivoimainen, kun puhutaan heittopituuksista. Toki itsellä ei ihan hirveästi ole kokemusta eri siimoista, mutta kyllä tuo ainakin Airflon sixth sensen voittaa. Vaikka ei sekään huono siima ole.

Päivän eka

Jatkoin kalastusta ympäri lammen, mutta kaloja ei näkynyt, muutamaa pintakäyntiä lukuunottamatta. Vaihtelin perhoja kokeillen liitsejä ja boobyjä, muttei mitään. Aloin jo harkita kotiin lähtöä, kun kalat eivät osoittaneet millään tavalla aktiivisuuttaan. Päätin kuitenkin käydä kopaisemassa saman lahdukan mistä olin sen päivän ainoan saanut.

Aloitin kalastuksen jo hyvän matkaa ennen lahtea, sillä halusin kalastaa hieman laajemman alueen. Lahtea lähestyessäni tunnet pienen hipaisun. Se saattoi olla uppotukki. Ei vaan kala! Päivän toinen kirjolohi oli nyt haavissa. Väsytyksen aikana olin ajautunut miltei rantaan, mutta pystyin vielä heittämään. Heitto, muutama tökkäisy ja jälleen kala kiinni. Päivän kolmas. Uusi heitto, tök tök ja taas mennään. Neljäs. Hieman jo alkoi naurattamaan tämä. Heitin vielä. Ja pam. Taas. Päivän viides, ja neljäs kirjolohi noin 10 minuuttiin. Soudin venettä hieman lahdukan yläpuolelle. Heitto ja kala haavissa. Taas. Nyt uskoin, että olin osunut syöntipiikkiin. Lohta oli siis poolissa. Pyrin kalastamaan ja väsyttämään kaloja ripeään tahtiin, jotta kerkeäisin saamaan mahdollisimman monta. Tykitystä jatkui noin tunnin, jonka jälkeen tahti hieman hidastui, mutta kaloja tuli edelleen hyvään tahtiin. Olin jo seonnut laskuissa, kuinka monta kalaa olin saanut. Suurin osa kaloista tuli oranssilla ja pinkillä liitsillä. Myös erilaisilla boobyillä tuli kaloja. Mustaan ei purrut, mikä oli hieman outoa.

Päivän isoin (Noin 55cm)

Kahden tunnin syöntipiikkiin oman arvioni mukaan sain noin 20 kirjolohta, enkä mielestäni edes liioittele. Ette ehkä usko, mutta näin tapahtui. Ikinä en vastaavaa ole kokenut, enkä välttämättä hetkeen koe. Hauskaa oli, erittäin hauskaa. Ilta oli jo viilennyt, kädet olivat aivan veden pehmittämät, veressä ja tunnottomat, oli aika lähteä kotimatkalle.

Tähän loppuun kehaisen vielä somessa paljon mainostavan Revolution Racen GPX Pro housuja, jotka ostin vene- ja kaikenlaiseen ulkoilukäyttöön. (Eli kalastus ei kahluuhousut)

Sumarikausi jatkuu

Tähän tekstiin sisällytän yhteenvedon kahdesta tainionvirralle tehdystä sumarireissusta. Äsy reissun jälkeen, kerkesin tässä välissä, käydä heittämässä kaverin kanssa yhden 6 tunnin setin Kärnällä, mutta sumarikalastuksen osalta reissu jäi telineisiin, kun sumereita ei näkynyt ja saaliiksi kertyneet kuusi pienehköä harjusta nousi kohottelemalla skörmiä...😅

Ensimmäinen yritys Tainionvirralla oli 25. maaliskuuta, kun olin matkalla Jyväskylästä takaisin Kouvolaan. Toinen reissu tapahtui viikkoa myöhemmin 1.4. Näin yleisesti, kun suunnittelee sumarireissua Tainionvirralle, ei päivälle kannata kasata kovinkaan suuria odotuksia. Tai itse en ainakaan näin tee, sillä näin talviaikaan Tainiolla ei ihan liikaa tuota kalaa tunnu olevan. Ainakaan suhteessa kalastajamäärään.

Joelle saavuin kello 10 aikoihin, yöllä oli ollut pakkasta ja aamukin oli kohtalaisen kylmä, joten päätin jatkaa siitä mihin Kärnällä jäin eli Skörmin kohotteluun. Päätin kalastaa 3. alueen kosken hidasvirtaiset osat nopeasti skörmillä läpi. Tämä kannatti, sillä saaliiksi onnistuin saamaan nätin noin 35-40 senttisen evällisen taimenen. Kolmosalueella oli myös rakenteilla laavu, joka on varmasti valmistuessaan, tervetullut lisä.

Nätti evällinen

Eiköhän tuo kesäksi valmistu

Kolmosalueelta jatkoin matkaa alaspäin 4. alueella, missä ei silloin näkynyt merkkiäkään sumareista. Hetken pällistelyn jälkeen päätin lähteä ylös 2. alueella, sillä se on se todennäköisin paikka saada pinturikala näin sumariaikaan. Kakkosalueella näkyikin jo ensimmäiset sumarit, mutta ei vielä pintakäyntejä. Alueella olleet pari kanssakalastajaa kertoivat kuitenkin nähneensä muutaman pintakäynnin ja saaneet kalat, jopa nousemaan perhoon. Haaviin asti ei kuitenkaan mitään ollut vielä päätynyt. Siirryin vielä ylimmälle alueelle, tarkastamaan olisiko siellä elämää. 

Ekonkoski on laaja alue, jota ympäri kävellessä kului paljon aikaa. Pintakäyntejä ei sielläkään kuitenkään näkynyt. Olin jo kävelemässä siltaa pitkin takaisin autolle, kun huomasin sivusilmällä kalan käyvän pinnassa. Kipitin äkkiä heittoetäisyydelle ja muutaman heiton jälkeen kala nousi perhoon. Hetken se kerkesi olla kiinni kunnes kala irtosi. Aiemmin 2. alueella olin kaventanut perukkeen kärjen 0.10 milliin, minkä takia en tehnyt tarpeeksi kovaa vastaiskua ja/tai antanut tarpeeksi painetta. Näin alkukaudesta on vaikeampaa kalastaa ohuilla piuhoilla, kun ei ole oikeastaan minkäänlaista tuntumaa. Joten nyt tämän kerran sallittakoon tuollainen kalan karkuutus. Loppukaudesta tuollaista tiputusta ei sitten saa enää tapahtua. Nimittäin tuo 0.10 millinen peruke on yllättävänkin kestävää, joten kyllä silläkin kalat pitäisi ylös saada.

Tässävaiheessa italian tunti alkoi painaa päälle, joten oli lähdettävä ajelemaan kohti Kouvolaa. Saaliiksi täten vain tuo aamusta saatu taimen. Pääsimpähän sentään heittämään pintovalle kalalle. Päätin jo tässä vaiheessa tulla jokin päivä, vielä yrittämään uudemman kerran.

Siellä jossain oli kala

Toinen reissu tapahtui siis tasan viikkoa myöhemmin. Kelin oli ennustettu olevan erittäin lämmin, ja taivaan piti olla pilvetön, ja näin myös oli. 

Tällä kertaa aloitin suoraa 2. alueelta, missä ei kuitenkaa näkynyt aamusta vielä elämää. Pommitin alueen kuitenkin pinturilla nopeasti läpi, ilman kala havaintoja. Siirryin alaspäin 3. alueelle, minkä kalastin jälleen skörmillä, mutta tällä kertaa ilman tulosta. Kävin seuraavaksi tutustumassa "peltopooliin" eli 2. alueen alaosaan, missä en aiemmin ollutkaan käynyt. Peltopoolilla oli melko tuulista, eikä pintomisia näkynyt, joten päätin hetken kalastelun jälkeen, jatkaa matkaa nelosalueelle. Nelosaluleella kahlasin suoraa saareen ja aloin kyttäämään pintakäyntejä. Korria meni virran mukana tasaisesti, mutta siltikään ei pintovia kaloja näkynyt, eikä sokkopommituskaan tuottanut tulosta. Tuolla vietin hyvän tovin ottaen aurinkoa ja katsellen virran mukana kulkevia korreja. Lähdin vielä käymään 1. alueella kokeilemassa, josko siellä olisi aktiivisia kaloja. Sillalta pällistellessä ei näkynyt merkkiäkään kaloista, mutta päätin siitä huolimatta pommittaa virran nopeasti läpi. Pommitus kannatti, sillä keskeltä virtaa, pinturiini nousi kala, jonka sain lopulta haaviin asti. Kala oli merkkiä taimen noin 40 senttiä ja mallia eväleikattu. 

Tulihan se sieltä

Kalan saannin jälkeen kävin vielä kävelemässä ympäri aluetta pintakäyntien toivossa. Pintakäyntejä ei näkynyt, joten päätin lähteä kotimatkalle. Vaikka onnistuin tuon pinturikalan saamaan, on sumarikalastus ainakin Tainionvirralla kohtalaisen tylsää hommaa, varsinkin kun pintovia kaloja ei näkynyt. Ensi vuonna pyrinkin panostamaan sumarikalastuksessa laatuun, määrän sijaa. Tarkoitan siis käyväni mielummin kerran tai kaksi, jossain oikeasti hyvässä sumarimestassa, kuin useasti halvalla ja nihkeällä koskella. Toki sumarikalastus on aina vähän tuuripeliä, mutta kyllä esim. Äsyllä tai Läsällä näin keskimäärin on tarjolla parempaa kalastusta, kuin vaikkapa Tainiolla. Hintaakin kertyy sitten päivälle ihan eri tavalla, mutta kai sitä kuukauden voi kynsiä syömällä elää.

Sumarikauden avaus Äyskoskella

Hiltusen Jyrki piti viikko sitten meille Keski-Suomen perhokalastajille kerhoiltaa aiheesta sumarikalastus. Tästä innostuneena päätin varata luvan Äyskoskelle. Alunperin olisin halunnut Läsäkoskelle, mutta siihen ei oma lompakko taipunut, varsinkin kun nykyään sinne ei saa lupaa ilman majoitusta. Tuo Läsäkosken lupasysteemi ja kalastusajat näin sumarikaudelle on selkeästi rahankiilto silmissä laadittu, joten jo ihan periaatteestakin laitan rahani mielummin paikkaan, missä homma toimii järkevästi.

Saavun Äyskoskelle noin kello 10. Ajoaika Jyväskylästä on aika tarkka 2h. Nyt kun kaikki kouluhommat on etänä, on se mahdollistanut oleilun, ja mikä tärkeintä kalastelun täällä Keski-Suomessa. Kamat nopeasti kasaan ja rannalle kyyläilemään, josko sumareita näkyisi. Rannalla näin heti kävelevän noin kourallisen korreja, mikä antoi toivoa. 

Hetken pällistelyn aikana ei pintakäyntejä näkynyt, joten päätin alkaa harrastamaan sokkopommitusta, jos vaikka vahingossa osuisi kohdilleen. Pyrin tarjoamaan pintaperhoa erilaisiin kivien ja virtojen ja reunoihin, joita pitkin sumaritkin saattaisivat kulkeutua. Pommitin ensin loppuliukua, jonka jälkeen siirryin välisuvantoon. Välisuvannossa tilanne oli sama kuin loppuliu’ussa. Joitakin korreja, mutta ei pintakäyntejä. Muutaman heitot kalojen oletetuille olinpaikoille ja matka jatkuu takaisin loppuliu’ulle, nyt vain vastarannan puolelle. Nyt näin jo ensimmäisen pintäkäynnin, joka saattoi myös olla vesilintu... Sain heitettyä kyseiseen mahdolliseen pintäkäyntiin, mutta ei mitään. Palasin takaisin välisuvantoon. Tälläkertaa kahlasin keskelle ja pommitin pinturilla ympäriinsä. Pitkän pommituksen jälkeen onnistuin saamaan yhden pienen noin 30 senttisen harjuksen. Kokeilin myös kalastaa dry dropperilla, mutta tuloksetta. Välisuvannossa jonkin aikaa kahlattuani tunsin, kuinka kylmä vesi alkoi pikkuhiljaa päästä kahluuhousujeni läpi. Edellisviikolla olin yrittänyt parhaani mukaan paikata housut, mutta näemmä joitakin reikiä vielä jäi. Välisuvannossa näin muutaman yksittäisen pintakäynnin, joihin pääsin perhoa tarjoamaan. Yksikään kaloista ei pintonut säännöllisesti, joten perhon tarjoaminen oikeaan paikkaa oli hieman haastavaa. Kävin lopuksi kääntymässä vielä venelaiturin päässä kokeilemassa muutaman heiton verran. Kaloja ei lopulta enempää tullut, joten saaliiksi tälläkertaa kertyi vain yksi kala. Saman verran kuin vuosi sitten.

Vaikka päivä ei antanut kuin yhden kalan oli mukava kalastaa pitkästä aikaa pintaperholla. Koskella ei ollut muita kalastajia, joten sain kalastella aivan omassa rauhassa. Aurinkokin paistoi noin puolet ajasta, joten päivä oli kelinkin puolesta hyvä. Sumareita oli, mutta säännöllisesti pintovia kaloja ei. Ainoat miinukset tulee vuotaneista kahluuhousuista ja XO kelan hajonneesta jarrusta. (XO:n jarruna toimii pieni muoviläpyskä, mikä menee kylmällä ilmalla herkästi rikki)

Vähän oli housut märät... Onneksi alemmat kerrastot pysyivät kuivana

Kauden avaus!

Hiihtoloma alkoi, ja paukkupakkaset vaihtuivat sopivasti plussakeliin ja auringonpaisteeseen, joten oli aika avata oma perhokalastuskauteni. Aluksi vaihtoehtoina olivat Vilppulankoski ja Tainionvirta, mutta lopulta keksinkin lähteä kokeilemaan millaista talvikalastusta Kuusaan koski tarjoaisi. Kuusaankosken keksin, kun mieleeni muistui Pietun muutaman vuoden takainen Instagram-julkaisu, jossa hän mainitsi saaneensa kaloja juurikin kyseiseltä koskelta näin talviaikaan. Kuusaalla en ikinä aiemmin ollut käynyt kalassa, joten mielenkiinnolla odotin ensimmäistä vierailua koskella.

Soitin aamulla yhdeksän jälkeen Varjolan tilalle ja varasin luvan. Varjolaan saavuin noin yhdentoista aikaan, keli oli juuri sitä, mitä ennustettiin lämpötila oli noin 3 astetta ja taivas täysin pilvetön. Alkuun kasasin vain yhden vavan, jossa oli fast inter siima, perhoina tietenkin musta ja valkoinen liitsi. Viimevuosien aikana talvisin olen heittänyt miltei pelkästään liitsejä uppoavilla siimoilla, mikä on toiminut varsin hyvin.

Kalastuksen aloitin Varjolan puolen niskalta. Niskalla oleva laituri helpotti heittämistä, mikä näin talvisin saattaa välillä olla hieman haasteellista kahluukiellon takia. Olisi hienoa, jos koskikohteet joskus höllentäisivät kahluurajoituksia siten, että tietyillä alueilla tai suvantoalueilla kahlaaminen olisi sallittua, sillä taimen ei sinne kude, joten mitään haittaa siitä ei kalakannoille ole. Suvantoalueilla kahlaamisen salliminen loisi uudenlaisia ulottuvuuksia talvikalastukseen (Varsinkin sumarikalastukseen) ja todennäköisesti useammat kalastajat kävisivät myös talviaikaan perhokalassa. Näin koskikohteet saisivat myös lisää tuloja. Lisätään nyt tähän perään että, kahluurajoituksen muilta osin koen välttämättömäksi.

Kuusaankosken niska

Niskalta ei kaloja tullut. Totesin tarvitsevani setin jossa on pintasiima. Kipitin siis autolle ja nappasin toisen vavan ja kelan matkaan, ja lähdin kävelemään alavirtaan päin. Lunta oli maassa reilusti minkä takia lumessa rämpiminen oli paikoitellen aivan p*rseestä. Saavuin suvannossa olevan heittolaiturin luo, jonka alapuolelta aloin kalastamaan. Kalastin varsin lyhyen, mutta ihan potentiaalisen pätkän saaden kauden ensimmäisen taimenen, mittaa kalalla oli vaivaiset 35 senttiä, mutta saimpahan tilin auki tältä kaudelta, mikä oli oikeastaan ainut kalastuksellinen tavoite tältä reissulta.

Kauden ensimmäinen kala oli viiden euron kala.
Selässä oli siis keltainen kalamerkki

Muita tapahtumia ei paikasta tullut. Päätin lähteä kokeilemaan suvantoa vastarannan puolelta, sillä se näytti erittäin potentiaaliselta. Vastarannalle saavuttuani huomasin auringon paistavan erittäin lämpimästi, joton oli kevennettävä takki ja pipo hetkeksi jotten läkähtyisi. Ranta vaikutti aika syvältä, joten päätin heittää fast intterillä. Rannalla olevat puut häiritsivät heittämistä paljon ja heitot jäivät varsin lyhyiksi. Kaloistakaan en havaintoja saanut, vaikka paikka vaikutti ihan hyvältä.

Siirryin seuraavaksi vastarannan niskalle, missä heitin taas pintasiimalla, sillä vettä näytti olevan aika vähän. Hetken kalastuksen tuloksena oli kaksi noin 35 senttistä luonnon taimenta. Vähän yllätyin kalojen rasvaevistä, sillä oletukseni oli Kuusaankosken olevan pitkälti istutusten varassa, mutta hyvä, että luonnon kalojakin löytyy. Lähdin vielä käymään kanavan luona "loppuliu'ulla" mistä ei kontakteja kaloihin tullut. Vielä ennen autolle suuntaamista kävin Varjolan puolen niskalla uudestaan. Tälläkertaa aivan rannan tuntumassa pyöri pienehkö taimen, jota hetken yritin siinä lirkkiä tuloksetta.

Kalastuksellisesti päivä ei juuri mitään tarjonnut, eikä Kuusaankoski ole rannalta käsin näin talviaikaan kovin kummoinen paikka. Asia voisi olla aivan toinen jos käytössä olisi vene tai kelluntarengas, jolla pääsisi kalastamaan paikkoja, mitä rannaltakäsin ei pääse. Keli oli onneksi loistava, joten reissusta jäi varsin hyvä fiilis. Nyt sitten pitääkin vain odotella pari viikkoa sumarikauden alkua😜

Tuonne kivikkoon kun olisi jotenkin päässyt heittämään...

Yhteenveto vuodesta 2020 sekä vuoden parhaat perhot

Vuosi vaihtui, joten on aika tehdä pieni yhteenveto viime vuodesta. Vuonna 2020 perhovälinein suoritettuja reissuja/kalastuspäiviä kertyi 65, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin vuonna 2019. Lammilla vietin 15 päivää ja loput 50 joilla.

Kevät (tammi-toukokuu)

Kevään ja alkukesän kalastusta haittasi meneillään oleva varusmiespalvelus, mutta koronan myötä saimme enemmän lomia, mikä mahdollisti usean kalareissun. kevään ensimmäinen reissu kohdistui maaliskuun puolivälin paikkeilla Kärnän koskelle. Tuolloin oli erittäin kaunis keli, sumareita kuoriutui ja kaloja pintoi. Pintovat kalat olivat kuitenkin liian kaukana, joten päivä meni lähinnä kelistä nautiskellen. Sumarikalastusta kävin kokeilemassa myös Äyskoskella. Päivä oli varsin nihkeä enkä nähnyt ainuttakaan pintovaa kalaa. Päivän saldona oli yksi 45 senttinen harjus ja toinen samanlainen irtosi, molemmat otti mustaan sumaripinturiin.

Lämmin kevät sulatti Liekkilampien päädyt jo huhtikuun puolessa, joten pääsin avaamaan lampikauden hyvissäajoin. Muutamaan reissuun onnistuin saamaan kourallisen kirjolohia. Sain myös kauden isoimmaksi jääneen noin 60 senttisen kirjolohen kahteen kertaan samasta paikasta eri reissuilla.

Tämän kaverin onnistuin saamaan kahteen kertaan

Huhtikuun lopussa kävin myös Jamin kanssa Evon Niemisjärvillä. Ensimmäiset tunnit etsimme kaloja ilman minkäänlaista kontaktia. Onneksi vastaan tullut kalamies kertoi nähneensä lammen toisessa päässä paljon pintovia kaloja. Suuntasimme siis sinne. Kauaa ei tarvinnut lammen toisessa päädyssä onkia, kun kaloja alkoi nousta. Seuraavat pari kolme tuntia olikin aikamoista tykitystä. Päivän saldona oli minulle 9 ja Jamille 6 kirjolohta. Allekirjoittanut kalasti kelluntarenkaasta, kun taas Jami kalasti rannalta.

Huhtikuun lopussa kävin vielä Vilppulankoskella mistä onnistuin saamaan kauden isoimman noin 55 senttisen eväleikatun taimenen.

Kauden isoimmaksi jäänyt taimen

Kevät oli kalastuksellisesti varsin onnistunut vaikka en ehkä niin paljoa pystynyt kalalla käymään, mitä olisin halunnut.

Kesä (kesä-elokuu)

Varusmiespalvelus oli vihdoin ohi, joten pystyin nyt keskittymään kunnolla kalastamiseen. Kesän aikana kalassa tuli käytyä noin joka kolmas päivä. Perhokalastusta tuli harjoitettua mm. Vilppulankoskella, Sonnanjoella, Naara- ja Kissakoskilla, Kellankoskella, Hammonjoella, Muuramenjoella sekä useilla pienillä Keski-Suomalaisilla joilla. Kaloja tuli reissuilla varsin mukavasti ja huomasinkin kalamäärien nousseen edellisvuodesta, joten kehitystä on selvästi tullut. Kehukalat jäi kuitenkin tältä vuodelta saamatta. Se pääosin johtuu siitä, etten käynyt ollenkaan esim. Huopanalla tai Läsällä, missä kehukalojen saanti on hyvin todennäköistä tai ainakin todennäköisempää, kuin vaikka Muuramenjoella. Kalliimmat kosket jäivät pois ihan rahallisista syistä, sillä korona vei kalastusoppaan kesätyöt, joten jostain oli säästettävä. Myös ulkomaan reissut jäi koronan takia tekemättä.

Koko kauden suosituin kohde allekirjoittaneelle oli Naara- ja Kissakosket, missä kävin heinä- ja elokuun aikana 9 kertaa. Näiden reissujen aikana sain noin 120 taimenta joista 30 oli merkattuja, joten näiltä reissuilta jäin 6 euroa plussan puolelle. Tämä oli ehkä merkittävin saavutus menneeltä kesältä. Naara- ja Kissakoskien reissuita löytyy myös muutama erillinen juttu.

Heinäkuun viimeisenä päivänä sain päähänpistoksen ja aloin kirjoittamaan tätä blogia. Ilokseni ja yllätykseksei olen huomannut, että monet ihan oikeasti lukevat tätä blogia, joten suuri kiitos teille!

Loppukesästä kävin vielä kummisetäni kanssa Kuusamossa. Reissu meni osin kummisetää opettaessa, mutta kalastusta kertyi lopulta itsellekkin ihan tarpeeksi. Kyseisestä reissusta on ihan oma juttu, jonka voi käydä lukaisemassa, mikäli kiinnostaa.

Jokaisen kalastajan tulisi kaydä edes kerran elämässään ihalemassa
Pähkänänkallion maisemia

Syksy (loka-joulukuu)

Syksyn aikana aloin laiskistumaan ja kalareissut väheni aika paljon. Koulujen alkaminen oli myös osasyy siihen, ettei kalalle jaksanut viikonloppuisin lähteä. Syksyn aikana kalastin myös neljät kisat, joissa tulos oli hiukan vaihtelevaa.

Lampikalastusta kävin syksyllä harjoittamassa vaivaiset 5 kertaa. Reissujen saldot jäivät varsin vaatimattomiksi. Vaatimattomat saaliit yhdistettynä koko ajan kylmenevään keliin sai minut hetkeksi unohtamaan perhokalastuksen. Noin kuukauden päivät kerkesin olla kalastamatta, kun taimenen rauhoitus vihdoin loppui. Tästä innostuneena kävin harjoittamassa vielä neljästi jokikalastusta, saaden ihan mukavasti kaloja. En jaksanut kuitenkaan kirjoittaa reissuista erillisiä juttuja blogiin, sillä mielestäni reissuissa ei ollut hirveästi kiinnostavaa sisältöä.

Parhaat perhot

Kauden parhaissa perhoissa ei mielestäni mitään kovin ihmeellistä ole, mutta ajattelin niiden kuitenkin kiinostavan lukijoita. Alla kuvia allekirjoittaneen kauden parhaista perhoista. 

Liimalarva oli kauden ylivoimaisesti paras taimen perho
 Kupari ja old copper olivat parhaat kuulavärit

Pietun pupa kuului myös kauden parhaimmistoon
 (Kuvan perhot ovat laiskan miehen muunnoksia, jossa oranssista dubbingista tehty iskupiste
on korvattu villalangan pätkällä)

 

Red Ribbed killer on luotettava jokapaikanhöylä

Pt nymfi oli loistava etenkin hieman nirsommalle kalalle

Pinkki kuulainen Orange tag oli paras harjusperho

Musta nymfi oranssilla iskupisteellä on ollut luottopeli jo usean vuoden ajan

Painottamattomat liitsit Schlappen häkilällä olivat viimevuonna erittäin tehokkaita kirjolohelle upposiimoilla uitettuna, jokien hidas virtaisissa osissa sekä suvannoissa